Muuttoon valmistautuen

dav

Se on kuin tää mäki. Kuoppainen, pitkä, nouseva, laskeva ja nousee. Koskaan tiedä mitä huipulta löytyy. Pettymys vai täydellisyys. Asunto, vai tuho ja suru. Nyt on pää aika pyörryksissä, kun tietää, että kaksion avaimet saadaan keskiviikkona! Ihan huippua! Mut nyt pistää suututtaa tuo asumispalvelutyöntekijöiden päällepäsmäröinti. Täs haluaisi välillä päättää jo asioista itsekin ilman heiltä lupaa kysymättä. Ällöttävää. Me kyllä pystytää hoitaa muuttoasioita hyvin, mut kyllä työntekijät saavat auttaa, mut ettei se mee heillä määräilemiseen. Alko ärsyttää heti, kun tää juttu alkoi mennä siihen suuntaan, että työntekijät alkaa liikaa ottaa ohjaksia käsiinsä, vaikkei se todellakaan mee niin.

No sain asian selvitettyä ja he vaan auttavat meitä muutossa. Mutta jos mä huomaan määräilyä tavaroiden paikkojen suhteen, mä teen sellaselle toiminnalle lopun. Mun ja mun miehen kodissa ei työntekijät määrää. Riittää jo se, ettei saada päättää itse missä asutaan. Se miten me asutaan ja missä kohtaa meidän tavarat asunnossa on, siitä me päätetään, ei asumistyöntekijät. Ja siitä mä kanssa aion pitää huolen, ettei meille ruveta kukkoilee. Tässä on saanut jo ihan liikaa tanssia muiden pillin mukaan, joten sellainen toiminta loppui nyt tähän.

Mutta aivan mahtavaa, että päästään muuttamaan! Siis ihanaa, tätä ollaan se 3 vuotta odotettu ja nyt kaikki tuntuu rullaavan eteenpäin jumalatonta vauhtia. Kunhan saan itsekin tulla touhuun mukaan, ettei kaikkea hoideta silloin kun olen töissä ja mies vapaapäivällä. Kauhulla odottaen torstaita mikä kaaos täällä on silloin saatu aikaiseksi. No, eiköhän kaikki mene ok.

Huomaa, että on tullut jo muuttostressiä. Pelottaa, että mut jätetää varjoo koko touhusta ja muut tekee ilman mua, kun oon töissä. Mut kyllä se on jäätävä mulleki tekemistä.

Oon nyt tänään ollut aamuvuorossa töissä.

1491294825975

Nyt on otettava rauhallisesti treenien kanssa. Nyt on painettu hommia salilla niin kovaa, että vähän täytyy hiljentää tahtia treenien osalta. En oo harrastanut minkäänlaista liikuntaa tänään, koska yksinkertaisesti kroppa teki stopin. Onneksi ihmiskeho on niin fiksu, et se pistää heti jarrut pohjaan, jos ihminen ei itse tahtia hiljennä. Ja on mulla toisena järjen äänenä mun mies ja omatyöntekijä. Ja tosiaan, nyt kun on hiljentänyt tahtia ja keskittynyt lepäämiseen, töihin ja syönyt hyvin ja tasaisin väliajoin, kroppaan on tullut lisää muutosta. Alkaa pömppö maha olla historiaa, mut hommaa on vielä ennen kesää. En aio nyt alkaa lepsuilee, kun tämä työ tuottaa tulosta. Mut siinä tosiaan saa painaa töitä kunnolla, et saa tuloksia aikaan. Nyt se on huomattu. Mut liika on liikaa treenissäkin. Varsinkin jos kroppa on jumissa, niiku mun niska hartia seutu on varoitellut uhkaavasti. Kropan jumit sai mut hiljentää tahtia, koska siitä tuli jo huimaustakin lauantaina. Nyt on jo aivan täysin erilainen olo, kun on hiljentänyt tahtia. Huomenna se olisi psykiatrian poliklinikalla sairaanhoitajan juttusille, jonka luokse on kerrankin kiva mennä. Tää on uutta mulle, koska kaikki muut psykologit yms. ovat olleet inhottavia, joihin en oo luottanut. Mutta nyt asia on toisin. Sellainen ihminen on löytynyt, jolle pystyn puhumaan. Olen tavannut vain yhden ammattilaisen tässä paniikkihäiriöasioissa ja harmittaa vieläkin, kun en pääse puhumaan hänelle enää. Tähän ihmiseen luotin täysin. Mutta vihdoin on löytynyt yks muukin, jolle pystyn puhumaan hyvin. Ilman mitään epäluottamuksia.

Sitten iltapäivällä olisi vielä sählypeli. Sitten menee kyllä aika tiukille muut treenit ja ei niin välikskään, koska vihdoin pääsee muuttohommiin. Keskiviikkoa innolla odottaen avainten hakuun silloin jess! Oon onnellinen! ❤

Lenkkeilyä ja muuta mukavaa :)

davmdebtybtybtymde

Heij!

Onpas ollut mielenkiintoinen viikonloppu. Lauantaina teimme rakkaani kanssa kotikäynnillä ruoaksi makkarakastiketta ja makaronia. Hyvää oli ruoka, jota teimme. Iltapäivällä meillä oli taas se perinteinen ryhmäx kokoontuminen. Pelailimme kimbleä. Voitin kerran, sitten voitti asumistyöntekijä ja sitten mieheni voitti viimeisen erän, ennen kuin aika olikin päättymässä. Lähdin ryhmäxistä suoraan kuntosalille. Tulikin tehtyä kunnon 2h treeni lauantaille. 😀 Hauskaa oli ja kaloreita paloi runsaasti, joka oli tarkoituskin. Hyvä fiilis tuli treenistä.

Illalla kävi jotain outoa. Mua alkoi heikottaa ja huimaamaan kamalasti ja en ymmärtänyt mistä se johtui. Säikähdin, kun oli todella heikko olo. Kun olo ei meinannut millään helpottaa, jouduimme soittamaan apua. Syy selvis siitä, että mulla oli niskahartia seutu niin jumissa, että se vaikutti mun oloon niin voimakkaasti. Se sitten tarkoitti sitä, ettei tänään ollut mitään asiaa ryhmäliikuntaan. Joten päätin jäädä kotiin, kun työkaveri tuli meille kahville. Meillä oli hauskaa. Illalla lähdin vielä neljän maissa lenkille, kun en kestänyt olla sisällä. Hyvä keli houkutteli mut ulos lenkille 😀 Sain otettua hienoja kuvia ulkona.

davdavdav

Muuten ihan onnistunut viikonloppu, mut oisin voinut olla järkevämpi tän liikunnan määrän kanssa. Aivan puhki olin ajanut itteni, joten rento reippailu ulkona sai olla se päivän liikunta. Huomennakaan en mene salille, koska nyt on ihan oikeesti pidettävä lepoa treeneistä, ennen kuin tiistaina on tän kevään viimeiset sählyharkat ennen syksyä.

Kamala koirakuume edelleen menossa. Mieheni ei vaan helly vieläkään ajatukselle. Pehmitys vielä kesken 😀 Kyllä hän heltyy vielä

1491128981873

Tänään ilmoittauduin tätini kanssa tukiyhdistyksen Tallinnan risteilyyn, jonne menemme tätini kanssa 19.5. Jee!!! ❤ Huomenna täytyy ilmoittaa siitä töihin, etten oo sinä päivänä tulossa töihin.

Päivät vierii eteenpäin

IMG_20170410_221330_340IMG_20170418_132122_8731490267815417

Heij!

Hirveän nopeasti nämä päivät menneet. Nyt on jo lauantai! Ihmeellinen tämä Suomen kevät ollut tänä vuonna. Missä se lämmin kevät on? Lumet sulaa, räntä sataa, vettä sataa, pakkasta plus asteita pari? Mitä vielä? Tää on outoa. Väittävät, että tulee helle vappuna. Hah, en usko tämän perusteella.

Keskiviikkona lähdin töihin ja oli mukava olla taas töissä. Tiistaina pari asiakasta olivat kyselleet, missä se iloinen tyttö on, joka on tässä kassalla. Se tuntui hyvältä, että asiakkaat odottavat näkevänsä minut kahvilassa, jossa olen töissä. En mennyt sinä päivänä salille, koska just olin ollut tiistaina sählypelissä. Keskiviikkona oli myös siivouspäivä, joten ei olisi millään jaksanut treenata muutenkaan. Kiva oli huomata, miten hyvä fiilis tulee siististä kodista ♥

Torstaina olin töissä kahteen saakka. Päivä meni niin äkkiä, että meinasin tehdä jo ylitöitä, kun en olisi malttanut lähteä kotiin 😀 Heti töiden jälkeen lähdin treenaamaan, koska en ollut treenannut tiistain jälkeen, muuta kuin silloin vaan sählyä. Oli hienoa treenata, mutta en ymmärrä miksi viime aikoina minulla on ollut ulkonäköpaineita. Ihan turhaan stressaan tuollaisesta asiasta. Kaikki ovat sanoneet, ettei minun kropassa ole mitään vikaa. Miksen minä usko heitä? 😮 No joka tapauksessa oli mahtava, 1,5h treeni torstaina ennen ryhmäxiä, jossa näin kavereita. Kaverillani oli vain musiikkia teemailta. Aiheena Heavy Metal. Olin ihmeissäni, kun heavy metal visassa tiesin 5/10:stä. En olisi uskonut tietäväni noin paljon heavy metal musiikista. Ihan arvauksellahan se silti meni suurimmaksi osaksi. Hauskaa oli.

No mitäs se perjantai toi tullessaan. Ensinnäkin kamalan työpäivän. Taas jo kolmannen kerran se sama negatiivinen kusipää äijä tuli pilaamaan minun työpäiväni. En nyt oikeasti käsitä, minkä ihmeen takia, hän AINA haluaa pilata mun iloisuuden. Vai onko se vastaus juuri siinä? Hän haluaa pilata mun positiivisen mielialan siksi, että hänen oma elämänsä on paskaa ja negatiivisuutta täynnä. No se ei taas ole mun vika, joten miksi pilata muiden päivä? Tein yhden näppäilyvirheen kassan kanssa, niin tämä henkilö sanoo mulle päin naamaa näin: ”Sulla ei taida olla lääkitys kohdillaan”

Helvetti mikä mulkero! Mä sain sellasen raivokohtauksen paniikin sekaisissa merkeissä takahuoneessa, että mun kanssa sai tosissaan tehdä töitä, että mut saatiin rauhoittumaan. Onneksi alkuviikosta tiesin olevan sellasia tapahtumia, että monet asiakkaat kaipasivat mua töihin. Että asiakkaat tykkäävät minusta. Paitsi tämä yksi kusipää.

Oon varma, että mulle tullaan puhumaan tästä asiasta vielä lohduttavaan sävyyn. Noiden tilanteiden jälkeen on hirveän vaikea mennä töihin ja kohdata ihmisiä. Mut se on vaan mentävä. Kuitenkin tiedän, että monet kaipaavat mua töihin. Sen voimin jatkan käydä töissä.

Töiden jälkeen sain kamalan paniikkikohtauksen. Tää mies on tehnyt tätä samaa mulle 3 kertaa, enkä  ikinä ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Kysyn vaan, että miksi? Miksi hän tekee näin? 😦

No työpäivän jälkeen vatsa alkoi oikuttelee. Hirveä ummetus ja vatsa oli kuin jalkapallo. Jouduin ottaa kaikenlaisia lääkkeitä, ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua. Mut ei siitä sen enempää. Se oli kamalaa.

Kerron viikonlopustani lisää myöhemmin, nyt on kamala nälkä ja väsy, joten nyt täytyy saada ruokaa ja päästä nukkumaan.

Spring

2016-051

Kevät ja kesä on ihanaa aikaa. Nytkin ulkona paistaa aurinko ja mikä on ihanaa, niin mulla on vapaapäivä. Pitäisi vaan keksiä mitä tekisin ulkona ennen sählyyn lähtöä. Tekis mieli mennä pyöräilee. Taidanpa tehdä niin. Oon saanut pyöräni onneksi kuntoon, niin nyt kelpaa ajella pitkin maita ja mantuja tuol noin. Tänään on kiva päivä, kun pääsee sählyä pelaamaan. Mut nyt ei vaan malttais olla sisällä, vaikka pitäisikin siivota, niin ehtii sitä siivoamaan huomennakin. Ei sitä aurinkoisena päivänä sisällä kannata nyhjöttää. Meen ottamaan joenrantaan kuvia ja pyöräilemään. Siinäpä on tälle päivälle mukavasti ohjelmaa. Jospa tuo kevät tuolta pikkuhiljaa alkais tulla, kun oudon kylmiä päiviä on ollut tässä monta viikkoa, vaikka kohti toukokuuta mennään kovaa vauhtia.

Nytkin siellä on vain +3 astetta lämmintä. Outoa.

Eilen illalla mulle kävi kumma juttu. Oli pimeää illalla niiku yleensä 😀 Niin sitten yhtäkkiä mua alko pelottaa ja käperryin rakkaani syliin pelokkaana, enkä edes ymmärtänyt mikä mua niin kovasti pelotti. Nää tilanteet ovat alkaneet tulla esille ihan lähiaikoina. Ei mulla mitään pimeän pelkoa aikasemmin ainakaan ole ollut. Voiko se sitten johtua ihan vaan pimeydestä? Outoa, en voi käsittää.

Eilen oli muutenkin niin väsähtäny olo ja mitä luin muidenkin juttuja tuolta netistä, nii tuntu et just eilen kaikkia sattu jostain syystä väsyttämään. Ilma oli varmaan niin raskas tai jotain.

Oon ehdottomasti kesäihminen, joten en malttais aurinkoisina päivinä olla sisällä. Täytyy mennä johonkin kuluttamaan aikaa siks aikaa, kunnes kello lyö kaks ja rakkaani tulee kotiin. Onneksi edes tiskasin astiat, että vähän vähensin kotihommia huomiselta, vaikka sitä tiskiä ehtii vielä kertyä. Sain asumispalvelutyöntekijän ja erään opiskelijan kanssa pakattua myös muuttoa varten lisää tavaraa. Oon ollu tehokas heti aamusta.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa. Tuli vain sellainen fiilis, että haluan kirjoittaa edes jotain tänne blogiin.

Muutto on jo todella lähellä!

IMG_20170416_084242_184IMG_20170414_172459_831IMG_20170416_121754_806IMG_20170417_100122_503

Heij!

Hirveän vähän on tullu blogiin viime aikoina kirjoiteltua, mutta en ole blogia unohtanut! Ei vaan ole ollut niin paljon energiaa ja inspistä kirjoittaa. Siinä blogin kirjoittamisessa täytyy pysyä se mielekkyys, eikä siitä väsyneenä kirjoittamisesta tule mitään, sen olen enemmän ku kerran huomannut. Silloin kirjoittaminen takkuaa yhtenään ja silloin ku lukee blogitekstejään tulee mieleen vaan se, miten se kirjoittaminen ei nyt jotenkaan vaan luonnistu. Siitä tulee sellaista väkisin vääntämistä. Joten ei mikään ihme, jos musta tuntuu et blogin taso hiipuu kiinnostavuudeltaan hiukan. On se kuitenkin mukava huomata, että lukukertoja blogille on mukavat määrät kertynyt, eikä mun jorinat täällä blogissa sittenkään niin pitkästyttäviä taida olla niin kuin olen luullut. Vaikka en ole niin taitava tässä blogin kirjoittamisessa omasta mielestäni vieläkään, niin silti koitan parhaani mukaan kirjoittaa tätä. Mut kyl tää hyvin sujuu, siihen on uskottava itse omaan tekemiseensä.

Pääsiäisen pyhiä ollaan vietelty rauhallisissa merkeissä. Oli muuten outoa, kun ei tarvinnut tänään lähteä töihin. Tosin, pääsiäisen vietto on joltain osin verottanut voimia niin, että hyvä että jaksan edes sängystä nousta. No osa syynä voi olla pakkaamiset sun muut. Täällä ollaan muuttoa valmisteltu kovasti ja tuntuu ihan uskomattomalta, et siihen muuttoon on enää pari hassuu viikkoo jäljellä, ennen kuin kannetaanki jo huonekaluja ja muita tavaroita kaksioon. 3 vuotta sitten tämä oli vain haavekuva ja tuntuu uskomattomalta, että nyt vihdoin ja viimein tämä on täyttä totta. On se vaa uskottava, etten minä unta näe vaan tää on todellisuutta 😀

On se kyl mukava palata töihin takaisin pääsiäisen jälkeen. Saa sen normaalin rytmin takaisin elämään. Välillä on menny päivistäkin jo ihan sekasin, et onko tänään sunnuntai vai maanantai. Ollu iha sunnuntai fiilis tänään 😀 Nii ja sunnuntaista puheen ollen, pääsin vihdoin ja viimein sunnuntaina treenaamaan. Sunnuntai on ollutkin se yks mun vakiotreenipäivistä. Tuli sen verran hyvä vatsalihastreeni tehtyä, et vihdoin se kaivattu pien kipu vatsalihaksissa tuntuu. Oon miettiny monesti, et jos seuraavana päivänä lihaksissa ei tunnu pientä sellasta kipua, ns. ”Hyvää kipua” mikä tarkoittais mun tietämyksen mukaan sitä, että treeni on menny perille, niin jos kipua ei tunnu, nii onko se sit sitä, et on tehny liian hepposen treenin? Et peruskunto kestäis enemmän, ku itse on viimeks tehny? Tällaisia juttuja on tullu pohdittua. Pitäisi muutenkin käydä kirjastossa lainaamassa pari kirjaa. Edelleen kovasti mielessä myös olleet teini-iän traumatkin, niin niihin liittyen lisätietoutta kaipaisin yhdestä kirjasta, mut treenikirja vinkkejä jos osaatte antaa (sellanen missä perehdytään, ravintoon, lepoon ja treeniin) niin sellasia kirjavinkkejä otan mielelläni vastaan 🙂

Pakkailuista sen verran vielä, että aatelkaa, eilen 8 pahvilaatikkoa pakattiin täyteen tavaraa. Ja edelleen sitä tavaraa löytyy. Varastot on ihan täynnä rojua edelleen. Mut kyllä tässä ehtii hyvin, jos pakkaustahti on tämä per päivä 😀 Tänää asumispalvelutyöntekijä otti meidän verhot alas ikkunoista, mut onneks on sälekaihtimet jäljellä vielä yksityisyyden varjelemiseksi. Meillä on nimittäin vähän liiankin uteliaita naapureita lähistöllä ni ihan sitä ajatellen ja muutenkin.

Nyt tänään on ollu täysin lepopäivä vähän kaikesta. Käytiin kaupassa ja tein savukalapastaa, mut sit mun kotityöt on olleet siinä. Rakkaani kävi laittaas verhot pesuun ja tehny todella paljon hommia tänään kotona, kun mä oon vähän ottanut rennommin, mut osallistunut myös kotitöihin itsekin toki. Yleensä teen niin paljon kotihommia, et välillä on hyvä et mies hoitaa enemmän jollai kerral.

Tällaista tänne kuuluu. Huomenna vielä viimeinen vapaapäivä ja pääsen sählyä pelaamaan jee. Sit tehää kovast töitä, et voitetaa se peli. Mut eihän siitä loppulukemasta vielä tiedä.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Jospa nyt sitä inspistä tän blogin suhteen tulis taas, kun tästäkin blogitekstistä sain aika hyvän jo. Sopivan pituisen tekstin.

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

SnapChat: SnapxIlona

YhteinenInstagram

Youtube

3 vuoden piina on ohi!

IMG_20170411_203900_826

IMG_20170412_151711_072

IMG_20170413_171414_527

IMG_20170413_195155_645

Heij!

Nyt sain vihdoin luvan kertoa teille ilouutisen! ME VIHDOIN PÄÄSEMME MUUTTAMAAN KAKSIOON! ❤ Oon vaan varttunut mieheltäni lupaa, milloin voin kertoa blogissa ja muualla. Aivan ihanaa! Mä meinasin haljeta onnesta, kun kuulin tästä. Vihdoin se 3 vuoden piina itku ja raivo on ohi. Enää ei tarvi tapella ja metsästää asuntoja netistä ja soitella ympäri kyliä. Oon niin onnellinen! Vihdoin ei tarvi olla pienessä kodissa kahdestaan, vaan päästään kaksioon.

Ei tarkalleen tiedetä milloin muutetaan, mut ainaki tää kuukaus menee siinä. Ollaa jo jätekasseihin laitettu tavaraa muuttovalmiiks ja tänää tai joskus kun ehditää ja muistetaan varaillaa kaupasta muuttolaatikoita lisää.

Tänää ois tiedossa shoppailua. Ostetaan mulle kevätkengät ja käydää myös ruokakaupassa. Vihdoin pääsen ostamaan sellaset kengät, mitä oon jo katellu pitemmän aikaa.

Jännittää muutto jostain syystä, mut kivaa kuitenkin on odottaa sitä. Onneks ollaa jo vähän pakkailtu kamoja laatikkoon. Mut suurin osa on vielä pakkaamatta. Nyt vaa vartutaa et päästää shoppailee. Kivaa. Nii ja mukavaa pääsiäistä kaikille!

Kuva Easter

Viime yönä nukuin hyvin. 10h unet. Kyllä sitä unta on kaivattukin, kun on ollut niin rankkoja nuo paniikkikohtaukset. Eilenkin myöhästyin töistä tunnin kohtauksen takia. Onneksi olivat töissä ymmärtäväisiä. Nii ja illallakin tuli kohtaus. Niistä kaikista selvittiin ja nyt tänään on ollut ihan ok päivä, mut en malttais odottaa ostoksille lähtöä 😀

Ihanaa, kun pääsin vihdoin tännekin kertomaan muutostamme! Innolla odotamme sitä! ♥

Menneisyyttä karkuun ei pääse

IMG_20170401_211023_065

bty

Heij!

Laitan uusia kuvia koneelle myöhemmin, mut mennää nyt näillä aluks.

Tää alkuviikko ei ole kyllä ollut mitä mahtavin, mutta vaikka on ollut vaikeaa, oon tästä kaikesta silti hyötynyt jollain tavalla. Oon tuntenut myös pitkästä aikaa onnellisuutta. Tää on niin ristiriitaista. Oon ihan ihmeissäni tästä kaikesta pään sisäisestä myllerryksestä. Tää sairauteni kanssa on outoa elää, kun tässä tulee itsestäni uusia puolia esille. Tajusin, että nuoruudessani on monta traumaa, jota en ole aikaisemmin käsitellyt.

Eilen olin uudella psykiatrisella sairaanhoitajalla. Viimein löytyi sellainen ulkopuolinen ihminen, jolle pystyn puhumaan. Vihdoin ja viimein. Oli helppo puhua tälle ihmiselle. Onneksi mulla silti oli tuttu ja turvallinen henkilö mukana. Sain kotitehtäviäkin. Tarkkailen niiden avulla henkistä hyvinvointiani. Oon innoissani menossa sinne uudestaan.

Illalla sain sitten taas paniikkikohtauksen. 2 paniikkikohtausta, kun toissapäivänä sain jopa 3 paniikkikohtausta. Rauhottavia on syöty jo todella paljon. Tää on rasittavaa, mut minkäs teet. En kestäis tätä rumbaa enää.

Onneks on tulossa kivojakin juttuja. Mutta en niistä voi vielä kertoa, vaikka haluaisinkin! Ihanaa! ❤

Mulla on ollut monta aamuvuoroa töissä ja niistäkin osaks väsymys johtuu, mut eniten mua väsyttää ne kohtaukset. Ei voi minkään, niiden kanssa on opittava elämään, vaikkei se hauskaa olekaan. Ei todellakaan.

Sain just sellaset hiukset ku halusinki parturissa ja nyt ei tarvii kärsii bad hair daysta 😀

Vaikkei tää viikko oo ollu mitä mahtavin, ni silti pystyn vihdoin elämän pienistäkin jutuista nauttimaan just nyt. Siitä, et mulla on rakastava avulias mies vierelläni ja kaikista muista tärkeistä ihmisistä. Siitä, että mulla on hyvä työpaikka ja mukava työympäristö muutenkin. On niitä hyviä juttuja paljonkin. Mut nyt täytyy lähteä taas töihin. Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei tälle blogille oo löytynyt aikaa, vaikka ois todella monta blogi ideaa muhimassa. Mut kun on enemmän aikaa kirjoittaa tänne, niin toteutan kyllä nää ideani. Nyt on vaan vähän hektistä tää elämä tällä hetkellä, että oon koko ajan menossa jossain. Eilenkin siivottiin perin pohjaisesti kämppä, et olin sen jälkeen ihan naatti. Mukavaa toiveikasta torstaita kaikille! ♥

Kampaajalle! ♥

hiustyyli

Heij!

Eilen maanantaina olin taas aamu seitsemästä yhteen töissä. Ihan niin kuin joka maanantai. Viikonloppuna sai ladattua akkuja sen verran, ettei edes aamu kuuden herätys tuntunut missään. Töissä oli mukavaa. Tekemistä riitti kerrakseen. Keitin kahvia, olin kassalla, autoin tiskissä ja vaikka ja mitä. Päivä meni kuin siivillä. Iltapäivällä kävimme kotikäynnillä kaupassa ja kotikäynnin aikana kotona perunoita kuoriessa alkoi huimata. Mulla meni verensokeri liian alhaseks. Piti syödä vähän jotain, ettei olo meniks pahemmaks. Kotikäynnin jälkeen söin ja kun olo tuntui paremmalta uskalsin lähteä salille. Tällä kertaa oli erilainen treeni:

Juoksua juoksumatolla 7.2 km/h 200kcal kulutettu n. 3km juostessa.

Selkää taljalla 25kg 3×15

Vatsalihastreeni 3×15 ja uudestaan tauon jälkeen 3×15

Hauisvääntö 7kg + 7kg 1×15 1x 8 (Voimat loppuivat kesken) 😀

Lopputreeni Crosstrainerilla 250kcal

Mahtava treeni oli! ❤

On ollu sulateltavaa tässä jos jonkinlaista. Kerron myöhemmin mikä meitä odottaa mieheni kanssa. En vielä hiisku sanaakaan. On tässä tullu pari paniikkikohtausta ikävempiin juttuihin viitaten, mut nyt en jaksa selittää sen enempää. Olen pohtinut sitä asiaa liikaa.

Tänää kampaajalle. Pohdin vielä, et menenkö polkupyörällä vai en…

Palaillaan taas blogin pariin parturikäynnin jälkeen!

Salilla käyminen tuonut tulosta

IMG_20170401_184323_265

IMG_20170404_104303_469

Heij!

Oon niin ilonen, kun tää viikko on lähtenyt rauhallisesti käyntiin ja pahemmin mitää ahdistuksia ollut. Sain puhuttua omalle työntekijälle surujani ja kaikkea muutakin ja se helpotti oloa huomattavasti, kun pääsin puhuu jollekin.

Puheissa ollut mm. luottamuksen puute, ylihuolestuneisuuteni ja painajaiset. Koko ajan pelkään et läheisilleni sattuu jotain. Mun pitäs päästää irti tuollaisesta ajattelusta. Voi kun joku päivä onnistuisin siinä!

Minua helpottaa nyt, kun pääsen kavereiden ja rakkaani kanssa sählyä pelaamaan. Enhä mä ookaan ollut siellä sen tammikuun jälkeen hehe 😀

Eilen en käynyt salilla kertaakaan. Olin töissä ja sit kävikin niin, että en mitenkään voinut keretä salille, koska kotikäyntiä oli myöhäistetty. Kello oli jo jotain kuusi, kun olin syönyt ja näin, joten en mä salille alkanu menee enää siihen aikaan. Ei ollu energiaa lähtee. Päätin pitää lepopäivän, koska joka tapauksessa tänään olen menossa sählyyn. Näin kaveriani illalla. Katsottiin hänen luonaan Salkkarit pitkästä aikaa. Kyllä, olen jälleen koukuttunut siihen sarjaan 😀

Aivan mahtavaa huomata viimein tuloksia kropassa. Mä oon aivan äimistynyt siitä vieläkin. Tänäänkin huomasin et syömiset alkaa olla kohillaan, kun tuloksia treeneistä tulee. Ja en treenaa liikaa, vaan annan kropankin palautua, joka tuo myös sitä tulosta. Aivan ihanaa. Nää on hienoja motivoivia hetkiä jatkaa treenaamista. Kyllä mä pystyn saamaan sen kesäkunnon! Tajusin, et mulla on 2kk aikaa kuorii se kesäkunto esiin. Kirii, kirii. Kyllä se onnistuu. Jostain syystä muut ei usko mua, mut mä uskon siihen, että mä pystyn siihen. Kun mulle sanotaa vaa, ettei mun tarvi laihtuu yhtää, mä oon hyvä just näin. Mut kun se juttu on siinä, et mä itse en oo tyytyväinen. Nyt mun täytyy kuunnella myös itseäni tässä. Se ei ole itsekästä, kun pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Näin se vaan on.

IMG_20170402_132939_993

Ja kyllä: Aivan järkyttävä koirakuume vieläkin! Ei vaa oo nyt viel varaa koiraan. Ja en tiedä pystynkö huolehtimaan siitä. Sen aika näyttää sitten joku kerta, kun oon valmis ottaa koiran.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!  Kertoilkaas, onko siellä ketään seuraajia mun blogilla? Huhuu? Ootte ollu niin hiljaisia, eikä kommentteja oo tullut.

Rankka viikko

IMG_20170327_140221_866

dav

IMG_20170327_194049_820

IMG_20170329_191532_100

IMG_20170330_163203_753

Heij! ❤

Maanantaina pääsin taas vauhtiin treenien kanssa. Mulle tuli todella hyvä fiilis, kun ääs vetää sata lasissa treenejä. Vatsalihasliikkeet oli haastavia, kun tajusin keskiviikkona, et tein erään vatsalihasliikkeen väärin. Heti, kun vaihdoin keskiviikkona toimintatapaa treenien parissa, niin heti vatsalihaksissa alko tuntumaa treeni ❤ Outoa maanantaissa oli se, että mulle tuli kuntosalilla treenatessa outoa ihottumaa, eikä vieläkään oikein tiedetä mistä ne tuli. Hitto ku säikähin.

Tiistaina tajusin, et käytin liikaa rahaa meikkeihin ja onneks sain sen raha asian haltuun. 😀 No tekevälle sattuu. Onneks ei sentää raha ongelmia tullu enempää.

Oon opetellu meikkaamaa ja samperi se on muute haastavaa 😀 N. 35e meni ainaki meikkeihin 😀 Mut ei se mitää. En muutenkaa osaa kattoo kunnol raha-asioitteni perään. Mul on työntekijät siinä apuna ja edunvalvonta onneks.

Oon tällä viikolla ollu todella alakuloinen ja ei oo ollu oikee fiilistä eikä aikaa kirjotella tänne blogiin. Nyt kun on vihdoin sunnuntai ja muutenkin viikonloppu, niin on aikaa kirjotella tänne. Töissä on ollut kiirettä ja sitten keskiviikkona kävin viimeistä kertaa psykologillani. Olipas muuten vauhdikas viimeinen kerta. Ennen kuin lähdin edes sinne psykologille, töissä se ilkeä asiakas tuli kahvilan eteen ja jo siinä itse edellisessä asiakastilanteessa sydän lähti hakkaamaan todella kovaa ja en edes keskittynyt työhön kassalla, kun mulle tuli paniikki siitä sisään tulevasta ilkeästä asiakkaasta. Pikkasen vissii naama punotti, kun palasin maan pinnalle ja hoidin asiakastilanteen loppuun. Sit mun oli pakko laittaa työkaverini kassalle, kun tuntui että mä kaadun kohta maahan ja alan kiljua, jos en pääse kassalta pois. Tullut hirveet traumat nyt tostaki. Tai sit se voimakas reagointini johtuu naistenvaivoista. Kuka näist nyt sitte ottaa selvää, ku ei noin oo aikasemmin käynyt.

No psykologin odotushuoneessa mulle iski kohtaus päälle. Jalat turtu ja en pystynyt itse kävelemään. Minut talutettiin psykologin huoneeseen ja sielläki hengitys oli vaikeaa ja kädet täris ja olivat hikiset. Mielikuvaharjoittelu auttoi siinä tilanteessa onneksi. En enää puoliakaan muista mistä keskusteltiin. Meni koko käynti ohi, kun en pystynyt keskittymään mihinkään.

Torstaina meillä oli ryhmäxissä mun musiikki-ilta. Aiheena Rock musiikki. Jännitin esiintymistä hirveästi. Olin pukeutunut sen mukaisesti ja sen takia hain meikitkin.

No kyl se sit meni hyvin muuten, vaikka jännitinkin. 😀

Perjantaina oli hyvä päivä töissä muuten, mut loppupäivästä mua alkoi ahdistaa ja itkin hirveästi. Tuntui vain siltä, et oon yksin ongelmieni kanssa, enkä uskalla kellekään puhua. Kun puhuin, mulle vaa lässytettiin siitä, miten mun pitäs vaan olla iloinen siitä, tästä ja tuosta. Kun en ole! Mua ahdistaa, ettekö ymmärrä? Kävin lääkärillä näyttämässä ihottumaa, mut se olikin jo melkein hävinnyt. No, se oli sellanen mysteeri ihottuma.

Onneks pääsin perjantaina pian kotiin, mut kotikäynnilläkin ahdisti, kun sama lässytys jatkui sielläkin. Tämä työntekijä oli sellainen, johon en muutenkaan luota ja jota inhoan yli kaiken. Yritäpä siinä sitte luottamuksella puhua. Mahdotonta.

Lauantaina oli jo parempi päivä. Tai no, päivällä tuli 2 paniikkikohtausta ja illa 1. Jos ei niitä oteta lukuun, niin kavereiden luona oli mukavaa ja kotikäyntikin meni hyvin. On tää ollu yks ahdistuksen viikko. Onneksi tänään pääsen jumpalle! ❤

Koitan tihentää tätä bloggaustahtia, jos se vaan mitenkään on mahdollista tällaisessa elämäntilanteessa.