UUSI BLOGI NOUW.COM

nouw.com/Ilonasport

Mainokset

Siirto nouwiin

nouw

Päätin vaihtaa blogin nouwiin. Vielä kesken juttuja, mutta selvittelen juttuja ja kerron, kun kaikki on valmista

Ruokailutottumukset

Tässä viime aikaisia ruokia, joita olen syönyt. Yksi asia pisti silmään Pärnussa. Annokset olivat ehkä joissakin paikoissa liian isoja. Ja söin itseni niin ähkyyn, että vatsa meni ummetuksen puolelle. Mutta Suomen puolella tilanne helpottui, kun sai kevyempää syötävää.
Olen tottunut syömään nyt säännöllisin väliajoin. Ja sen huomaa. Syön nykyään ainoastaan silloin, kun on nälkä.
Nyt kun on tullut syötyä raskasta ruokaa, pyrin syömään mahdollisimman kevyttä ja sopivia annoksia. Annoskoot alkavat pikkuhiljaa hahmottua, kun tunnustelee oloa.

davdavdav

dav

Olen saanut vinkkejä ja apuja nyt sen verran ruokailun suhteen, että tää homma alkaa vihdoin luistaa oikeaan suuntaan. Kiitos ihanista ihanimman omatyöntekijäni, joka on tosi taitava ohjaamaan minua ruokavalinnoissa. Sekä treenien neuvonnassa. Kunhan keskustellaan tekniikoista, ei olla käyty salilla yhtä aikaa. Paitsi kerran sattumalta. On ihanaa, kun on joku jolle puhua terveellisestä syömisestä, kun mieheni ei jaksa kuunnella niitä puheita 😀 Hän kun ei ole niin hifistelijä ruoan suhteen.
Jännitän töihin menoa niin paljon, että nukkuminen jäänyt vähäisiksi. Mutta eiköhän pyöräilyretki Kouvolaan mieheni kanssa piristä. Meinataan varmaan käydä syömässä ja jossain päin hengailla.
Heräsin viideltä, kun en saanut unta enää.
Unikin kun olisi siinä treenin ja ruokavalion kanssa yksi tärkein osa. Mutta mä luulen, että kun pääsen hierojalla maanantaina, saan taas nukuttua paremmin. Nimittäin Nyt jostain syystä kroppa on niin jumissa, että saan lihasjännitys kouristuksia nukkuessani ja hätkähdän niihin. Ja kuulen harhoja. Luulin jonkun miehen kuiskaavan mun korvaan ja hyppäsin varmaan ku elokuvissa pystyyn sängyssä, että hypähdin istualteni. Se oli outoa. Sitten hiljennyin kuuntelemaan, niin ei mulle kukaan kuiskinut. Se oli unta. Näin sellaista unen ja valveenrajamailla olevaa unta. Sellaista häilyväistä.
Eli olen tavallaan nukkunutkin.
Ajattelin pyörähtää pikku lenkin tuossa ja alkaa herättelee silläviisii kroppaa.

Pärnusta tultu kotiin

Heij! Pitkästä aikaa blogin äärellä!

Nyt jos koskaan mulla on paljon intoa tehdä paljon blogijuttuja ja suunnitelmissa olisi saada rutiininomaista postauksien tekemisestä. Ainakin nämä tuhannet matkapostaukset pitäisi saada kirjoitettua. Keskityn ennen kaikkea niihin. Mutta nyt olisi hyvä aika vähän kertoa, miten tämä loma on oikein sujunut.
Hiukan harmittaa, kun puolet lomasta meni surkutellessa tulehdusta korvassa ja hirveän masentuneen oloinen olin melkein koko loman, josta ystävätkin jo kovasti huolestuivat, koska en todellakaan ollut oma itseni. Pelästyin sitä itsekin. Minähän kirjaimellisesti tulin mökkihöperöksi ja höperö olinkin, koska aloin käyttäytymään kuin pikkulapsi, jota ei kukaan siedä. Oikea kakara hah:D Virossa tajusin mieheni kannan asiaan ja että en ole tehnyt oikein. Se oli aivan kamalaa käytöstä. Otin tästä opikseni. Se inhottava outo käyttäytymiseni sai mun miehen tosi vihaiseksi ja sitten taas se puhelimen tuijottelu on ollut ongelmana välillämme. Keskityn liikaa someen puhelimen välityksellä ja nyt olen siitäkin ottanut opikseni.

Muutamia kuvia tässä näin jo heti alkuun vähän juhannukselta ja niin pois päin. Siis siltä väliltä, kun en ole postaillut. Olen väittänyt, ettei aikaa ole, siis itselleni olen väittänyt niin. Mutta todellisuudessa tein itse sen kaiken ikävän stressin ja kiireen, vaikkei mitään kiirettä edes olisi ollut. Mut minkäs teet, kun olen tällainen suorittaja ihminen. Ei kotielämää pidä suorittaa voi luoja sentään. Joskus ihminen osaa olla todella typerä ja minä jos joku olen ollut. En ole hirveästi ihmisiinkään pitänyt yhteyttä ja sulkeutunut sisälle kokonaan omaan nurkkaan, oman pääkopan sisään.
Puhun videoilla tästä enemmän. Kannattaa laittaa tilaukseen Youtubekanava

Hengissä siis ollaan ja mulla on paljon uusia postausideoita. En malta oottaa, että oikein pääsen vauhtiin tän blogihomman kanssa jälleen! ❤
Toivottavasti siellä vielä lukijoita löytyy, vaikka täällä tällainen huithapeli on ollut omilla teillään. Pahoittelut siitä, nyt ryhdistäydyn.
Lomasta on nautittu täysin rinnoin ja nyt jaksaa taas painaa duunii kahvilatyössä, joka on paras paikka ikinä. Menen tänään rakkaani ja yhteisen ystävämme kanssa työpaikalleni. Näkemään ystäviä ja muutenkin tärkeän homman hoitamaan, nimittäin tarvitsen työvuorolistani. Ihana täydellisen kesäloman jälkeen on ihana mennä töihin. Rutiinejä jo oikeastaan kaipaa. Liikunnasta ollut taukoa ja sen kropasta ja olosta huomaa, kun hirveästi raskasta ruokaa syönyt, mutta lomalla pitää nauttia, kun sinne pääsee. Joten söinkin sitten siinä sivussa todella paljon.

Tästä tuli nyt tosi pitkä postaus, mutta kun asiaa olisi vaikka kuinka paljon. Jätetään loput kertomiset seuraaville postauksille. Palaan asiaan taas pian. Toivottavasti jo maanantaina. Järjestän sen ajan blogille. Ei se niin vaikeaa ole.

Ensimmäinen lomaviikko

davdavdavdavdav

Heij!

Nyt tulin vihdoin päivittämään lomakuulumisiani tännne blogin puolelle, kun ei ole enää niin tympiintynyt fiilis.
Lomanihan ei alkanut kovin hyvin, niin kuin viime kerran tosi ärsyyntyneessä mielentilassa kirjoitettu postaukseni antoi ymmärtää. Olen siis saanut ravata lääkärissä tämän tästä. Jostakin syystä korvatulehdus on asettautunut pitemmäksi aikaa korvaani. Se vaa räksyy ja poksuu kaiken aikaa ja saa suuttumukseni tosi korkealle. En ole pitkään aikaan uskaltanut lähteä mihinkään, kun lääkäri kielsi olla rasittamatta itseäni. Siksipä olen kykkinyt täällä kotona ja yrittänyt armottomasti keksiä tekemistä. No, tietokoneen tuijotteluksihan se on mennyt ja armottoman suuttumuksen kanssa kamppaillen, kun olen halunnut kaikkea muuta kyllä tehdä, kuin olla sisällä tekemättä yhtään mitään.
Kun on viikon ollut sisällä, eikä ole saanut juurikaan mitään aktiviteettiä päiviinsä, niin kyllä siinä vähemmästäkin meinaa hermo palaa. Olen äksytellyt sitten mun miehelle kaiket päivät ja hänkin jo hermostuu minuun. Mutta kyllä hän tietää varmasti, mistä mun äksyilyt johtuu. Ei todellakaan hänestä, vaan tästä hiton korvatulehduksesta. Mulle ollaa laitettu joka päivä 2-3 kertaa päivässä korvatippoja ja antibioottia on saanut syödä yhtenään. Antibiootit ja korvatipat on jo vaihdettukin tässä välissä ja vieläkin tää vaivaa.

Eli suurimmaksi osaksi lomailu on ollut sängyllä löhöilyä ja ärsyyntynyttä fiilistä täynnä. Oon ollut todella masentunutkin tilanteeseeni useaan otteeseen. En ole pitänyt kenenkään yhteyttä, kun en halua tuoda sitä huonoa fiilistä muille. Siks puhelinlaskunkin luulis olevan melko pieni 😀
Nyt oon petrannut ruokapuolen kanssa ja kyllä se ihan suht hyvin onkin mennyt, mutta kun oli niin paha olla itteni kanssa, kun ei päässyt treenaamaan niin suklaan syömiseksihän se loppu viikko sitten meni.
Ei mikään ihme, että siitähän se vielä nuutuneempi olo sitten alkoi. Lauantaina vihdoin pääsin ihmisten ilmoille ja kävimme ystäväni kanssa Tykkimäessä. Niin kuin vähän kerroinkin, siellä ei tullut kuvailtua juuri lainkaan. Yhden videon pätkän otin, mut en julkaise sitä täällä blogin puolella. En näe tarvetta siihen.
Sunnuntaina otin ryhti liikkeen siivoamisen kanssa. Imuroin ja luuttusin mopilla koko kämpän, kun keskiviikkona ei tullut tehtyä muuta kuin pestyä vessa.
Nyt kun tänään maanantaina puhuin taas siitä, että kun en ole saanut liikkua missään, niin mulle sanottiin, ettei siihen ole mitään syytä olla liikkumatta. Jos oma olo sen sallii, niin ei sitä pidä kokonaan liikkumatta jättää. Ja ai, että tuli hyvä olo siitä, kun sai jotain tekemistä ja pääsin hoitamaan asioita kaupungille. Nyt on Särkänniemi ranneke ostettu ja pari muutakin juttua hoidettu. Olen taas se oma iloinen itseni ja tunnen oloni páljon virkeämmäksi, kun olen saanut liikkua vapaasti. Mutta kuntosalille ei ole ollut asiaa. Enkä mene kuntosalille, ennen kuin korvatulehdus on poissa.
Mukavaa uutta viikkoa! Mulla on mukavasti lupailtu ohjelmaa tälle viikolle, joten ei ainakaan pitäisi tulla tylsää.

Blogi täyttää 2 vuotta!

davdavdavdavmde

IMG_20171008_082615_980

dav

davimg_20170106_110918_770

dav

fb_img_1483225008153

mdemde

mde

Blogia on tullut kirjoiteltua nyt 2 vuotta ja onhan tää nyt jo aika mones blogi. Mut tästä en muuta ainakaa ihan äkkiä muuhun blogiin. Ei oo käynyt mielessäkään. Bloggailua kuitenkin oon harrastanut jo vuodesta 2011 saakka ja tämä on edelleen kivaa, vaikka nyt kovin paljon blogiaiheita ei viime aikoina ole tullut mieleen. Seuraavaks kirjoitan tykkimäen reissusta, mut sieltä ei tullut kovin paljon otettua kuvia. Sieltä on tullut otettua kuvia vuosien varrelta niin paljon, että en nähnyt syytä ottaa sieltä kuvia nyt, kun se uusi laitekaan ei ollut käytettävissä. Totta kai siinä piti olla just silloin vikaa, kun me menimme ystäväni kanssa sinne. Mut katsotaan jos joku toinen kerta menis sinne sitten. Sen näkee sitten, että pystyykö lähtemään heinäkuussa katsoo Jenni Vartiaisen keikkaa ja nauttimaan silloin huvipuisto laitteista. Jos silloin ois se uusikin laite käytettävissä.
Tästä blogihommasta haluaisin kyllä ammatin, mut ei vielä minun blogini ole niin paljon menestynyt. Ehkä vielä joskus.

Korvatulehdus ja mielialan vaihtelut

dav

dav

Heij!

Mulla todettiin viime viikon torstaina korvatulehdus ja sen jälkeen treenit jäi kokonaan pois, enkä ole lenkilläkään käynyt muuta kuin kerran ja siitäkin sanottiin, etten sais mennä. Mä ymmärrän sen täysin. Olin hölmö, kun menin. Mut ei täällä sisälläkään jaksa nyhjätä.
Viime viikon sunnuntaina pääsimme kavereiden luokse grillaamaan ja he saivat mua piristymään hyvin. Mut sitten eilen oli kamalaa, kun mielialanvaihtelut alkoivat ja ajatus ei toiminut yhtään. Se mun antibiootti kuuri tekee musta ihan zombin.
Ärsytti, kun ei osannut valita ollenkaan mitä syömme ja nyt olemme sit tehneet kalakastikkeen ja makaronia ja keitetty kasviksia. Saakoon se nyt kelvata. Se vaan tuli lompakolle aika kalliiks se touhu.
Täytyy viikonloppuna suunnitella paremmin kauppareissu.
Nyt ei oo voinut treenata ja sekin ärsyttää vielä enemmän.
Onneks pääsee viikonloppuna Tykkimäkeen kaverin kanssa, niin ei harmittais niin paljon. Oli tää korva parantunut tai ei. Ja tänään ois se kauan odotettu kampaajareissu.
Eilen en käynyt hierojalla, kun en halunnut ottaa riskiä, et se tekis huonoa mun korvalle.
Yritän ajatella sitä mukavaa viikonloppua, niin ei masentais näin paljon tää mun korvatulehdus. En edes tiedä mistä tää on tullut. Outoa.
Se on vaan nyt kärsittävä. Mulle käydään aamuin illoin laittamassa korvatippoja ja tää korva tuntuu ihan oudolta nytkin. Toivotaa, et tää paranis parin päivän sisään tai muuten joudun lähtee lääkäriin uudestaan.
Että tällaista. Mun kesäloma alkoi, mutta ei kovin kivoissa merkeissä. Kyllä tää tästä.

SUMMER BUCKET LIST

dav

 

Heij!

Nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä tämän oman Summer Bucket List:n tänne blogiini. Tässä on joitakin joita olen jo toteuttanut. Tummennetut kohdat ovat jo toteutuneet:

Käy uimassa
Uuraisilla Huutokauppakeisarin luona käynti
Grillaus
Tykkimäki reissu yhdessä ystävän kanssa
Särkänniemeen ystävien kanssa
Pärnun reissu äidin kanssa
Shoppailu reissu Kauppakeskus Veturiin
Subway ruokailu rakkaani kanssa
Jenni Vartiaisen keikka Tykkimäessä

dav

Yhteinen treeni ystävän kanssa
Käy mahdollisen paljon ulkoilemassa
Kahvilassa käynti kahvilla
Musiikin kuuntelua rannassa
Uintia vanhempieni mökillä
Valokuvaus kesämuistoista
Kirjoita enemmän blogia
Tee youtubevideoita

bty

Nauti lämmöstä, rakkaudesta ja ystävistä
Älä murehdi liikoja
Unohda työt loman ajaksi
Testaa Tykkimäen uusi laite
Käy Burger Kingissä syömässä
Pyöräile mahdollisimman paljon

sdr

davIMG_20170908_213852_2531487670268423

Tällaisia kesäsuunnitelmia minulla olisi. Uskon, että mahdollisimman moni noista toteutuu. Huomenna kirjoitan siitä, mitä mulle kuuluu.
Tästä kesästä tulee ihana!

Teneriffa päivä 2

 

Tällaiset näkymät oli uuden huoneemme parvekkeelta. Aamuisin oli aika viileää Puerto de la cruzissa, mutta päivällä alkoi lämmetä. Aamulla söimme täyttävän aamupalan, jolla jaksoi aika pitkälle aamupäivään. Kävimme jo ekana päivänä altaalla ja ei se vesi kyllä kehuttavan lämmintä ollut. Tosi kylmää. Ei me paljoa tällä reissulla kyllä uitu. Altaassa tai meressäkään. Meressäkin oli niin isot vaahtopäät, ettei paljoa houkuttanut mennä sekaan. Ois vielä pahimmassa tapauksessa virta vienyt menojaan.
Olimme sopineet matkakumppaneideni tuttavan kanssa, että tapaamme iltapäivällä. Hän näytti meille paikkoja ja auttoi kauppaostoksissa, kun meille ei kaikki sanat olleet tuttuja. Saimme jopa kaurahiutaleita hänen avullaan hommattua ja mulle hänen suosittelemaa kurkkupastillia, kun mulla oli niin kipeä kurkku ja ääni lähti melkein kokonaan.
Tämä nainen näytti meille myös mukavan pikku kahvilan, joka oli aivan lähellä hotelliamme.

Ja kuinka arvata saattaa, minulle oli ehtinyt jo tulla nälkä iltapäivään mennessä. Minulla on tietty ateriarytmi, jonka mukaan olen tottunut menemään, joten ruokaahan se oli saatava. Olin varannut jokaiselle päivälle tietyn summan rahaa ja se auttoi tällä reissulla hyvin.
Tuo kanasandwish oli tosi hyvää. Nuo tomaatit jäi syömättä, kun en muutenkaan tomaatista niin välitä. Opin jopa tykkäämään espanjalaisesta kahvista tällä reissulla 😀 Kun monet ovat väittäneet sen olevan pahaa. Minulle oli yllätys, että espanjalaiset erikseen kuumentavat maidon tuollaiseen metalliseen kannuun.
Tuli siitä oikein turistimainen olo hah 😀

 

Espanjalaisetkin osaavat kyllä hienoja leivoksia tehdä. Olin juuri ehtinyt syödä, joten ei yhtään makeaa tehnyt mieli. Tein ennätykseni ja täytyy todeta, että suklaatakin ostin vasta viimeisinä päivinä.
Kävelimme pitkän matkan satamaan ja pääsimme näkemään vähäsen flamengo tanssiakin. Siitä taisi olla pätkää youtubessa, muutenkin, kannattaa käydä kattoo Teneriffa videot:

Siinä nyt nuo, käykää ihmees kattoo ja tilatkaa kanava! Kerron kaikkee muutakin youtubes.
Jatkoimme matkaa ja porukka etsi sanomalehtiä ja postikortteja. Postikortit tuli ostettua ja kävimme myös sen jälkeen lopuksi hakemassa lenkille ystävämme koiran. Hän oli niin suloinen! ❤ Valitettavasti en saanut kuvaa, kun hän oli arka vieraita kohtaan.

Meidät saatettiin läheiselle hotellille, joka sijaitsi lähellä Puerto de la cruzin hautausmaan lähellä. Sen viertä kävelimme hautausmaalle. Se oli erilainen hautausmaa keikka. Erilaista, kuin Suomessa. Seinässä oli hautakivet, joista näki kuolleiden ihmisten nimet, syntymäajat ja kuolinajat. Se oli todella erikoista, että jotkut ruumiista olivat maan alla ja jotkut kiven sisässä. Sitä paitsi, kiviseinässä oli ovi, josta pääsi katsomaan ruumiita. Siis eivät tavalliset tallaajat, vaan, odoteltiin viisi vuotta ja sitten hautausurakoitsijat käyvät katsomassa onko ruumis tarpeeksi mädäntynyt, että se voidaan lopulliseen hautapaikkaan laittaa. Huh, huh. Sellaista espanjassa.
Illaksi lähdimme syömään. Löysimme sellaisen ravintolan, jonka nimi oli La Laguenta.

Oli jonkin verran kielimuuria, mutta siitäkin selvittiin. Ensin ei ymmärretty mitä ravintolan tarjoilija tarkoittaa ja sitten lopulta saimme selitettyä, että 1 henkilö meistä on keliaakikko. Siihen selittämiseen meni kauan, mut lopulta ymmärsimme toisiamme. Meitä kaikkia huvitti se, miten vaikeaa kielimuurin kanssa on selvitä 😀
Lopulta siitä tuli meidän ja tarjoilijoiden yhteinen vitsi. Kuvassa oleva tarjoilija ei liity tapaukseen, mutta on samassa firmassa töissä.
Ruoka oli tosi hyvää ja söin tosi paljon paellaa. Paella tarjoiltiin isosta vaasimaisesta astiasta. Tosi hyvää paellaa kyllä.
Tulimme myöhään hotellihuoneeseemme ja olimme aika äkkiä valmiita nukkumaan, kun koko päivä oli kävelty.

Tulossa vielä lisää matkapostauksia, kun ehdin niitä toteuttamaan! ❤

Stressi ja paniikki ollut läsnä

dav

davdav

Heij!

Välillä vähän kuulumisia. Mitkä eivät tällä kertaa ole niin mukavat.
Otetaas puheeksi esimerkiksi eilinen. Olin ihan normaalisti aamukahvia juomassa, eikä päässä pyörinyt mikään ikävä asia. Olin vaan hiukan nuutunut paljosta työstä. Oli niin paljon tehtävää. Se on ollut se juttu tällä viikolla. Tosi paljon töitä. Se oli mulle tänään liikaa. Mun keho ja mieli kertoivat nyt, että nyt riittää. Nyt pysähdy ja ole vaan. Tuli nimittäin sellainen romahdus tänään KAIKKIEN asiakkaiden nähden. Se painajainen, jota olen pelännyt jo monta kertaa, kun on ollut vaikea kausi. Nyt sen näkivät kaikki. :-’(

Häpesin. Itkin, en saanut henkeä, oli vaan yksinkertaisesti liikaa painetta.
Olin tosi ahdistunut siitä kaikesta työnmäärästä. Lähdin itkien toimistoon ja siinä se oli BOOM. Kamala tärinä, hengenahdistus, ettei saa henkeä.
Oli vaa niin kova paine, ettei mitään järkee. Niiku Paperi T:n uudessa singlessä lauletaan: Paniikki alkaa, vasta kun kaikki on jo hyvin. Näinhän se mulla meni.
Kaikki oli ihanasti ja nyt tarvii lääkettä joka välissä. Onneksi lääkettä saa ottaa vaa 2 päivässä kohtaukseen. Ja se on yleensä riittänyt.
Mun parhaaks katsottiin nyt niin, etten saa olla jonkuu aikaa kahvilan puolella ollenkaan, vaan teen jotain aivan muuta. Että saadaan multa se stressi pois. Tunsin itseni jotenkin epäonnistuneeksi työssäni, vaikkei kukaan sitä niin tarkoittanut. Mutta mulle tuli heti huono olo siitä, että mä oisin jotenkin hävittänyt mun taidot asiakaspalvelussa ja vaikka mitä kävi mielessä.

Kun mulla on heikko hetki (kuten nyt) niin mulle näytti meidän yks ihana työohjaaja sen, että kun kuuntelen tän biisin, mulle tulee parempi olo. Ja niin se on.
sad-girl_00126128tumblr_o17mjl6BxL1v47300o1_500

Nää kuvat kuvaa fiilistä tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Mut onneks itsetuhoiset ajatukset ovat pysyneet poissa. Tässä on vaan vähän sulattelemista, että tällaiset on työkuviot tällä hetkellä. En pysty antamaan 100% työpanosta ja se harmittaa. Mä en mahda nyt sille mitään. Se on vaan hyväksyttävä. En pääse ulkoilureitillekään makkaraa ja muita juttuja myymään juurikin tämän paineen takia. Harmittaa, kun koko viikon olin oottanut sitä päivää, jolloin pääsen sinne. Nyt joudun kuitenkin jäämään työpaikalle, jossa olen ollut. Näillä mennään nyt. Huomenna on helpompaa. Ehkä. Ajattelen sen niinpäin, niin on helpompaa olla. Mies on tukemassa, ja asumispalvelutyöntekijät, ystävät ja työkaverit ja ohjaajat töissä. On mulla onneks apua saatavilla.
Luulen, että stressi helpottaa pian, kun on loma ja kaikkee kivaa suunniteltu. Palailen blogin ääreen taas jossakin vaiheessa parempien fiiliksien kanssa toivottavasti