September

dav

mde
Mun perheen ihana koira ❤
dav
Aamupuuro ja kahvi vapaapäivältä

dav

dav
Coffee♥
dav
Tämä kuva tältä aamulta

Heij!

No, nyt kun on parantunut flunssasta, alkoivat uudet vaivat. Just olin kerinnyt parantumaan ennen flunssaa ummetuksesta, niin eikös se ummetus tullut takaisin. Ja siitähän nyt sitten kärsittiin eilen niin pahasti, että töistäkin jouduin kesken päivän lähtemään kotiin. Vatsa ei ole ollut aikoihin niin kipeä, kuin eilen. Kunnolla poltti koko vatsan alueelta. Itkuhan siinä tuli ja kaverini katsoi kauhuissaan, että mikäs mulle nyt tuli, kun itkin ja lähdin takki kainalossa vaatteita vaihtamaan. No tänään soitan hänelle ja kerron, ettei ole turhaan enempää huolissaan.
No, vatsa on vähän arka nyt edelleen, mutta ummetus helpotti. En viitsi selittää sen enempää, eikä mun tarvitsekaan.

No, sitten kun yhdestä vaivasta päästiin eroon, tulee seuraava vaiva. Nimittäin jumalaton selkäkipu, johon herään, ja menen vessaan. Sitten tajusin, että lihakseni ovat kipeytyneet tietenkin siitä eilisestä ponnistelusta vessassa. No siinähän sitten kärsitään taas. Jokohan nyt seuraavaks tän vaivan jälkeen saisin olla vaivatta ja nauttia työnteosta töissä? Töissä kun ollaan jo huolissaan siitä, kun kaiken maailman vaivojen takia minua ei töissä näy. Mutta sen vannon, että vaikka selkä on kipeä, en enää sen takia jää kotii. Mä oon kyllästynyt kotona makoiluun. Eilenkin olin niin turhautunut täällä kotona, kun mihinkää ei voi lähteä. Paitsi illalla uskaltauduin vihdoin ulos, kun ei tarvinnut jatkuvasti juosta vessassa enää ja vatsa ei ollut enää kipeä.
No eiköhän tämä tästä. Oon harjoitellut tämän aamun kuvien muokkaamista ja juonut varhaisaamukahvin. Ja koittanut sietää tätä jumalatonta selkäsärkyä. Kun rakkaani herää ja on saanut juotua aamukahvinsa, hän saa laittaa mulle voltaren kipugeeliä. Ei tähän muu tunnu enää auttavan, kun ei 1g särkylääkekään auta. Tai sitten mun täytyy kahdeksalta popsia toinen mokoma lisää. Kunhan ei nyt vaa tulis ummetusta lääkkeiden takia uudestaan. Mä en sitä rallia kolmatta kertaa enää kestäis.
Ainut mukava asia on se, että olen sentään kotona, enkä sairaalassa. Niiden hullujen hoitajien käsii en enää mene, ellei oo pakko, ku kerta uhkailivat mua viimeks. Järkyttävää käytöstä, kun näkee et toinen on ihan paniikissa. Sen takia välttelen päivystystä viimisee saakka.

Mutta nyt taidan mennä laittaa kahvit valmiiksi, kun puolen tunnin päästä rakkaani herää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s