Ajatuksen virtaa

dav

dav

Heij!

On pitänyt, ja pitänyt kirjoittaa. Tulee hölmö olo, kun ei edes muista mistä täällä on kirjoittanut viimeksi. Kesäretkemme oli mahtava, siitä tulossa oma postauksensa myöhemmin.

Nyt puhun siitä, mitä yksinoleminen on ollut minulle täällä kotona.

Ensinnäkin syömättömyyttä. Tein kerran blogiini sellasen tekstin, missä kerroin, että laihduin 44 kg painoiseksi naiseksi ja se ei ollut enää kaunista. Mutta haluaisin painaa 52kg vähimmillään. Valitettavasti painan 61kg nyt ja tuntuu vaa et suunta ei mene alas päin, vaan lukema tuntuu kasvavan, vaikka väliä punnituksien välillä on. Silti hirveän kamppailun on saanut taas painon kanssa tehdä, vaikka paino lukema oli ennen niin helppoa pitää alhaalla. Nyt vaa ilmaa kerääntyy aina vaan lisää ja tuntuu et söin mä kuinka tahansa, ei muutosta näy. Onks mun pakko pitää joku saakelin karkkilakko, et olisin tyytyväinen kroppaani. Tuntuu et selluliittia on joka puolella ja kun puhun tästä ongelmastani muille, kaikki vaa sanoo ettei mun tarvitse ajatella kropastani tällä tavalla negatiivisesti. Mutta kun nykyään musta vaan tuntuu, et ei tästä tule mitään. En ole koko kesänä voinut olla tyytyväinen kroppaani täysin. Ja nyt jalkaani on tullut joku ihme vamma, kun jatkuvasti saa lotrata Voltaren Emulgel kipugeelin kanssa. Tämä on todella turhauttavaa. Tuntuu et yksin oleminen ei ole minun juttuni, kun sitä jää kotiin pähkäilemään kaiken maailman ikäviä asioita. Oon pelännyt yksin jäämistäkin, vaikka tiedän rakkaani tulevan pian kotiin. Enää 2 päivää, sitten hän on täällä.

mde

Nyt tää ajatus juoksee ympyrää. Tällaista tämä on ollut. Ei saa oikein ajatuksest kiinni kunnolla ja teksti rönsyilee. Silti tuntuu olevan niin paljon asiaa, että tämä kirjoittaminen tänne blogiin tuntuu pitkästä aikaa niin antoisalta.

Tosiaan, kun oon ollut yksin mulle on tapahtunut sellainen asia, että tarkkailen hirveästi kroppaani ja varmaan sitä kautta tullut se, ettei ruoka vaan maistu. Hirveän masentunut fiilis ja liian helposti jään kotiin pähkäilemään ja itkemään asioista. Ensinnäkin, mä en mahda sille mitään, että mun jalka on kipeä. Tälläkin hetkellä siinä on viiltävä pieni kipu, eikä tulisi mieleenkään lähteä rasittamaan sitä enémpää. Mutta mulla on ikävä kuntosalille. 😦 Mutta sekään ei ole hyvä, jos en tee mitään. Paino vaa nousee lisää. Niin kuin sitä sanotaan, kuluta se mitä syöt. Et pitäisi syödä sen verran, mitä pystyy kuluttamaan liikunnassa. Mutta kun tämä kalorien laskenta ei suju minulta vieläkään. En osaa. En tajua miten muut tekee sen. Mä tarvisin neuvoja. Mut mulla ei oo varaa personal traineriin ja se ärsyttää mua ihan hitosti. Joten ole tässä sitten ja koita selvitä syömisten kanssa, ku ei hittoakaan tiedä paljon sitä syö ja kuluttaako sitten liian vähän? En ymmärrä en.

Se tuli huomattua, että seurassa ruoka kuitenkin maistuu.´Yksinään on vaikea saada itseään syömään ollenkaan. Mut seurailen tätä tilannetta. Vaikka kuinka kuka tahansa mulle sanois, ettei mun kropassa ole vikaa, niin eikö se pitäisi olla pääasia, että mä olen itse tyytyväinen kroppaani? Ja juuri nyt, mä en ole tyytyväinen siihen ja tähän on tultava muutos.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s