Huutokauppakeisari Uurainen

davdavdav

Heij!

Perjantaina joskus yhdentoista jälkeen aamupäivällä lähdimme ystäväporukamme autolla kohti Hirvaskangasta. Matka kesti n. 2, 30 h. Meillä oli tosi hauskaa automatkalla. Olimme kyllä kaikki aika väsyneitä, mut kuitenkin ei kukaan oikein nukkunut, muuta kuin vähän torkuttiin. Kävimme katsomassa matkalla onko siinä Joutsassa edelleen se leipomomyymälä, jossa olisimme käyneet ostoksilla, mutta se myymälä oli lopettanut toimintansa ja nykysin siinä on enää pelkkä leipomo, josta menee Kardemumma nimiseen leipomoon tuotteita. No, tulihan nähtyä sekin nyt sitten.
Pysähdyimme kahville  Joutsan ABC:lle matkan varrella ja söin siinä sitten sämpylän, että jaksaa loppumatkan Joutsalta Uuraisille. Kahvi oli hyvää ja saimme annettua bensarahat ystävällemme, joka ajoi autoa.
Jatkoimme matkaa kahvitteluiden jälkeen ja sitten seuraava pysähdys oli Hirvaskankaalla seuraavalla ABC:lla. Söin Mestarin broileri annoksen ranskalaisilla ja mestarin kastikkeella. Se annos oli tosi hyvää.

Perillä Uuraisilla huutokauppakeisarin pihan parkkipaikalla, ihmisiä olikin jo jonottomassa portin luona.
Siinä ei sitten mennyt kauaa, kun bongattiin jo huutokauppakeisari ohjelmasta tuttu henkilö, joka oli aikaisemminkin ollut ohjaamassa liikennettä Uuraisilla Palsanmäkien luona.
Oli tosi kiva, kun satuimme juuri oikeaan aikaan paikalle, kun ei mennyt kuin hetki, kun portti aukaistiin ja pääsimme tutkimaan kaikkea myytävää tavaraa. Hintoja en sano, koska eihän niitä saa sanoa. Muuten kirjoittelen fiiliksiä tästä reissusta. Olen tosi onnellinen, että meille siunautui näin hyvä tilaisuus päästä näkemään livenä tää maailmanlaajuisesti tuttu huutokauppa. En usko, että kukaan muu meitä olisi tänne kuskannut, kuin nämä meidän ystävämme.
davdavsdrdavdavdav

Huomasimme kamerat samantien portin luona ennen huutokaupan alkua pääsimme mieheni kanssa jopa haastatteluun! Se oli tosi jännittävää. Ihanaa. Ylitin taas itseni tässäkin asiassa, vaikka yleensä en tykkää olla kovin esillä. Tässä kohtaa mä en välittänyt yhtään siitä, että näkeekö miljoonat ihmiset mut TV:ssä vai ei.
Oli tosi kiva lisä tähän reissuun uutta kokemusta rikkaampana taas, kun TV haastattelukin tuli koettua.
Kun huutokauppa alkoi, kuuntelin ja seurailin innoissani mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä kolme tuntia niin pitkältä tuntunut, mutta lopussa alkoi väsymys iskeä pahemman kerran. Tuli syötyä Helin tekemää täytekakkua ja se oli taivaallisen hyvää! ❤
Yritin muutamaan otteeseen huutaa erinäisiä tavaroita, mutta vasta neljännellä kerralla onnistuin huutamaan itselleni hierontalaitteen. Se on tullut ahkeraan käyttöön.
davdavmde

Se oli mulle uutta, miten paljon ihmiset tulivat juttelemaan meille. Kerroin muutamalle kuusankoskesta juttuja ja meillä kaikilla oli hauskaa. Yllätyin, kun mieheni ei huutanut itselleen mitään, vaikka hän viimeksikin olisi halunnut huutaa, mut nyt ei sitten huutanut mitään.
Tai yritti hän, mutta kaverini päihitti hänen huutonsa 😀
Aki vitsaili tavalliseen tyyliinsä ja pääsimme hänenkin kanssa yhteiskuvaan huutokaupan jälkeen. Näki, että Aki oli väsyksissä huutokaupan jälkeen. Varmasti kaikki oli, jopa me matkustelijat.
Matkustimme sitten heti huutokaupan jälkeen takaisin kotiin ja pääsimme nukkumaan puoli kahdeltatoista. Oli ikimuistoinen reissu! ❤

 

Mainokset

Mikä tekee mut onnelliseksi?

Heij!

Aattelin tänään toteuttaa tällaisen postauksen, jossa kerron mitkä asiat tuovat mulle onnellisuutta.

  1. Oma perhe
  2. Se, että muilla on hyvä olla ja itsellä myös
  3. vapaapäivät
  4. Työ
  5. oma mies ❤
  6. Treenaaminen
  7. Siisti koti
  8. Toisen hymy
  9. Blogi
  10. Parturikäynnit 😀
  11. Herkuttelu silloin tällöin
  12. Kesä ja aurinko

13. Matkustelu
14. Ystävät
15. Se, että on ihmisiä, jotka auttavat
16. Se, että olen terve, eikä mulla ole fyysisiä vammoja

Oishan noita vaikka kuinka paljon. Mutta tuossa ne mitkä nyt tälee äkkiseltään tulevat mieleen. Jokainen noista asioista jollain lailla tuo mulle onnellisuutta ja noita asioita pidän elämässäni tosi tärkeinä.
Nyt tällä viikolla On ollut tosi mukavia työpäiviä, paitsi yllättävä tilanne oli se, että mukava kiltti asiakas, joka ei koskaan ole ärähtänyt mulle, ärähti mulle eilen ja säikähdin sitä. Menin ihan lukkoon. En osannut sanoa enää mitään.
Tänään päätin mennä puhumaan hänelle asiasta ja saatiin puhuttua asiat selviksi. Eikä hän mulle ollut edes vihainen. Mä vaan säikähdin sitä tilannetta. Ei se enää harmita minua ollenkaan. Kuten sanottu ennenkin, puhuminen helpottaa.
Eilen olin frisbeegolfaamassa pitkästä aikaa vertaistukiryhmän kanssa ja se oli tosi mukavaa. Olin jopa kehittynyt siinäkin lajissa. Ennen olen ollut siinä aivan surkea.

Töissä oli tänään tosi mukavaa ja tekemistä oli riittävästi. Töissä on kaikkina muina päivinä ollut yllättävän hiljaista. Onneksi tänään oli vähän enemmän tekemistä, kuin maanantaina. Maanantaina oli tosi vähän porukkaa kahvilassa kahvittelemassa ja lounastamassa. Tai siis oli niitä vähän enemmän kuitenkin, kuin yks tai kaks, mutta silti. Eilisen jälkeen ei ole enää ahdistanut ja se on hyvä. Eilen mielen veti vaan matalaksi se inhottava asiakastilanne. Mutta siitäkin nyt on selvitty ja nyt en mieti sitä enää.
Mukavaa, kun sain siivottua kotona tänään, eikä siitäkään tarvitse murehtia viikonloppuna. Huomenna ei tarvitsekaan mennä töihin, kun menemme Hirvaskankaalle Huutokauppaan Huutokauppakeisarin luo. Tulossa mukava reissu mieheni ja ystävieni kanssa.

Energinen treeniviikko

davdavdavdav

Heij!

Tällä viikolla treenit on kulkeneet. Olen tiistaina käynyt pitkällä kävelylenkillä ystäväni kanssa ja kävimme myös kesän ekoilla jäätelöillä. Ulkona on olleet ihan mahtavat kelit ja nyt olen paljon ollut ulkona. Keskiviikkona tuli käytyä kuntosalilla, kun kerran energiaa on. Töissä olen ollut myös ihan normaalisti. Mielellään en ole sisällä noin hienolla ilmalla. Joka päivä ollut +20 astetta lämmintä ja ylikin. Mutta kyllä kuntosalilla mielellään olen. Keskiviikkona tuli tehtyä vatsalihastreeni ja lisäksi poljin puoli tuntia crosstrainerilla. Tuli hyvä treeni tehtyä! Ihan mahtavaa, kun mua ei ole ahdistanut tällä viikolla ollenkaan, eikä yhtäkään paniikkikohtausta ole tullut. Tää on jo ennätys ja siks oon ollut aivan äimistynyt. Musta on tullut tällä viikolla erikoisen hiljainen, enkä tiedä miks. Ei vaan ole mitään asiaa 😀 Maanantaina olin ihan zombina töissä, joten tosi hyvä, että loppuviikko meni tosi hyvällä energialla. Kyllä se uni on ratkaiseva tekijä energioissa. Nyt tänään kun on tiedossa viideltä herätys huomenna, aion käydä aikaisin nukkumaan, ettei tän viikkoinen maanantai toistu. Kun saisin sen puheliaisuutenikin takaisin, niin olis kiva.
Torstaina tuli käveltyä seitsemän kilsan lenkki ja olen tosi tyytyväinen siihen. Illalla meillä oli ryhmätapaaminen taas ja silloin heitimme tikkaa pihalla. Se oli mukavaa.
Tällä viikolla on kuitenkin tullut syötyä vähän huonommin, mut sain taas herätyksen tähän asiaan. Ja ensviikolla aion kokata ihan kunnon ruokaa. Huomenna se ois kauppareissu eessä.
Olen saanut huomata, että tällä viikolla olen ajatellut positiivisemmin kehostanikin. Se on jo tosi hyvin. Eli kehitystä on tullut. Herkkuhimotkin ovat kaikonneet.
Jos ensviikkokin menee näin niin olisin tosi tyytyväinen.
Eilen ja perjantaina oli lepopäivät treenistä ja oli tosi mukava päästä viikonlopun viettoon. Veljeni kävi kylässä eilen ja iltapäivällä pelattiin ryhmätapaamisessa petanguea. En osaa lausua sitä sori….

Tänään kävin taas salilla ja silloin tein selkätreenin ja vatsalihastreenin. Plus taas poljin crostrainerilla n. puoli tuntia. Aivan mahtava treeni taas kerran. Treenin jälkeen söin ja kävin suihkussa. Loppupäivän on tullut istuskeltua auringonpaisteessa. Eipä tää ole sen kummallisempi viikko ollut. Ensviikolla menemme perjantaina Uuraisille Huutokauppa keisarin huutokauppaan. Mahtavaa päästä paikan päälle jee! Meillä on ihania ystäviä, jotka vievät minut ja mieheni sinne. ❤

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! ❤

Teneriffa Päivä 1

davdav

Heij! Vihdoin saan aikaiseksi tämän ison projektin blogiini aloitettua. Näitä kun ei ihan pienellä ajalla kirjoiteta näitä matkapostauksia. Nytkin osan tästä kirjoitan aamulla ja jatkan myöhemmin. Tämäkin reissu kun oli jo tehty yli kuukaus sitten ja minulla tää on vaan venynyt pitemmälle matkasta kirjoittaminen blogiin.

Lähdimme joskus vähän ennen neljää ajamaan täältä Kuusaalta kavereideni kanssa kohti Helsinkiä 22.3. ja emme todellakaan nukkuneet sillä automatkalla silmäystäkään takapenkillä ystäväni kanssa. Juttelimme vaan kaikennäköistä matkaan liittyen.
Haimme autolle paikkaa, josta lähdimme bussikuljetuksella Terminaali 2:seen, kun löysimme autolle parkkipaikan.
Terminaali 2:ssa jonotimme tullitarkastukseen. Jännitti hieman, kun ei ollut aikoihin ollut sellaisessa. Kaikki meni hienosti, eikä mitään ongelmia ollut. Söimme aamupalaa kahviossa ja sitten melkein heti sen jälkeen kävimme vessassa vielä ja lähdimme kohti lentokonetta. Sinne menimme sellaista tunnelimaista reittiä pitkin. Istuin yhden ystäväni vieressä, jos saan paniikkikohtauksen. Olihan se arvattavissa, että lennon aikana paniikkikohtaus iski. Se oli aika pahakin. Onneksi rauhotuin, kun ystäväni rauhoitteli minua. Hän oli meidän matkanjohtaja. Meitä oli reissussa 4 henkilöä. Minä, minun ystäväni jonka kanssa olemme samassa työpaikassa ja hänen vanhempansa, jotka ovat myös minun ystäviäni.
Kun rauhotuin, lennolla kävi pieni yllätys. Minun vanhempani olivat ystäväni äidille tilanneet lennolle shampanjapullon, joka sitten juotiin lennon aikana. Minä en koskenut siihen pulloon, koska en tykkää ollenkaan alkoholijuomista juurikin siitä syystä, että isäni kuoli alkoholiin. Ja en muutenkaan saa juoda alkoholia lääkitykseni vuoksi.
Onneksi loppulento meni hyvin ja meillä oli hauskaa.
Lento kesti 6 tuntia ja olimme aika väsyneitä.
Perillä Teneriffan eteläisellä lentokentällä koneen laskeutuessa tuli uusi paniikkikohtaus. Mutta siitäkin selvittiin, kun olimme laskeutuneet maahan. Pääsin jopa kävelemään normaalisti.
Lähdimme bussikuljetuksella kohti terminaalia, jossa oli taas tullitarkastus. Se Teneriffan eteläinen lentokenttä oli tosi iso. Hienot maisemat. Ja ihanan lämmin. Yli +20 astetta. Ihan toista, kuin maaliskuisessa Suomessa.
Kun tullitarkastukset oli selvitetty ilman ongelmia, haimme laukut ja siirryimme kohti hotellikuljetusta. Sinne menimme toisella linja-autolla. Linja-autossa oli tosi kuuma. Lennon aikana minulle oli tullut flunssan oireita. Koko loma sitten vietettiin flunssassa, mutta se ei tahtia haitannut.
Linja-auto matka tuntui tosi pitkältä. Oli tosi pitkä matka lentokentältä Puerto de la Cruziin.

davmde

Perillä hotellissa tuli kielimuuri vastaan. Mutta saimme huoneen ja kaikki meni muuten ihan mukavasti. Vähän aikaa istuskelimme hotellilla ja purimme tavaroita. Kaikilla oli kiljuva nälkä. Tunnin päästä lähdimme etsimään ruokapaikkaa, joka ei ollutkaan ihan helppo homma, kun halusimme tiettyyn paikkaan syömään.
davdavdavmdemdedav

Kävelimme paljon ympäri kaupunkia, mutta lopulta piti todeta, että on etsittävä taksi jostain ja mentävä taksilla. Taksiakaan ei meinannut löytyä mistään. Vihdoin sitten käytin sellaisen mahdollisuuden, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Pysäytin taksin keskelle tietä. Siitä sitten kapusimme sisälle taksiin. Olihan sekin reissu taas. Löysimme tiemme oikeaan paikkaan se oli hyvä juttu. Meitä kaikkia väsytti kyllä aika lailla koko päivän.
Ruoka oli hyvää. Söin jotakin Kanapihviä ja ranskalaisia. Oli se muuten ihan hyvää, mut ranskalaiset olivat kosteita, kun salaatti oli kosteaa. Join ruoan kanssa coca colaa.
Oli mukavaa huomata, että loppujen lopuksi osasin hieman puhua tarjoilijoiden kanssa englantia ja ystäväni olivat iloisia, että minusta on apua kielimuurin selätyksessä. Oli mukava puhua englantia paikallisten kanssa. Opimme vähän espanjaakin.
Syömisen jälkeen otimme taksin ja lähdimme hotellille takaisin. Hotellimme nimi oli Apartamentos Alta. Apartamentos tarkoittaa siis suomeksi Hotellia.
Illalla huomasimme harmiksemme, että meiltä katkesivat sähköt. Siinähän sitten oli jo valmiiksi väsynyttä sakkia ja kun tuli ongelmia, kaikista tuli vihaisia ja riitojahan siinä syntyi. Lopulta haimme apua ja saimme tietää, että meidän on vaihdettava huonetta ja oli vieläpä keskiyö. Siinä kannettiin tavaroita huoneesta toiseen vihaisina. Ennen nukkumaan käyntiä selvittelimme riitoja välillämme sitten. Onneksi siitä selvittiin ja saimme hyvillä mielin käydä nukkumaan.

davdavdav

Lisää reissupostauksia tulossa!

20 kysymystä bloggaajalle

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Alussa seurasin paljon kirjojen kirjoittajia blogeissa, mutta nyt sellainen on jäänyt multa kokonaan pois, kun löysin urheilun ja kaikkit muut blogit. Sitten nykyisen blogin perustin kesällä 2016 ja tällä blogilla ollaan menty. Halusin jakaa kuvia ja kokemuksia minun elämästäni. Nautin blogin kirjoittamisesta paljon. Mahtava harrastus

 

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

7 vuotta olen yhteensä kirjoittanut blogia, mutta tämä blogi täyttää kesäkuussa vasta 2 vuotta.

 

3. Kuvaile blogiasi: Mikä on pääasiallinen aihe yms.?

Elämäni paniikkihäiriön ja urheilun parissa

 

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Se vähän vaihtelee. Pyrin kirjoittamaan kerran viikossa, mutta aina se ei onnistu.

5. Kumman valitset kuvan vai tekstin?

Teksti menee edelle. Mutta en halua julkaista sellaista tekstiä, jossa ei ole kuvia

dav

 

6. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Seuraan paljon blogeja ja sieltä haen inspiraatiota ja sitten lähinnä omista kokemuksista

 

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Illalla mielellään postaan. Juurikin joskus näihin aikoihin

8. Kuinka usein teet jotan blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms?

Joka päivä jotakin vähäsen. Harmi, ettei blogiini joka päivä kovinkaan näy kommentteja, kun tämä blogini ei ole niin suosittu.

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen urheilevien ihmisten blogeja ja lifestyle blogeja

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Urheilu kiinnostaa ja se miten tekstit on kirjoitettu

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

  1. Kirjoittaminen
  2. Toisiin ihmisiin tutustuminen kommenttien myötä
  3. Valokuvaaminen

12. Entä kolme huonointa?

  1. Ainahan niitä mielensä pahoittajia löytyy ja tulee törkykommentteja, mutta tähän blogiin niitä ei ole vielä ilmaantunut
  2. Blogille on vaikea saada lukijakuntaa
  3. En keksi kolmatta

 

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Vastaan mielelläni lukijoiden kommentteihin. Se on kiva saada uusia kommentteja

 

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook -sivut?

Ei ole erillisiä somekanavia. Ei ole ollut tarvetta

 

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluumin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Kirjoitan yhden postauksen mielellään ensin ja sitten aloitan uuden.

16. Bloggaatko avoimesti tai tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Jotkut tietävät, esimerkiksi minun mieheni tietää ja asumispalvelutyöntekijät. Eivät he tätä blogiani kuitenkaan lue. Ja tietää äitini myös ja perhetuttuni.

mde

 

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogin kautta?

En valitettavasti. Haaveilen, että tästä tulisi vielä joku kaunis päivä ammatti…

 

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana?

Se lähinnä syntyi vahingossa. En ollut sen suuremmin sitä suunnitellut

 

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos, niin miten?

Haluaisin keksiä jonkin tietyn teeman. Mut oon pohtinut millä tavalla kirjoittaisin enemmän urheilusta. Se olisi hyvä teema.

 

20. Kolme vinkkiäsi aloittelevalle bloggaajalle?

Kirjoita siitä mistä tykkäät. Tämä on sinun blogisi ja sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsesi.
Perusta blogi ja katso mitä tulee
Valokuvaa. Valokuvia kannattaa olla blogissa. Ei se valokuvaton postaus ihmisiä oikein kiinnosta

Ei nyt pahemmin mitään muuta ihmeellistä tullut mieleen, mutta tällaiset vastaukset sain tähän haastepostaukseen raapusteltua. Kertokaas mulle mitä piditte tällaisesta postauksesta. 🙂

 

Kevättä

mdedavdavdavdavdavdavdavdav

Heij!

Mulla tää viikko on mennyt aika stressaavissa merkeissä. En ole ymmärtänyt miks mun päähän tulee niin paljon kaikkea negatiivista mieleen kaikkea vanhaa synkkää, mitä en osaa edes selittää. Mut viikonloppu on kyllä piristänyt. Olen pystynyt käymään töissä, ihme stressaamisesta huolimatta. Liikaa mietittäviä asioita. En tiedä miks mulla on tällainen jännä fiilis. Mut onneks pääsin rentoutumaan Helsinkiin Mamma Mia musikaali esityksen merkeissä ja se oli hienoin esitys mitä olen ikinä nähnyt! Menkää ihmeessä katsomaan, ette tule pettymään! Aivan loistava.
Oon vieläkin ihan fiiliksissä siitä esityksestä. Se oli niin ihana.
Meillä on töissä ollut kauheasti tekemistä ja se on oikeastaan ihan mukavaa, mutta olen ollut tästä viikosta tosi väsynyt. Tai siis on ollut jotenkin tosi levoton fiilis töissäkin ja oon häslännyt koko ajan. En ymmärrä mistä se johtuu. Oon paljon pohdiskellut kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja miten saan paniikkihäiriöäni hallintaan. Olen tehnyt hengitysharjoituksia ja miettinyt elämääni. Miettinyt mitä teen paniikkihäiriöni kanssa. Se haittaa mun elämää niin paljon. Mut onneks olen pystynyt käymään töissä. Oon miettinyt blogini kirjoituksia, minkälaisen kuvan annan itsestäni tänne. Tällä hetkellä olo tuntuu oudolta, kun en edes tiedä mitä olen tähänkään kirjoittamassa. Olen vaan tosi väsynyt ja huomenna pitäisi mennä töihin taas aikaisin.
Vapun vietto oli mukavaa ystävien seurassa brunssin merkeissä ja söin vaihteeks liikaa. Syömiset tällä viikolla menivät hiukan överiksi, kun viikonloppuna söin 3 kertaa Hesessä mikä hävettää nyt jälkikäteen suunnattomasti. No ei ainakaan tarvitse Hesessä käydä muutamaan kuukauteen. Tuli ihan teiniajat mieleen.
Pyöräilin Kuusaalta Kouvolaan tänään ja siitä sain onneks liikuntaa sen verran, että luulis etten pääse ihan heti lihomaan. Oikeastaan kroppani tällä hetkellä näyttää jopa hyvältä omasta mielestäni, mutta vielä on työmaata edessä. Alkuunhan tässä projektissa vasta ollaan päästy. En yhden roskaruoka viikonlopun anna pilata hyvää draivia. Ensviikolla tehdään asioita taas paremmin ja keskitytään ruokailuihin tarkemmin. Vaikkei mulla mitään tiettyä ruokavaliota ole, niin nyt viime aikoina olen oppinut huomaamaan tiettyjä juttuja, mitkä ovat auttaneet mua eteenpäin kohti timmimpää kroppaa. Hyvä puhdas syöminen ja se, etten ahda kaikkee herkkuu sisääni pitkin viikkoa. Nyt on tulossa kaikkea kivaa toukokuussa, niin yritän saada postauksia vähän tiheämmin tehtyä, mitä töiltäni ehdin. Ihan harmittaa, etten ole vieläkään saanut aikaa kirjoittaa matkapostauksia. Pitää nyt niiden kanssa ryhdistäytyä tänä kuukautena.

Mukavaa uutta viikkoa! ❤

Maalla viikonlopun

Heips!

Kun mulla ei ollut muutakaan tekemistä, tulin kirjoittamaan blogia. Täällä maalla vanhempien luona ei aina kovin paljon tekemistä ole, niin tulee tuijoteltua tietokoneelta kaikenlaista. Mm. tänään olen katsellut muiden The Sims 4 -pelaajien pelivideoita ja mulla olisi niin paljon juttuja mitä haluisin ostaa, kun The Sims 4:ään on tehty niin paljon kaikkia ihania lisäosia, joiden mukana on tullut kaikkea kivaa. En kehdannut loppuun asti katsoa, kun rahatilanne ei ole suotuisa tällä hetkellä, että painelisin vaan ostamaan lisää pelejä. Jos saisin itseäni niskasta kiinni tuon säästämisen kanssa jälleen, niin ehkä onnistuisikin.
Mutta tajusinpa tuossa, että minun täytyy ensin ostaa se uusi tietokone, joten pelit saavat nyt jokusen kuukauden vielä odottaa, ennen kuin saan niitä hankittua lisää. Sitä ennen peli videoiden katselu saa kelvata. Nyt tällä hetkellä uusia kuvia en saa mistään tänne blogiin, niin vähän vanhempaa kuvamatskua tässä blogitekstissä vaihteeksi. Onneksi tässä wordpress pohjassa saa tallentumaan tuonne kätevästi noita kuvia ns. ”varastoon”, jos tällaisia tilanteita tulee jatkossakin. Onneksi mieheni kone on sen verran uusi, että blogitekstiäkin kelpaa kirjoitella, eikä koneen luulisi heti menevän tilttiin.

Minusta on niin ihanaa, kun pääsin tänne maalle rentoutumaan rakkaani kanssa. Nukuimme tänään kahdeksaan saakka ja aamulla kaikessa rauhassa joimme aamukahvit ja söimme aamupalaksi leipää, kalaa ja kananmunia. Vähän erilainen aamupala, kuin kotona. Kala, kun tuntuu olevan aika kallis meidän budjetillemme, mutta kyllä me sitä silloin tällöin ostetaan.
En ole tainnut pahemmin puhua tästä maalaistalosta, jonka vanhempani omistavat. He ovat täällä tehneet sen jälkeen remonttia jonkin verran, kun isäni äiti kuoli tuossa n. 10 vuotta sitten. Hyvänen aika, miten siitäkin voi olla jo niin kauan aikaa. Kun muistaakseni hän kuoli siinä 2008 vuonna, joka oli tosi suuri menetys ja itkin tämän takia monta viikkoa. Suruaika kun tuntuu minulla aina kestävän hirvittävän pitkään, kun tunnen kaikki tunteet kaksinkertaisesti. Tai siltä se tuntuu.

Täällä maalla vanhempani ovat käyneet tosi tiuhaan ja nykyään, kun me lapset olemme lähteneet aikuisina pois kotoa, vanhemmillani oli vapaus muuttaa maalle. Minä olin tosi helpottunut, kun juuri ehdin muuttaa omilleni, ennen kuin tämä muutos tapahtui. Pikkuveljelläni ei tainnut olla järin hauskaa, kun hänen oli muutettava koulun jälkeen pois Kouvolan seudulta, jonne jäivät kaverit. Minä olin siitä onnellisessa asemassa, että sain jäädä Kouvolaan, kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Se oli sitä aikaa vuonna 2013. Suuria muutoksen aikoja. Hirveästi olisi tästäkin talosta kerrottavaa, mutta en nyt ala tässä tarinoimaan enempää. En mielelläni täällä käy usein, kun lapsena minut pakotettiin tänne tulemaan, vaikka paljon mieluummin olisin Kouvolan kaikkiin muihin juttuihin jäänyt hillumaan, kuin lähtenyt metsän keskelle. Mutta se oli huutojen jälkeen lähdettävä ja sen takia se vaikuttaa minuun vieläkin, ettei täällä tule kovin paljon käytyä. Mutta tällä hetkellä tämä on jonkinlainen rentoutumispaikka, kun kotona alkaa hommat kasaantua liikaa päälle. Silloin kaipaa kyllä tänne metsän keskelle, kun ei jaksa tehdä kotona enää kaikkia kotitöitä. 😀 Että sellanen tarina tälle paikalla. Siksi tästä ei varmaan kovin paljon ole ollut juttua täällä blogissa, kun en maalla pahemmin tykkää olla. Olen enemmän kaupunki ihminen ja siks suuret kaupungit kiehtovat minua, kun olen tällainen pikku kaupungin kasvatti.
Tällaisen rankan mutta hauskan viikon päätteeksi, onkin ihan kiva tulla maalle rauhoittumaan. Kohta taidan mennä juomaan päiväkahvit ja syömään jotakin, siitäkin on sen verran aikaa, kun olen viimeksi syönyt. Ainakin jo 3 tuntia. Johan tässä kohta alkaakin olla nälkä. Pitää vaan odottaa, että vanhemmat tulevat Lappeenrannasta. Koiramme haukunnasta päätellen, he ovatkin jo autoineen tuossa pihalla. Juu, oikein arvasin :DD Meidän koiran haukunnan syyt jo osaan aika hyvin aavistaa. Se kun on niin minun vanhempieni koira. Mutta kyllä se minustakin tykkää.

Nyt kun olen saanut olla perheeni koiran kanssa paljon täällä, koirakuume senkun taas kasvaa. Mutta tiedän, ettei tähän elämäntilanteeseen koiran ottaminen ole sopivaa.
Juu, täällä me nyt rentoudumme ja tulen kirjoittamaan lisää juttua tänne blogin puolelle, kun olemme saapuneet takaisin kotiin. Mukavaa viikonloppua kaikille! ❤

dav

 

Poroja ja ulkoilua

davdavdavdavmdesdrmdemdemdedavdavmde

Tässä olisi viime viikon lauantain kuvasaldoa vähän jälkikäteen, mutta eipä mitään. Mä haluaisin joskus toistekin tuonne, ihana Jaalan porotila! Kannattaa mennä porukalla sinne ottaa grillimakkarat ja kahvia mukaan ja sinne porojen keskelle vaan. Mutta varautukaa hyvillä kengillä, siellä on joka paikassa (huom, JOKA PAIKASSA) poron p*skaa.
Ihana reissu oli. Sinne pitäisi kuulemma olla tulossa vielä parempia istumapaikkoja retkeilijöille ja vaikka mitä. En tarkalleen tiedä mitä kaikkea, mutta kuitenkin. Suosittelen käymään. Nyt keväälläkin tuo oli niin mahtava paikka. Jaalassa ihan uusi paikka vieläpä.
Kirjoitan erikseen tästä viikosta postausta, koska tämä on ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Huomenna onneks helpottaa työmäärä.

Miten viikko on sujunut?

Heij!

Lumet sulaa ja kukat alkaa kasvamaan. Rakastan kevättä ja kesää! On ollut tosi kiva pyöräillä aurinkoisessa säässä. Eilenkin pyöräilimme kauppaan ja takaisin rakkaan mieheni kanssa.
Viikko on sujunut yllättävän hyvin, ilman suurimpia ahdistuksia. Mulla ja miehelläni oli vähän kränää tuossa torstaina, niin olin aika hiljainen ja ahdistunut. Mut onneks saimme selvitettyä välit ja kaikki on hyvin. Ei aina voi olla samaa mieltä kaikesta ja riitoi tulee itsekullekin.
Torstaina oli vertaistukiryhmä ja siellä oli tosi mukavaa. Kävimme ulkoilemassa ja kuvailemassa ulkona.
mdedavsdr

Vertaistukiryhmä käynnin jälkeen lähdin vielä asumispalvelutyöntekijöiden järkkäämään ryhmään, jossa teimme ystäväni toiveen mukaisesti karjalanpiirakoita. Se oli ihan mukavaa puuhaa ja olivat ne tosi hyviäkin. Mut varsinaista näpertämistä se on. Sain siitä pohjasta aika sellaisen ohuen, mut siitä tuli niin pieni, että kasaaminen oli jonkin verran hankalampaa, mitä ehkä luulin ennen niiden tekoa. Yllättävän hankalaa, mut tuli niistä ihan syötäviä, vaikkei ulkonäkö ollutkaan parhaimmasta päästä 😀 Maku oli siinä kohtaa se paras osa.

Perjantaina oli ihan normaali työpäivä taas ja töissä oli oikein kiva päivä. Olin tosi hyvällä päällä, eikä ahdistanut ollenkaan. Oli hyvä sääkin ulkona ja asiakkaita oli paljon enemmän, kuin sateisempana päivänä. Jos joku ei tiennyt, olen kahvilassa asiakaspalvelutehtävissä kassalla ja teenhän mä paljon muutakin siellä. Lähinnä eilen olin paljon tekemässä hommia kahvilan puolella. Tykkään siitä työstä ja minusta on aina ihanaa mennä töihin, kun tietää siellä olevan mukavaa. Niikuin siellä aina onkin hauskaa. Töitä on paljon, mutta silti vaikka joskus onkin rankempia työpäiviä, niin mun työpaikka on ihana ja tykkään tehdä siellä töitä. Kohta tulee 3 vuotta siitä, kun olen ollut siellä. Minusta oli niin hauskaa kuulla, että yksi asiakas luuli minun olevan ensimmäisii viikkoi siellä töissä, vaikka olen ollut siellä jo lähemmäs kolme vuotta 😀 Oli se asiakas aika ihmeissään, kun kerroin etten ole vaan muutamaa viikkoa ollut siellä töissä, vaan paljon enemmän. Illalla oli kiva käydä kahdestaan rakkaani kanssa kaupassa ja valmistaa illalliseksi ranskalaisia ja nakkeja. Mistä tulikin mieleen, että kohta varmaan pitäis syödä jotain, kun siitä kuitenkin on jo muutama tunti, kun olen viimeksi syönyt jotain. Mulla kun tuppaa välillä vaan unohtumaan tuo syöminen. Aina ei huomaakaan kuinka nälkä jo on. Me valmistimme tänään ennen ulkoilupäivään lähtöä nauhapastaa, kasviksia ja lihapullakastiketta. Sain siinä samalla vähän avautua asumispalvelutyöntekijälle ja se tuntui hyvältä.

Niin tänään olimme siellä ulkoilupäivässä Jaalan Kimolassa uutta porotilaa katselemassa ja makkaraa paistamassa. Saimme jopa muhkeat pullat siellä. Ihanaa.
Muuten oli ihan kivaa, mut muutaman tyypin kommentit otti aivoon aika pahasti. Ärsytti vietävästi, kun jotkut ihmiset tykkäävät kommentoida koko ajan minun ja mun miehen parisuhdetta. Mitä me teemme milloinkin ja me kuulemma koko ajan nahistellaan. Mistä ihmiset tuollaista saavat oikein päähänsä, kun mun mielestä ei me koko ajan olla nokat vastakkain. Ihmeellistä. Jos joskus tulee vähän nahinaa, niin ei se tarkoita sitä, että me koko ajan nahisteltais. Ihme olettamuksia ihmisillä ja sit täytyy heti alkaa kommentoimaan ja arvostelemaan toisten elämää. Mä vihaan tuollaisia ihmisiä yli kaiken. Sit se ei ollut suinkaan viiminen kerta, kun he meidän tekemisiä kommentoi. Yhtäkin henkilöä suunnattomasti haittas se, kun mä juoksin. Alkoi valittaa siitä, niin silloin mulla meni hermo. Kun pääsin pois siitä tilanteesta, mä aloin itkeä, kun mä olin niin vihainen ja surullinen, että ihmiset kehtaavat olla noin ilkeitä. Pitäisivät huolen vaan omista asioistaan, mutta kun ei. Ei, niin ei. Ällöttävää. En voi millään muotoa sietää tuollaista käytöstä.
Muuten oli kivaa. Voin laittaa seuraavaan postaukseen kuvia reissustamme. Nyt kun sain tän tekstin kirjoitettua, niin siinä oli jo tarpeeksi tekemistä. Sormetkin ovat jo ihan kipeät kirjoittamisesta. Nyt mä meen syömään ja otan ihan rennosti loppuillan. Mukavaa viikonloppua. Toivotaan, ettei enää satais.

Treenit

davdav

davdav

Heij!

Tulin nyt kirjoittamaan pitkästä aikaa treeneistäni. Niissä ei nimittäin nyt ole minkäänlaista rytmiä ja se harmittaa minua. Täällä Kouvolassa tämä homma on minun mielestäni tehty hirveän vaikeaksi sellaisille, joilla ei vaan yksinkertaisesti ole rahaa satsata hirveitä summia kuntosalikortteihin ja se minua tässä oikeasti ottaa päähän. Siks mulla on hirveästi pään vaivaa ollut siinä, että saisin treenit rytmitettyä tiettyyn paikkaan, mutta minne? Kaikkialla on niin pirun kallista. Tämä on se minun mielipiteeni. Näillä palkoilla, kun ei hirveästi hypitä kuntosaleilla noilla hinnoilla.
Juu, niin nyt kun meiltä ystäväni kanssa loppui zumbakin, olemme vähän niin kuin tyhjän päällä, että mitäs nyt? Onneksi Kuusaalla on Kuntomekka, se on ainakin minun pelastukseni tässä ollut, jos kaikki muut paikat ovat kalliita. Täytyykin siitä mainita heille, että pitävätkin ne hinnat sellaisina. 😉

Juu niin se tosiaan, että kun ei oo ollut varaa näihin kuntosalien uusiin systeemeihin, niin tää on tehty tosi vaikeaksi. Ei oo helppoo ei.
Tässä on hirveästi ollut sitten mietittävää. Mitä jatketaan ja mitä ei. Kun kaikki tuntuu olevan samaan aikaan vieläpä kaikki jumpat. Raha ja aika on ollut niiku kortilla, niin se vaan on. Haluaisin käydä paljon enemmän ryhmäliikunnoissa ja kaikissa tällaisissa, mutta kun ei oo varaa enää tällaisilla hinnoilla. Inhottavaa.
Nyt oon tän saanut sanottua. Oon vähän niiku risteyksessä tän asian kanssa. Minne päin vien tätä asiaa? Oisi niin kiva käydä vaikka missä.
Sellaista tämä mun treenaaminen on ollut, että raha pyörittää nyt tätä hommaa tänä päivänä. Oon aika paljon kuitenkin käynyt just Kuntomekassa ja näin, niin sentää sinne pääsee vielä. Tänään en treenaa, koska menen hierojalle tuossa kolmen aikaan. Ehdin just sopivasti kirjoittaa tän tekstin tänne. Luulin, että tästä päivästä tulee rankka kuin mikä, mut turhaan mä taas pelkäsin. Ihan hyvinhän mä oon pärjännyt. Kun jännitän kohtauksia, vaikka se justiisa on paha homma tässä, kun sitten se kohtaus ainakin tulee. Tämä päivä on sujunut tosi mukavasti.
Harmittaa kyllä, kun zumbakin loppui ja täytyy kesäks tyytyä vaan kuntosaliin, mut ehkä se on ihan hyvä breikki, et ei oo ku se yks juttu. Se pelkkä kuntosali. Se tuntuu tällä hetkellä vähän helpottavalta myös. En tiedä, hirveän ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä. Motivaatiota liikkumiseen on aivan valtavasti. Kai mun on lähdettävä uimaan mieheni kanssa nyt tässä joku päivä. Mut nyt tällä hetkellä en pääse lähtemään, kun tälle viikolle on niin paljon ohjelmaa muutenkin. Mukavaa, kun nyt jaksaa blogiakin kirjoittaa, eikä ole niin paljon stressiä kaikesta. Ei oo enää niin alakuloinenkaan ja asiat alkavat järjestyä sen synkän jakson jälkeen, vaikka välillä kohtauksiakin tulee.
Se oli tosi hienoa huomata, että vaikka eilen oli aika pahakin paniikkikohtaus, eivätkä jalat meinanneet kantaa ollenkaan, niin silti pystyin kasaamaan itseni jonkin ajan päästä lääkkeen ja puheen avulla, pystyin lähtemään kauppaan ja vielä sen jälkeen tekemään ruokaa. Sitten illemmalla joskus vähän ennen viittä lähdin seitsemän kilsan lenkille. Olin tosi tyytyväinen, ettei se kohtaus hallinnut minua niin paljon, kuin ennen. Ennen ei olisi ollut puhettakaan mistään kävelylenkeistä.
Jos hieronta ei estä, niin voisin pyöräillä Kouvolaan tänään tapaamaan frendejä uuteen kahvilaan. Mutta jos ei, niin sitten menen linja-autolla. Mieheni menee treeneihin ja minulla tuli nyt nämä omat menot tähän eelle. Joskus käy näin. Ei aina saa mahdutettua kaikkea yhteen viikkoon. Joku pitää jättää pois, kun toinen asia menee toisen asian edelle. Niin se vaan on.
Mut tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Toivottavasti joku miettisi tätä ja saisimme keskustelua vaikka tästä aiheesta. Oletteko samaa mieltä vai erimieltä?