Talviloma viikko

1487670268423

img_20170223_115104_852

img_20170219_193654_611

dav

dav

img_20170224_212011_966

mde

Heips!

Niin kuin Instagramissa kerroin, niin kirjoitan tästä viikosta oman postauksensa tänne blogiin. Tämäkään loma ei alkanut suunnitelmien mukaisesti, niin kuin kesälomakin samalla tavalla ei mennyt putkeen. Kaikkea kivaa piti tehdä, mut muuta kivaa ei ollut, kuin kuntosali ja kavereiden luona oleminen. Maanantaina jatkui sunnuntaina alkanut väsymys ja nukuin ainakin 2 vai 3 päivää. Ihan armoton väsymys oli ja se ei meinannut loppua millään. Tiskaaminenkin otti voimille silloin. Mut onneks tiistaina pääsin ulos ja se ihana auringonpaiste mikä tiistaina oli, sai mut virkistymään ja pystyin taas tekee asioita normaalisti. Kävin psykologilla ja lääkärillä. Paniikkihäiriö lääkitystä nostettiin ja on siitä ehkä jotain hyötyä ollut. Lopun päivää tiistaina vaan lepäilin.

Keskiviikkona päätin lähtee kokeilee treenii kuntosalille. Aluks se oli hirveän raskasta, mut vedin sellai varovasti, ettei satu mitään. Ihan hyvin se meni kyl. Illalla oli kehitysvammaisten oikeuksista puhutteleva kokoontuminen minun työpaikallani ja siellähän oli monta tuttua. Saimme äänemme kuuluviin 🙂 Ainut ikävä asia keskiviikossa oli, että just kun olin saanut kuriin väsymyksen, tulee uusi/vanha vaiva. Ummetus. Ai jestas, kun vatsa oli kipeä 😦 Jouduin ottaa kaikenmaailman lääkkeet sit taas 😦 No onneks ne seuraavana päivänä auttoivat, mut ei siitä sen enempää.

Torstaina päivällä ehdin tekee toisen treenin ja se oli mahtavaa. Treeni kulki paljon paremmin silloin. Pesin pyykkiäkin, kun sitä oli ehtinyt kertymään hirveä kasa. Olin tyytyväinen, kun sain tehtyä jotain hyödyllistä. Illalla oli meidän joka viikkoinen ryhmämme kokoontuminen.

Perjantaina minulla ja miehelläni oli erimielisyyksiä ja ne painoivat mieltäni matalaksi. Onneksi illalla saimme sovittua asiat ja nyt kaikki on hyvin. Iltapäivällä lähdin ystävieni luokse syömään, kun he halusivat tarjota mulle ruoan. Meillä oli todella kivaa yhdessä. Oli mukava lähteä kotiin illalla mukavan kyläilyn jälkeen. Illalla mulla ja miehelläni oli kotikäynti ja keskustelimme jonkin aikaa siinä ja hoidettiin asioita. Sitten lähdimme mieheni kanssa kauppaan. Olin jotenkin oikukkaalla päällä koko loppuillan. Olin vissii ärtynyt ja väsynyt, kun oli ollut niin pitkä ja väsyttävä päivä.

Lauantaina en malttanut olla treenaamatta, joten tein pikaisen tunnin treenin kuntosalilla. Sitten kiireellä ryhmätapaamiseen ja sen jälkeen olin vaa ja kattelin rakkaan kanssa TV:tä, kun kaveri teki mulle oharit. 😦 Enkä tiedä miksi.

Illemmalla sain tädiltäni soiton ja kuulin siskoni kuulumisia. Hän oli sanonut minusta todella rumasti, mikä ei pidä paikkaansa mitä hän minusta väittää. En halua tänne tätä asiaa avata enempää. Se puhelu järkytti mua niin paljon, että sain pahan paniikkikohtauksen ja kiljuin ihan sairaan kovaa. Loppu iltana en päässyt enää itse kävelemään, vaan jos mun piti liikkua johonkin, mieheni piti taluttaa mua paikasta toiseen. Se oli kamalin ilta pitkään aikaan.

Arvata saattaa, etten ole nauttinut tästä lomasta. Oikeastaan on ihan kivaa lähteä huomenna töihin. Tänään viikon viimeisiin treeneihin iltapäivällä. Työohjaajamme ryhmäliikuntaan.

Helmikuu

2017-02

Nyt päivitystä Helmikuusta. Ei mikään parhaista tän vuoden kuukausista ole ollut. Olen vaihteeks ollut aika pohjamudissa itseni kanssa. Olen ollut huolissaan lähimmäisistäni, nähnyt painajaisia. Ikävöinyt kuolleita vanhempiani ja siskoa, jonka kanssa en ole saanut vieläkään välejä kuntoon. Oudointa siinä sisko hommassa on se, että itse en ole tehnyt mitään väärää siskolleni, mutta siskoni uskottelee itselleen niin, koska hän rakastaa sitä miestään, joka teki mulle pahaa. En voi vieläkään käsittää tätä asiaa.

Olen ravannut lääkärissä ja psykologilla. Yksi asumispalvelutyöntekijöistämme sai mulle ja mun miehelle pahan mielen ja tämä henkilö ei itse tätä älynnyt. Itkin ja sain pahan paniikkikohtauksen jolloin en tajunnut ympärillä olevasta maailmasta mitään, olin ihan turta, rintaa pisti ja kiljuin ku syötävä. Se oli kamalaa. Onneks selvisin siitä kuitenkin ja tää henkilö tuli katsomaan mua vielä, mut ei saatu vieläkään hänelle selväks miks me loukkaannuttiin. Kun ei se ymmärrä.

Mut se siitä. Treenit ovat olleet mulle pakohetkiä paskasta fiiliksestä. Silloin tulee hyvä olo. Tällä viikolla mulla on ollut loma ja se ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti. Mulle tuli kamala väsymys ja pieni flunssa, mut siitä selvittiin kolmessa päivässä onneksi. Mut sit tuli vatsaongelmia. Mut onneks nekin selätettiin jo huh. Vatsakivut ovat kauheita.

Mistähän mukavasta kertoisin? Kun niitä mukavia juttuja ovat iltaisin, kun pääsen rakkaan kainaloon, jossa tunnen oloni turvalliseksi. Onneks tässä on tulossa piristäviä juttuja. Saan mukavaa tekemistä maaliskuussa. No ainakin se oli mukavaa tässä kuussa, kun pääsin parturiin ja hierojalle. Ihanaa.

Toivotaa, että maaliskuussa olis parempia hetkiä, kuin helmikuussa! Helmikuussa oon saanut kuitenkin tuloksia aikaan treeneissä ja se on hyvä se! ❤

Pääsin väsymyksestä eroon :o

img_20170213_162025_592

img_20170208_184127_348

img_20170213_062443_240

img_20170205_123346_330

Heij!

Pääsin väsymyksestä eroon jee! Nyt oon taas jaksanut touhuta entiseen malliin. Kyl tuo on jännä miten salitreeni vaan auttoi, vaikka luulin, et se nyt on viimine paikka jonne meen väsyneenä. Ihmeen hyvin treenit sujuivat eilen, et ei siinä mitään. Alkuviikko vaan on ollut pienen flunssan kourissa pyöriskelyä ja kolmeen päivään en edes uskaltanut ajatella salille menoa. Tiistaina oli lääkäri ja psykologikäynti. Molemmat meni osalti pieleen ja osalti onnistuivat. En vaa tykkää pätkääkään psykologistani. Joten ensitapaamisen varautuminen piti paikkansa. Kun heti ensitapaamisella saan ensivaikutelman joko ei, tai joo. Eli tarkoittaa sitä, että en luota, tai luotan. Ja vaistoni oli jälleen oikeassa. En tule toimeen tämän psykologin kanssa ja se on voi voi.

Siitä puhuttiin nimen omaan käynnillä miten mun on vaikea luottaa joihinkin ihmisiin. Sille mä en nyt sit vaan mahda yhtikäs mitään. Se on kuitenkin hyvä, etten ihan jokaisen juttuihin usko tai ole luottavaisin mielin. Sitä vahvisti vielä enemmän se tramaattinen kohtaaminen siskoni miehen kanssa, joka käytti mua hyväksi. Vieläkin nään kauhukuvia siitä. 😦

Mut en nyt halua ajatella ikäviä asioita. Oon vaan ollut niin väsynyt ja ahdistunut. Onneksi nyt vaikuttaa vähän paremmin menevän. Ehkä.

Paniikkihäiriö lääkitystäni nostettiin. Se näyttäisi vähän auttavan tilannettani.

Eilen olimme rakkaani kanssa sellaisessa tilaisuudessa jossa puhuttiin kehitysvammaisten oikeuksista. Jee, hyvä oikeutta meille jes! ❤

Ja kyllä, olen lievästi kehitysvammainen. En vaan ole aikaisemmin siitä täällä puhunut. Mutta se ei ole elämääni hirveämmin haitannut muuta kuin näiden oikeuksien kanssa juuri. Mut olen todella iloinen silti siitä, että olen tuen piirissä. Vaikka sitä nyt joutuukin välillä vaatimaan, että työntekijöiden silmät avautuu, etten minäkään mikään täydellinen ihminen ole ja osaa kaikkea tosta noin vaan.

Joo, mut nyt menee paremmin kun on energiaa enemmän ja aika lailla olen selättänyt pienen flunssan poikasen. Eilen kärsin taas tästä ummetuksesta, joka mulla on ollut useasti. Mutta onneks kaikki on hyvin taas vatsan kanssa. Ei enää satu.

Tällaista nyt on tää mun elämä. Jospa nää kohtaukset saataisiin taas pikku hiljaa kuriin. Ei oo kiva saada 10 kohtausta viikossa. Viime viikko oli siis ihan kamala. No ei tässä lomaviikossakaan mitään kehuttavaa ole ollut, mut onneks oon saanut levätä. Tänään pesen pyykkiä ja jos kerkeen, niin käyn treenaamassa taas, kun virtaa taas riittää. Mut katsotaan menenkö, en osaa sanoa vielä.

Mukavaa loppu viikkoa kaikille! ❤

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Youtube

SnapChat: SnapxIlona

 

Flunssa

1485977122840

Heips! ❤

Joo, kyllä. Tämä kuva vain siksi, koska tuo treenaaminen ois niin kivaa, mut kun tällä hetkellä, en saa mennä treenaamaan. Ja arvatkaa ärsyttääkö kattoo salivideoita, kun muut on treenaamassa. Tosin niissä on yks hyvä puoli: Sängyn pohjallakin voi hakee motivaatiota treenaamiseen, kun tervehdyn tästä.

Mulla alkoi nyt lomaviikko. Kuinka monelle muulle on käynyt niin, että lomalla sairastuu? Itselläni tää flunssa ei ole kauhean paha iskenyt päälle, mut mukavasti se sunnuntai meni pedissä 😀

En päässyt edes sunnuntain liikuntaryhmään, mikä pikkasen otti kyllä päähän, kun muut olivat siellä pitämässä hauskaa liikunnassa.

Kun tuntuu et energiatasot hyppii eestaas. Eka pien energiavarasto ja sit yhtäkkiä ei taas jaksa tehdä yhtään mitään. Joten mulla on pieni flunssa.

Mut kyllä tästä taas selvitään. Oli kivaa kuitenkin keilaamassa. Pisteitä tuli 250. Nyt vaa väsyttää niin hirveesti. Taidan tulla kirjottelee tänne vasta sitten, kun oon tervehtynyt. Mukavaa uutta viikkoa! Palailen blogin pariin, kun olen kunnossa taas!

Keilaamaan!

img_20170213_062443_240

img_20170208_184127_348

img_20170124_082508_444

Heij!

Nyt tää viikko ei kyllä oo ollut mikään mahtava. Olen tasan yhden kerran tällä viikolla päässyt treenaamaan ja alkaa jo vituttamaan nämä jatkuvat kohtaukset. Ollaan menossa näiden takia lääkäriinkin, kun kohtauksien jutut ovat muuttuneet. Niistä on tullut enemmän fyysisiä oireiluja. En ymmärrä tätä enää. Kuulin tällä viikolla aika järkyttäviä uutisia, mut ystäväni on jo paremmassa kunnossa onneksi. Ja mun mies alkaa olla jo kunnossa. Ei oo enää niin flunssanen ja johan se tuonne ulos meni käpsyttelee, kun ei oo päässyt viikkoon ulos. Ihanaa, kun hän alkaa olla kunnossa. Oon höpissyt kaikkee SnapChattiinkin tänään pitkästä aikaa pieninä videon pätkinä, menkää lisää mut kaveriks, ni pääsette seuraamaan! ❤ SanpChat: SnapxIlona 😀 Sillä minut löytää

En oo pitkään aikaan ollut henkisesti näin rikki. Koko viikon oon vaan halunnu hautautuu peittojen alle ja olla siellä vaan enkä nähdä ketään. Harmittanut, kun paniikkikohtauksia tullut todella paljon ja osa vaikuttaa jo siltä, etteivät ole tavallisia paniikkikohtauksia, vaan jotain muuta, kun ne tulevat tosta noin vaan naps? 😮 Se on kummastuttanut mua monet kerrat ja nyt sitä asiaa tosissaan aletaan tutkia, että mikä ihmeen selitys tuollaisille kramppikohtauksille oikein on. Ne vaan taas ovat alkaneet jostain kumman syystä ja niitä tulee paljon. Oon taas ihan yhtäkkiä saanut outoja itkukohtauksia ja tuntuu, et ahdistus on jatkuvasti läsnä. En oo todellakaan entiseen tapaan päässyt treenaamaan ja vasta nyt tännekin osaan kertoa paremmin mun viikosta. Edellinen postaus ei oikein minun mielestäni ollut mistään kotoisin, mut toivon mukaan siitä jotain selvää sai. Niiku siitäki näkee, mun ajatukset poukkoilee sinne ja tänne. En ymmärrä itteeni. Tämä on kummallista.

Mut enköhän pääse treenaamaan jo huomenna ryhmäliikuntaan. Kivaa, ihanaa! ❤

Mulla ois taas teille niin paljon kirjoitettavaa, mut aika ja energia ei millään irtoa kaikkeen, kun kotiakin täytyy siistiä ja kaikkea pitäs ehtiä tekemään. Jospa nyt kun mulla alkoi viikon talviloma, niin kerkeis vähän enemmän tekee tänneki juttuja. Jos vaan olisin paremmassa kunnossa henkisesti, kuin tällä viikolla. Katsellaan päivä kerrallaan. Ensviikolla luojan kiitos pääsen juttelee psykologille, vaikken hänestä erityisemmin välitäkään, mut ehkä hän jollain tasolla osaa mua auttaa kai?

Nyt oon kirjottanut niin paljon, että jospa lopetan tän postauksen tähän. Jos tästä viikosta jotain positiivistakin haluaa sanoa niin sen, että edes kerran pääsin treenaamaan, töissä pystyin käymään normaalisti ja tänään on mukava keilauspäivä tiedossa ystävien kanssa, kun rakas mieheni siivoaa kotona.

 

Ei mitään ihanaa

img_20170213_162025_592

img_20170210_160252_119

img_20170213_062443_240

Henkilön Ilona Mentu kuva.

Heij!

Kerron tähän alkuun nyt viime viikosta vähän, kun en niin hirveän usein tänne ehtinyt viime viikosta kirjoittelemaan.

Viime viikko meni ihan kivasti. Parturissa tuli käytyä ja niin pois päin. Treenikertoja tuli tasan 1. Sunnuntaina oli meidän ryhmäliikunta. Siellä teimme liikkeitä kahvakuulilla, harjoitimme keskivartalon hallintaa lankulla, vatsalihasliikkeitä ja tabata harjoitus taas. Se on kivaa, mutta rankkaa. Siitä sain lisää taas treenimotivaatiota ja sitten maanantaina kivan työpäivän jälkeen käytiin kotikäynnillä kaupassa ja kun olin syönyt, lähdin salille. Siellä tein vatsalihasliikkeitä taas lisää ja poljin crostrainerilla. Poltin crostrainerilla 200kcal. Ihan töitä siinäki sai tehä, ei siinä mitään.

Loppu viikko mennyt vähän huonommin, mitä maanantai tällä viikolla.Henkinen hyvinvointi on romahtanut täysin ja vieläkin huono olla. En oo päässy treenaamaan ollenkaan ja missään muualla kohtauksia ei tuu, kuin töissä. Töissä ei oo kohtauksia, kun teen töitä ja keskityn muuhun, kuin murheisiin. Nyt oon ollu rakkaastani huolissaan, kun hän on ollut kipeänä taas. Ei taas 😦 Ei oo kivaa. Koko ajan mietin miten rakkaani tuosta selviää. Haluisin vaan hyvän olon, ku pääsis treenaamaan, mut en oo päässy. Tänäänkin kohtaus tuli taas, kun töissä meni huonosti. Ei siitä sen enempää, en haluu ajatella koko asiaa. Nyt illalla menemme ryhmämme kanssa siis tän asumispalvelu ryhmäxin kanssa Korialle tapaamaan entistä työntekijäämme. Siitä tulee varmaan ihan mukavaa. Jotakin erilaista.

Oon nyt ollut tyytyväinen siihen, että selkeästi olen laihtunut hiukan. Oon pystynyt pitämään ruoka annokset sopivan kokoisina jess!

Tästä postauksesta toivon mukaan saa edes jotain selvää. Nyt täytyy lähtee. Mukavaa loppuiltaa, yritän tehdä parempia postauksia taas, kunhan vaan tulisin parempaan kuntoon. Luojan kiitos, mulla alkaa kohta loma! ❤

Melkein viikko treenaamatta

img_20170207_083227_081

img_20170207_104705_219

img_20170207_182318_643

img_20170208_184127_348

img_20170209_080245_978

Henkilön Ilona Mentu kuva.

Heij!

Nyt, kun oli näin kivasti kuviakin kertynyt puhelimen SD-kortille, niin mun oli päästävä jakamaan ne tänne blogiin teidänkin näytille! Tykkään niin paljon valokuvata, mutta se kaikkein rakkain harrastus on jäänyt tältä viikolta nyt hetkeks pois. Eli salilla käyminen. Menen salille sitten huomenna. Kerkeehän sinne silloinkin, kun kotikäynti on vasta kuudelta illalla ja mä pääsen jo klo: 13:00 töistä, niin mikäpäs siinä. 😀

Mukava työviikko on kyllä ollut, vaikka alkuviikko oli ahdistusta täynnä, kun olin todella huolissani rakkaastani, joka oli 38 asteen kuumeessa ja niin eespäin.

Paino junnaa paikoillaan ja mä jostain syystä vieläkin onnistun syömään useasti itseni ähkyyn saakka, vaikkei pitäs, vähempikin ruoka riittäs. Aargh. No enköhän mä kohta jo opi.

Laitoin SnapChattiin: Nauttikaa arjen pienistäkin asioista, ei aina tarvitse olla naama väärinpäin.” Se pitää paikkansa. Olen yrittänyt itsekin työstää edelleen itsessäni sitä, että olisin mahdollisimman positiivinen, koska ei mun elämässä mikään muu oo pilalla, kuin vain se, että asutaan liian pienessä kämpässä. Muuten kaikki on aika hyvin, jos ei sairauksia oteta lukuun. Mulla on apua aina, kun mä sitä tarvitsen, mulla on rakastava perhe maalla, mulla on rakastava avomies ja paljon näitä hyviä muitakin asioita, joista pitäs osata aina pysähtyä ja muistaa olla kiitollinen. Kun joillain taas saattaa olla, ettei oo juurikaan ketään ja on yksinäinen. En nyt tiedä mistä tää tällainen avautuminen, mut näitä asioita satun vaa pohtimaan tällä hetkellä. Tää blogi on yks paikka, johon puran näitä ajatuksia ja paljon muutakin. Kaikkia postauksiakin pitäisi Toteuttaa tänne, muutaman blogi idean oon rustannut itelleni muistiin. Eiköhän niitä tässä joku päivä ala ilmestymään tänne, jos teitä nyt ne aiheet sattuis kiinnostamaan. Kertokaa sitten mitä pidätte, kunhan vaan saan aikaiseksi muutaman postaus ideani toteuttaa.

Käväsin kaverin kanssa tuossa eilen Hesburgerissa syömässä, vaikka yleensä en viikolla niin tee. Mut nyt oli aivan pakko, kun se jäi väliin viime viikonlopulta ja kaikki muutkin sattuivat olee ulkona syömässä (SnapChatin ihmeellinen maailma tän paljasti) niin mä aattelin, et mie jah, ku ei ollut mitään muutakaan kiinnostavaa tekemistä.

Ja oli muuten hyvää 😉

Tänään olin puol kolmeen saakka töissä ja nyt oon ehtinyt jo jonkin aikaa olee tässä kotosalla. Nyt kuitenkin meen tonne raikkaaseen pakkasilmaan vähän kävelee.

Paniikkia ja huolestumista

img_20170205_123346_330

Henkilön Ilona Mentu kuva.

Heij!

Eilen aamulla aattelin, et tästä tulee kiva maanantai ja pääsen taas muutaman lepopäivän jälkeen treenaamaan ja sit rakkaan viereen loikoilee sohvalle illaks. No mitäpä vielä. Töissä oli kivaa ja kaikki oli hyvin, kunnes tulin kotiin. Rakkaani oli kotona ja kämppä hais ihan hirveelle. Aamulla rakkaallani ei ollut mitään hätää ja sit yhtäkkiä kaikki olikin muuttunut. Rakkaani oli kipeänä. Menin paniikkiin, kun pelästyin, että jotain vielä vakavampaa oli käynyt. Koko kotikäynnin ajan olin ahdistunut, mut onneks omatyöntekijämme pystyi tsemppaamaan mua kauppareissun ajan ja pystyin olla kaupassa vaikka huonoa se teki kuitenkin, kun rintaa puristi ja huoli rakkaasta oli kova.

En edes halua ajatella sitä eilistä enää. Alkoi äskenkin ahdistaa, joten nyt kun rakkaani on jo paremmassa kunnossa unohdan sen eilisen ja keskityn itse siihen, että vietän mukavan päivän parturissa ja kavereiden kanssa kahvilla. Yritän nyt saada oloani paremmaksi, ettei koko ajan ahdistaisi. Jospa tää tästä ja rakas tulisi pian kuntoon. Nyt hän nukkuu, joten kun mulla ei nyt tuu mitään muuta järkevää kirjoitettavaa mieleen, niin taidan lopettaa tän postauksen tähän. Täytyy vaa sanoo, et ei mikään parhaista parhain maanantai eilen.

Seuraa mua täällä:

Youtube

OmaInstagram

YhteinenInstagram

SnapChat: SnapxIlona

Maalaiseloa viikonlopun ajan

img_20170203_203914_220

img_20170203_184309

img_20170205_123346_330

Heij!

Perjantaina illalla lähdimme maalle rakkaani kanssa isäni kyydillä. Olimme joskus seitsemän jälkeen perillä ja silloin söimme ruoaksi kanakastiketta ja perunoita sekä vähän salaattia.Kyllä se äidin tekemä ruoka oli hyvää. Jonkin aikaa pelasimme rakkaani kanssa tietokoneella, mutta sitten ei oikein muuta ihmeellistä kuin oltii vaa ja sitten käytiin nukkumaan jossain kymmenen jälkeen illalla.

Lauantai aamuna heräsin jo kahdeksalta ja keitin kahvia, kun rakkaani vielä nukkui. Mä itsekin mietin, että nukkuisinko vielä, mut tulin siihen tulokseen, ettei mua enää väsytä, joten mitä järkeä mun olis pyöriä sängylläkään enää pidempään. Joten päätin lähteä keittämää itselleni kahvia, kun ei ollut järkeä yrittääkään saada unta. Huomasin kaksoisveljenikin olevan hereillä ja johan se meidän perheen koirakin sieltä vanhempien makuuhuoneesta sipsutti mun luokse keittiöön, kun menin keittämään aamukahvit itselleni. Kun kahvi oli valmista tuli jo mun miehenikin aamukahville silmät sirrillään väsymyksestä. Juotiin kahvit ja äiti tuli tekemään meille aamupalaa.

Aamupalan jälkeen selailin puhelinta ja koko päivänä ei oikein ollut mitään mielekästä tekemistä. Illemmalla otettiin päikkäritkin ennen saunaa. Joskus kuuden jälkeen illalla lähdimme saunaan ja iskä laittoi kiukaalle makkarat kuumenemaan. Peruslauantai-ilta.

Saunomisen jälkeen söimme makkaraa ja seurasimme Putousta. Hyvä jakso oli taas jälleen.

Myöhään illalla kymmeneltä kävimme taas nukkumaan. Ei mitään erikoista juurikaan lauantaina tapahtunut.

Sunnuntaina heräsimme rakkaani kanssa klo: 11. Että pikkasenko väsytti vai? Ei kai sentään 😀 Mitä ny nukuimme sen 13h! 😀 Ihan mukavasti nukutti joo. Ja oltii muute virkeinä eikä vieläkään nukuta.

Ennen lähtöämme maalta yritin näyttää äidille yhtä paitaa esitteestä, mutta sitten äiti jotenkin ärähti mulle ja mä peräännyin hänen luotaan, kun äidillä oli jokin tärkeä asia kesken, eikä hänellä ollut aikaa kuunnella minua. Kun näytin niin surkeelta äiti olis halunnu kuunnella asiani, mutta mä silti peräännyin pois päin enkä suostunut enää kertomaan asiaani ettei tulisi riitaa. Sitten yhtäkkiä mua alkoi niin voimakkaasti ahdistaa, että pian tuli mulle sitten paniikkikohtaus ja jouduin ottamaan rauhottavan. Se johtuu teini-iän traumoista, joita en tykkää selittää tänne blogiin sen kummemmin. Mutta se on tää paniikkihäiriöisen tunne muistin koukeroihin liittyvä ongelma.

Voin taas joskus kirjoittaa paniikkihäiriöstä, josta joitain teistä kiinnostaa siitä sellainen oma postaus, ettei tähän tuu sitten taas kilometritolkulla tekstiä.

Kohtauksen jälkeen olen ollut tosi voimaton ja käveleminen ollut todella heikkoa ja heiveröistä. Selkääkin vihlaisi aika mukavasti tuossa yhessä kohtaa.

En päässytkään tänään lenkille, kun huono olo jatkui koko lopun päivää, mut nyt ei enää ahdista, kun kaverit tuli piristämään ja rakkaani on ollut koko ajan mun luona ja mulla on erittäin turvallinen olo ollut hänen ansiostaan. Rakastan mun miestä hirmuisesti! Vielä kun vaa löydettäisiin se kaksio, mut kun ei sitä tunnu löytyvän. Saas nähdä kuinka kauan sen löytämiseen sitten meneekään.

Semmonen oli mun viikonloppu. Huomenna se ois mentävä seitsemäksi aamu vuoroon töihin ja tiistaina onkin vapaapäivä, jolloin menen parturiin värjäyttämään hiukseni.

Sokeririippuvuus

kuva

Halusin tulla nyt kirjoittelemaan aiheesta herkut ja niiden syömisestä aiheutuva sokeririippuvuus. Itselläni on aina ollut hankaluuksia rajata sitä, miten paljon ja kuinka usein syön herkkuja. Mutta olen nyt huomannut, että kun vain tietoisesti päättää tietyn päivän jolloin herkuttelee, se arki jolloin en missään nimessä syö herkkuja juuri ollenkaan, niin on paljon helpompaa. Kun mulla ja mun pomolla oli herkkulakko veto, joka oikeutti vain viikonloppu herkutteluun, huomasimme molemmat aikamoisia muutoksia kropassamme ja muutenkin olossamme. Vatsa ei ainakaan pömpöttänyt yhtä paljon enää, kun jätti herkuttelut vain viikonloppuihin. Mutta tiedän kokemuksesta, että ensimmäinen kieltäytymisviikko on aina vaikein. Koko ajan tuntuu tekevän mieli herkkuja ja meinaa aina vaan antaa itselleen luvan retkahtaa syömään kaikkia herkkuja, mutta sitten kun vain päättää olla syömättä niitä ja onkin aika käydä nukkumaan, huomaa miten tyytyväinen on suoritukseensa, kun ei antanut houkutuksille valtaa. Vaan pystyi pitämään päänsä. Mun heikko kohta on suklaa ja coca cola. Joskus litroittain saattoi mennä coca Colaa, mut nyt hyvä jos menee viikon aikana yhtään colaa. Oon huomannut, että voin paljon paremmin, kun oon jättänyt herkuttelut vähiin. Kokeilkaa ihmeessä! Huomaa melkoisen muutoksen voinnissaan ja sit ei todellakaan turvota niin paljon vatsaa, kun ei tuu sitä ylimääräistä ilmaa vatsaan.

Totta se on. Tehkääpä sama perässä! Se voi olla hauskaakin kokeilla rajojaan. Itse olen jo tottunut tähän rytmiin. Viikolla teki niin kamalasti mieli herkkuja, mut en antanut mielihaluille valtaa. Koska olen jo tottunut siihen. Olen tyytyväinen, etten luovuttanut ensimmäisellä viikolla. Nyt mun on paljon helpompi hallita sokerihimojani.

Nyt on enää vaikeuksia kerätä lautaselle sopiva määrä ruokaa. Mut enköhän opi balanssiin senkin asian kanssa. Nyt tuli vain mieleen toteuttaa tällainen postaus tällee extemposeen. Toivottavasti tykkäsitte ja tästä oli edes hiukan apua jollekin. Että se tosiaan voi olla mahdollista helpottaa sokerihimojaan.