Tuesday

img_20170129_212808_717

Oon niin itkusen näkönen tuossa kuvassa, ku on ollu taas vähän vaikeeta.

img_20170130_132105_926

Kaunis sää ollut tällä viikolla! ❤

img_20170130_210940_412

img_20170131_121747_689

img_20170131_165006_317

Heij!

Tänään ollut mulla vapaapäivä ja kotikäynti oli heti aamusta. Oma työntekijämme tuli mun omalle kotikäynnille, kun rakkaani oli töissä. Jaettiin lääkkeet ja jäätiin rupattelee ennen psykologin käyntiä, mun nykyisestä voinnistani. Näin ihan outoa untakin viime yönä. Olin paikalla, kun mun biologinen äiti kuolee, vaikka hän on kuollut jo yli 10 vuotta sitten, johon en edes ehtinyt tutustua. Hän on varmaan omituisen paljon ollut mun mielessä viime aikoina.

Psykologi käynnin jälkeen kävin Subwayssa syömässä. Oli hyvää pitkästä aikaa 🙂 Kun lähdin kävelee bussipysäkille tulin miettineeksi sitä, että lähtisin kävelee kotia päin Veturilta. Ei siinä ollu, ku 3,8 km. Eikä tuntunut missää. Oli kiva kävellä mukavassa säässä.

Kun tulin kotiin ja tiskasin astioita, ikäviä ajatuksia oli pää täynnä. Kaikkea ikävää menneisyydestä mielessä pyöri jatkuvasti. Kun olin tiskauksen jälkeen vähän aikaa koneella, jouduin taas pistää kädet rintaa vasten ja siinähän se kohtaus taas yllätti. Jäi mietityttämään kotikäyntikin, mutta ei se kohtaus siitä johtunut.

Itkin, henkeä en meinannut saada ja jalat täris kamalasti. Yritin keskittyä ympäristööni ja miettiä sitä, että mulla ei oo mitään hätää ja tää kohtaus menee pian ohi. No se ”pian” oli tunnin päästä. Mutta pääasia, etten tarvinnut lääkettä. Koko illaks jäänyt kohtauksesta vähän levoton pelkäävä olo. Mä varmaan pelkään kohtauksen uusiutumista. Kun ei mun pitäis sitä miettiä. Tulee, jos on tullakseen ja that’S it.

En päässyt sählyynkään, kun hetki meni, ennen kuin jalat taas kantoivat. Nyt on taas ihan kuitti poikki väsy olo. Joten oiskohan se aika käydä nukkumaan pitkän päivän jälkeen. Muuten ihan mukava päivä, mut ois saanu olla olematta tuo kohtaus. Illalla kävin kavereiden luona kattoo Salkkarit ja nyt oon vaa tänä iltana yhdeksän jälkeen kirjoittanut tätä postausta. Eilen kävin jopa salilla. Huomenna vois pitää lepopäivän salilta ja jos torstaina jaksais, niin menis salille ja pyytäis kaverii mukaan, mut kattoo nyt sit, kuin käy. Päivä kerrallaan.

Seuraa mua täällä:

SnapChat: SnapxIlona

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Youtube

Mainokset

Treenille!

dav

dav

mde

dav

dav

Heij!

Vähän treenijuttuja tähän väliin, ettei mee pelkäks arjen selkkaukseks tääl blogissa. Tosiaan tiistaina oli sählyharkat, jotka olivat minulla tän vuoden ensimmäiset. Mä olin niin vihainen niiden jälkeen. Ne harkat menivät ihan penkin alle, enkä voinut uskoa silmiäni miten huonosti meidän joukkue pelas. Vasta puolen pelaajat runno meidän läpi mennen tullen ja mä yksin yritin puolustaa. Eihän siitä helvetti mitään tullut. Hyvä, että jaksoin edes kävellä kaverini isän autolle, joka vei meidät kotiin. Oli paskin peli vähään aikaan. Sen jälkeen kävi tän viikon pahin paniikkikohtaus, joka aiheutui väärinkäsityksestä. Oma työntekijämme tuli paikalle ja määräs mut liikuntakieltoon, kun olin väsyttänyt itseni aivan täysin. Ymmärsin itsekin, että niinhän se oli. Tämä viikko on mennyt aivan sumussa. Olen ollut aivan rättipoikki väsynyt joka päiväisistä paniikkikohtauksista ja liikunta on mennyt yli mulla aivan täysin. Nyt on lepääminen tehnyt todella hyvää. Tänään viiden päivän levon jälkeen olen tyytyväinen, että pääsen liikkumaan ryhmäliikuntatunnillemme ja pääsen näkemään, minkälaiset energiatasot mulla on nyt tän lepäämisen jälkeen. Uskoisin, että näistä tän päivän treeneistä tulee hyvät.

Lupaan nyt itselleni, että pidän liikunnan maltillisena ja muistan sen lepäämisenkin tärkeyden. Mun syömisetkin ovat menneet tällä viikolla päin mäntyä, joten siinäkin on taas parantamisen varaa.

Ensi viikolla tehdään asiat taas fiksummin!

Parempaan päin?

img_20170123_062011_902

img_20170124_082508_444

img_20170125_152917_167

Heij!

Tällä viikolla on ollut töitä ihan normaalisti. Töissä on mennyt paremmin, kuin viime viikolla. Olin ihan haavi auki, kun se asiakas, joka haukkui mut pystyyn, olikin keskiviikkona mulle kiltti! 😮 Yllättävää.

Oli riitaakin ystävän kanssa, mut se kaikki oli hirveä väärinkäsitys.´Onneks saatiin asiat sovittua ja kaikki on taas hyvin.

Torstaina oli rauhallisempi päivä ja mitään draamaa ei syntynyt kenenkään kanssa. Sain uuden työkaverini kanssa tehdä ruokaa kaikille työkavereillemme. Teimme riisiä, vihersalaattia ja pekoni-kasviskastikkeen, johon tuli hieman makeantulista kastiketta mausteeksi. Niin, siitä tuli sellainen kermapohjainen kastike siis.

Sitten minä itse tein sen jälkiruoan ja työkaverini luki mun ajatukseni. Päätimme yhdessä tehdä valkosuklaamoussea. Ai, että siitä tuli hyvää. Oli ihana päivä kun pitkästä aikaa sai kokata töissä.

Ruoka oli hyvää ja työnteko oli hirveän kivaa.

Edelleen ollut sieltä tiistaista saakka se liikuntakielto ja kyllä alkaa kroppa pikkuhiljaa niiku palautumaan, ettei oo niin nuutunut olo, paitsi illalla ollaan yhdessä rakkaani kanssa tosi usein tällä viikolla käyty aikaisin nukkumaan. Vai mitä tuumaatte siitä, että käymmekin nukkumaan jo puoli yhdeksältä. Ei ole meidän normaali nukkumaanmeno aika tuo tuollainen. Pikkasen univelkaa näköjään kertynyt ja kröhöm… mieheni nukkuu juuri tälläkin hetkellä. Mitä tästä voimme päätellä? Univelkaa on ja PALJON.

No nyt on viikonloppu, nyt saakin levätä. Mutta minua ei juuri nyt nukuta. Odotellaan kotikäyntiä, joka on kuudelta. Huomenna ois KooKoo-Kalpa peliin meno ja sunnuntaina sitten menen työohjaajamme jumppaan taas. Sellaista ois siis tiedossa tälle viikonlopulle. Eiköhän tästä viikonlopusta tule ihan kivakin. Kun vihdoin pääsee harrastaa liikuntaakin. 🙂

Tänään aika hiljainen päivä ollut töissä. Sain aamulla otettua kauniin kuvan joenrannasta, kun aurinko oli nousemassa joen rannan takaa.

img_20170126_204344_977

img_20170127_150216_220

Nyt on kyl käytävä lepäämään ennen kotikäyntiä edes hetkeks, etten koko iltaa tuijota vaan tätä tietokoneen ruutua. Selkäkin taas mukavan jumissa tästä pitkästä istuskelusta. Täytyypi taas venytellä.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA! PALAILLAAN MAANANTAINA!

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Youtube

SnapChat: SnapxIlona

Paniikki hallitsee

Henkilön Ilona Mentu kuva.

Heij!

Enää en hallitse paniikkia. Se pääsi niskan päälle ja nyt se jyllää jokainen päivä mun sisälläni. Vartoo oikeaa hetkeä, milloin hyökätä. Ja eilen se oli ihan odottamaton tilanne. Yhtäkkiä hälytinlaite viesti, että rakkaallani on hätä, vaikkei oikeasti ollut. Tiesin sen koko ajan, mut aivoilleni oli tullut jo viesti, että on hätä ja järki ei enää saanut otetta minusta, jolloin se oli menoa. Syöksyin sängylle ja tärisin ihan hirveästi. Hetken päästä aloin korvia särkevästi kiljumaan. Soitettiin työntekijällemme ja hän tuli pian auttamaan minua. Mä en meinannut millään rauhoittua. Työntekijämme sanoi, että hän määrää minut liikuntakieltoon. Ihan oikein. Olen ihan unohtanut sen lepäämisen. Rakkaani sanoi myös, että sinne salillehan minä en saa mennä. Ja mä en menekään. Mä olin sählyn jälkeen niin poikki, et vasta tänään on energiaa ehkä vähän enemmän. Käyn liikuntaa harrastamassa vasta sunnuntaina.

Piti herätä kakskyt yli viis aamulla ja kohta se ois aamuvuoroon meno. Kahvin voimalla mennään. Tänään on kiireinen päivä töissä. Mä tiedän sen. Mutta pidän työstäni ja treen kaikkeni, että pärjäisin tänään töissä ja ei sattuis mitään.

Tammikuun juttuja

2017-01

Kollaasia tästä tammikuusta! On ollut iloja ja suruja. Tähän kuukauteen on kuulunut uuden vuoden suudelma kahdeltatoista yöllä, aukaisin snapchat tilini ja oon ihan koukussa nyt siihenkin. Mistä näitä koukuttavia sovelluksia riittää?

The Sims 4 peliä tullut kanssa pelailtua ja kirjoitettua blogia enemmän, kuin viime vuonna. Siinä oon ollut siis aktiivisempi ja mulle kävi niin hyväkin juttu blogin suhteen, että oon saanut ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana osallistua yhteistyöpostauksiin, joihin olen jo kauan sitten halunnut osallistua! Aion lähtee Lahteen kavereiden kanssa katsoo leffaa 🙂

Tammikuussa ei ihan kaikki tuntunut aina olevan ruusuilla tanssimista. 5 asuntoa mennyt sivu suun, koska ei saada asuinpaikkaa valita itse. Stressannut asuntoasiat niin paljon, että melkein joka päivä tullut yks tai kaks kohtausta päivässä. Tämä ei ole ollenkaan normaalia. Silloin, kun stressi on vähäistä, kohtauksia ei tule näinkään usein. Nyt niitä tulee, ja olen niin kyllästynyt siihen.

Oon satuttanut jopa selkäni ryhmäliikunnassa. Liikunta on kivaa silloin, kun niiltä vammoilta välttyis. Mut nyt tällä kertaa satutin selkäni. Se kramppas yks viikko niin pahasti, että en päässyt omin voimin lattialta ylös. En vaikka kuinka yritin. Selkä -ja niskalihakset olivat sen verta jumissa, että liikkeelle pääsystä ei ollut tietoakaan.

Nyt oon tehnyt kaiken voitavani sen suhteen, että pidän kroppani kunnossa. Eihän siinä ole mitään mieltä, et pistät ittes hunningolle, etkä pääse töihin, kun kitiset selkää kotona sairaslomalla ja mihinkää salille ei pääse, vaikka kuinka haluais. Se oli tuskaa, kun niistä rutiineistaan ei voinutkaan pitää kiinni. Silti kävelylle pääsi aina välillä, mut ei läheskään niin usein, kuin ois halunnut. Siivoaminenkin tuotti vaikeuksia, ainakin imurointi oli yhtä tuskaa. Onneks sain hyvän hoidon selälleni ja pääsin taas seuraavalla viikolla töihin. Se tunne, kun et pääse salille. Se on ihan hirveä, kun siitä on tullut se elämäntapa. Nyt mä todellakin tiedän, mitä liikunta elämäntapana on. Se on sulle henkireikä, jota ilman on vaikea olla.

Stressitasoja tosiaan vois pienentää, kun se vain ois mahdollista. No eiköhän se siitä.

Olen puhunut rakkaani kanssa yhteisistä tekemisistä ja yrittänyt saada liikunnasta yhteistä tekemistä, mut en ole onnistunut siinä vielä. Ehkä vielä joku päivä. Itse oon kuitenkin pitänyt tiukasti kiinni siitä, että edes kerran viikossa harrastaisin liikuntaa, että mulla ois hyvä olo ja sellain tunne, että oon tehnyt itselleni jotain terveyteni edistämiseksi.

Oon käynyt hierojalla ja helmikuussa pitäisi vielä käydä kampaajalla. Tää kuontalo kaipaa kampaajaa kipeästi 😀

Salilla käynti on vain se mun juttu. Rantakunto, täältä tullaan.

 

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Youtube

Ask.fm

 

Mikä vittu ihmisii vaivaa, joku kyselee mun seksielämästä Ask.fm sivustolla. Voi hohhoijaa, jollai taitaa olla ittellää ongelmia seksin kans.

 

Edes jotain hyvääkin

img_20170120_134938_022

img_20170122_095838_471

Kyllä sitä kehitystä tulee selvästi. Täältä se rantakunto tulee pikkuhiljaa!

img_20170105_210740_972

Aurinkokin on uskaltanut paistaa tällä viikolla. Perjantaina oli ihana kävellä kotiin, kun oli taas tällaiset maisemat!

1485011092674

Kotkassa käyty ja oli ihanaa ruokaa! ❤

Heij!

Nyt vähän viikonlopun kuulumisia, mukavia sellaisia! Musta oli ihan hirveen kiva, kun mua yks viikko pyydettiin Kotkan reissulle ja eilen se meidän Kotkan reissu sitten oli.

Aamulla meillä oli kotikäynti ja teimme omatekoisia hampurilaisia! Ai, että ne oli hyviä ♥ Kun olin syönyt hampurilaiseni, pakkasin laukkuni ja lähdin kaverini luokse odottamaan hänen vanhempiaan, jotka veivät meidät Kotkaan katsomaan meidän entistä työkaveriamme. Jäi yks nimi mieleen sieltä ja ihan kuin olisin kuullut hänestä joskus aikaisemminkin. En sit oo varma, et kuvittelenko koko asian. No antaa nyt toistaseks olla. Kai sekin selviää joskus. Mulla on jo kaks mysteeriä selvittämättä 😀

Käytiin katsomassa vaatekaupoista kaverillemme farkkuja ja onneks ne farkut viimein löytyivät ja sitten menimme Golden Raxiin syömään. Sain käytettyä siellä pins korttiani! Jipii!

Melkeinpä kello oli sen jälkeen jo niin paljon, että oli ika lähteä jo kotiin, mut löysin mä yhden neuleen ja ruokaa. Ihana reissu oli ja sai todellakin nauraa paljon. Tuollaisia reissuja kaipaa lisää stressaavaan arkeen!

Näätte neuleen sitten joku kerta mun päällä kuvissa mieluummin, kuin naulakossa kuvattuna. Vieläpä Lindexistä ostin sen S koossa. Oon niin hoikka likka kuitenkin.

Tänään ollaan pesty pyykkiä ja rakkaani sillä välin keitti mulle kahvia, kun olin pyykkituvalla. Mulla on ihana mies ♥

Tuntuu siltä, että ensviikosta tulee parempi ja en ois niin masentunut asunto asioista ja muista ikävistä vastoinkäymisistä, kun on ollut näin ihana viikonloppu. Treenien tuloksiakin on kiva seurailla, kun muutosta näkyy. Ylpeänä tuloksista oon jo nyt. Mut tekemistä vielä on. Sunnuntailta käteen jäi viime viikolla leuanvetotekniikoita. Nyt meen kauppaan, kun ihan hirviä herkkuhimo iski just nyt. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Bad week

img_20170115_145244_444

1484653853910

img_20170120_134938_022

Heij!

Tää viikko on ollut oikea kitu viikko. Taas meni yks asunto homma pieleen ja kahdessa asunnossamme vuokrat nousee. Voi hitto. Kuvia tullut otettua jonkin verran, mut ei paljoo.

Salilla käyty maanantaina ja tänään, ja sit ois sunnuntainaki tarkotus mennä työohjaajamme jumppaan ehkä, ellei perhe tuu käymään meillä. Perhe on etusijalla, kun sitä rupukka kiireessä olevaa pikku veljeäkään oo ehtiny tapaamaan 😀

Tuntuu, et kaikki mahollinen on mennyt pieleen tällä viikolla ja masentanut niin maan perkeleesti. Tuntuu, et ei sitä asuntoa tunnu löytyvän ei siis yhtään mistään. Tää alkaa tuntua jo todella epätoivoiselta touhulta. Ihan kuin tämä olisi tuhoon tuomittu aie koko homma. Voi P A

Jopa pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta, enkä hyväksy itseltäni epäonnistumista. Mä syytän itseäni nykyään kaikesta, vaikkei se kaikki olekaan mun vika. Sitä ollaan työstetty tällä viikolla töissä ja kotona, et olisin armollisempi itselleni. Ilmankos paniikkikohtauksiltakaan ei ole voinut välttyä tälläkään viikolla.

Vatsa on tuntunut oudolta tän viikkoa, enkä ymmärrä mistä se johtuu. Sil on joku oikku mulle nyt jatkuvasti käynnissä. Mut on se ollu kiva treenata tällä viikolla. Maanantaina kävin kaverin kanssa ja tänään yksinään tunnin treenin. Kyllä teki terää sen sairasloman jälkeen. Muuta kovin hyvää sanottavaa tästä viikosta ei ole. Keskiviikko oli pahin.

Kello oli jotain ennen kahta, kun eräs vakioasiakkaistamme miespuolinen henkilö tuli syömään lohikeittoa kahvilaamme. No ei siinä mitään, palvelin hänet ihan normaalisti ja hän meni tyytyväisenä syömään keittoa. En kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota, koska koko ajan piti olla tekemässä jo seuraavaa ja taas seuraavaa tehtävää. Joko keittämässä kahvia, asiakkaita palvelemassa kassalla, tarkistamassa keiton riittävyyttä ja taas kaikenlaista muuta tekemistä siinä oli vaikka ja mitä… no olihan mulla pari apulaista, mut en tiennyt oliko heillä tietoakaan miten erikoiskahveja asiakkaille tehdään, kun itselläänkin siinä on kovasti muistuttelemista itselleen mitäs tässä nyt piti tehdäkään.

No niin, kun viimein pääsin mittaamaan keiton lämpötiloja ja huomasin keittoa olevan vähän, niin huhuilin työkaveriani missä uusi satsi keittoa on. Kaverini tuli katsomaan mitä touhuttiin ja silloin se tapahtui. Käännyin keittopadan puoleen, kun juuri palvelemani herra alkoi syyttä suotta huutamaan mulle. Hänen mielestään minä riehun ja räkätän täällä koko ajan, että enkö osaa pitää edes joskus suutani kiinni. Sanoin anteeksi ihan asiallisesti ja katsoin kauhuissani asiakasta, jolle en ollut todellakaan tehnyt mitään väärää. Olin ihan normaalisti kohdellut häntä, kuin kaikkia muitakin asiakkaita.

Sitten mies tokas mulle, etten kuitenkaan tän jälkeen muista pitää suutani kiinni. Siinä vaiheessa tapahtui jotain outoa. Yhdessä vaiheessa oli keittopadan vieressä ja seuraavassa hetkessä kärsin paniikkikohtauksesta työohjaajan huoneessa. Itkin ja puristin päätäni käsieni välissä. Mua ahdisti hirveästi. Mä en ollut tehnyt mitään väärää ja tuolla tavalla tullaan huutamaan mulle. Muutenkin se keskiviikko päivä oli ollut todella, todella stressaava kiireinen työpäivä, niin sitten saan tuollaista kuraa niskaani. Ei tuntunut kivalta. Niin sanottu todella hankala asiakastilanne. Tuo masensi mua koko loppupäivän ja siitä keskusteltiin paljon sinä päivänä vielä jälkeen päin.

Sinä päivänä ystävämme tulivat kahvilaan kahville. He huomasivat minusta heti, ettei kaikki todellakaan ollut kunnossa. Minusta sen aina huomaa melkeinpä heti, vaikka yritän olla normaalisti tapahtuneen ikävän asian jälkeen. Enpä kovin hyvin siinä ole onnistunut. Tuokin varmaan jää traumaksi mulle tunnemuistissani voi jippii.

Torstaina kuitenkin oli onni, että muutama asiakas oli huomannut tän tilanteen ja hekin lohduttivat mua. Mä en ollut tehnyt mitään väärää. Tämä päivä meni mukavasti ja se inhottava mies ei ollut tullut kahvilaan koko päivänä. Oiskohan omatunto asiasta alkanut kolkuttaa kuitenkin, että mitäs sitä tuli sanottua, kun sentään aika moni oli paikalla kuuntelemassa.

Toivottavasti ensi viikko olis kivempi. Onni on, että huomisesta on tulossa mahtava matkustuspäivä ❤ Lähdemme Kotkaan, mut ei mun siskon luo, vaan katsomaan entistä työkaveriamme. Ihanaa! ❤

Tää reissu tulee just sopivaan saumaan. Sunnuntaina sit jotain muuta, katsotaan mitä nyt tuun tekee, ku en oo itekää ihan sata varma, lähdenkö jumppaan. Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

Sunday ♥

img_20170105_214607_668

img_20170106_220929_085

img_20170106_110918_770

dav

1483647436306

Heij! ♥

Olen tällä viikolla paljon katsellut videoita youtubesta, jossa tytöt pelaavat The Sims 4:sta, joten päätin pitkästä aikaa pelata itsekin, kun olen sairaslomalla ollut. Se oli kivaa pitkästä aikaa. Nyt oon pitäny vähän pari päivää taukoa, kun muistan miten koukutuin siihen muutama vuos sitten, joten ei sitä toistamiseen kiitos 😀

Tänään vihdoin ja viimein treenaamaan! Nyt täytyy muistaa aloittaa varoen, etten oo seuraavaa viikkoa sairaslomalla. Luojan kiitos tiistaina vapaapäivänäni on hieroja mulla, jolla olen käynyt aikaisemminkin. Pääsee siinä samalla pulisemaan kuulumisiani.

Viime yönä näin painajaista tuttuni kuolemasta, joka on tässä vähän aikaa sitten kuollut. Menin niin shokkiin siitä aikaisemmin, että vasta tuon unen nähtyäni pystyn itkemään tuttuni poissaoloa. Lähetän adressin tuttuni läheisille entisen kouluni kautta, jos he suostuvat auttamaan minua tässä asiassa. 😦

Olen puhunut paljon puhelimessa tänään ja suunnitellut reissuja kavereiden kanssa. Tästä tulee kivaa! Ensviikolla lähtö Kotkaan kavereiden kanssa. Harmi vaan, kun en kerkiä näkemään pikkuveljeäni siinä samalla. Menot menee päällekkäin taas.

Pakkasin treenikamat valmiiksi ja aion ohjaajaltamme kysyä selän venyttelyohjeita, etten satuta itseäni treeneissä.

Tää viikko ei ole ollut mistään parhaimmasta päästä. Luojan kiitos pääsen töihin huomenna! ♥

Asunnon metsästys jatkuu ja ensviikolla onneks on mukavaa tekemistä jess! Suunnittelin tekeväni youtubevideon tässä lähiaikoina, kun on aikaa tehdä. En voi tehdä niitä kun rakkaani on täällä, kun oon vissii häiriöks sillä.

Täällä muuten alkaa menee paremmin paitsi paniikkikohtauksia vois olla vähemmän

Seuraa mua täällä:

SnapChat: SnapxIlona

Instagram

Youtube

Ask.fm

Yhteinen Instagram

Sairaalakäynti

img_20170109_170254_871

bty

Heij!

Luulin, että tämä olisi hyvä viikko. Saisin kunnollisen treeniviikon tehtyä niin kuin jokaisena kolmena viikkona olen pystynyt tekemään. Ihan niin kuin ennenkin, nyt kun treenimotivaatiota on enemmän kuin muille jakaa. No mitäs sitten vielä. Pitihän se heti maanantain alkajaisiks tapahtua jotain kamalaa. No ei siinä mitään, justiisa puol tuntia sitten kun työntekijämme oli asentanut meille uuden kotiteatterin ja oli jo lähtenyt, minä menen keittiöön lämmittämään ruokaa, jota olemme kotikäynnillä tehneet. Jätin sittenkin maanantai treenin välistä ja parempi niin. Yhtäkkiä mun niskaa pitkin meni selkään saakka sellainen outo puutumisen tunne ja sit mä kaatusin lattialle.

Menin ihan paniikkiin, et mitä mulle oikein kävi. Yritin kääntyä vatsaltani kyljellee ja selälleen, mut en pystynyt. Selän lihakset menivät ihan lukkoon, jonka takia en saanut liikutettuani itseäni ja jalat ei kantaneet. Pyysin rakkaani apuun, mut kun saatiin mun paniikki kuriin, niin sitten kun ei saatu puoleen tuntiin mua liikutettua lattialta mihinkään, niin vaikka viimiseen saakka yritin päästä itse ylös, niin ei siinä auttanut muu, kuin soittaa ambulanssi. Kun ambulanssi miehet tulivat, he yrittivät saada mua itse liikkeelle, mut en päässyt ylös lattialta vieläkään. Makasin siinä lattialla ja yks ambulanssimiehistä kävi mun selkärankaa läpi sormenpäillään ja kyseli tuntuuko kipua. Muutamaa paikkaa arastelin ja vingahdin heti kun sattui johonkin kohtaa selässä. Se sormien kosketus auttoi laukaisemaan lukon selässäni ja sain taas lihakset liikkeelle, ettei ne olleet enää lukossa. Mun silmissäkin sumeni ja pyörrytti, mut jolla ihmeen keinolla saimme mut lattialta ylös ja ambulanssi miehet soittivat lääkärille ja kyselivät ohjeita, kun en tiennyt mitä pitäs tehdä. No päätin mennä sairaalaan ambulanssimiesten kanssa.

Sairaalassa ambulanssimiehet kertoivat tilanteen ja sitten yhtäkkiä mun olkapää alkoi nykimään. Se kuulemma johtui siitä, kun jumit alkoivat aukeamaan. Sit se loppui, kun pääsin liikkeelle ja menin odottamaan, että joku hoitaja tulisi hakemaan mut odotustilasta. No se olikin se sama hoitaja, jonka kanssa mulla on huonot välit. No kerroin sille heti siellä toimenpide huoneessa, että viimeksi kun mulle oli laitettu lääke piikillä, mä sain hyperventilaatiokohtauksen. Tämä hoitaja sitten sanoi minulle, että eihän hän sitten voi laittaa mulle piikillä lääkettä, mut suun kautta otettavan kyllä pystyy antamaan onneksi. Se lääke helpotti mun olo huomattavasti.

Menin odottamaan lääkärin vastaanottoa seuraavaksi. Kun oli aika mennä lääkärille, mua huvitti, kun kävelin lääkärin luo kuin Aku Ankka konsanaan 😀

Sain kuulla, että selkäni oli niin pahasti krampannut, et selkälihakset olivat menneet lukkoon ja nyt elän sit selkäkipujen kanssa ja oon ollut koko viikon sairaslomalla. Mua on väsyttänyt ihan älyttömästi, joten olen aika paljon vaan lepäillyt, kun rakas avomieheni on ollut töissä. On harmittanut, kun en oo päässyt treenaamaan. Kuulemma pääsen treenaamaan jo sunnuntaina. Luulimme, ettei työohjaajamme jumppaa ole tän viikon sunnuntaina, mut se on kuitenkin. Jes, ihanaa. Tällä kertaa en tee niin isoilla painoilla treenejä. Enhän minä uudestaan halua selkääni jumiin.

Kävimme tänään rakkaani kanssa mun psykologin luona. Siellä meni kivasti jutustelut. Sen jälkeen kävimme kauppakeskuksessa hoitamassa rakkaani asioita ja sen jälkeen lähdimme bussille, joka veis meidät kotikonnuille.

Kolme päivää sisällä alkaa tosissaan tympiä. Ja kun ei oo päässyt treenaamaan! Onneks sunnuntaina vihdoin pääsee.

Et ei menny tää viikko suunnitelmien mukaan, kun oon joutunut jäämään sairaslomalle. Joskos sitä jo ensviikolla pääsis töihin.

 

Monday

1479394349696

dav

img_20170106_110918_770

img_20170105_214607_668

Motivaatiota, ei luovuteta! ❤

Heij!

Uusi viikko alkoi. Mulla viikko on alkanut itse asiassa ihan hyvin. Ei ollut samanlainen katastrofin maanantai, kuin viime viikolla, mikä varmaan tarkoittaa sitä, ettei tämä viikko olekaan niin huono. Sain tehdä porkkanasosekeiton tänään ja miehet huudattivat mua ettei sitä voi syödä, kun minä olen tehnyt sen 😀 Minä vaan pyörittelin päätäni sille. Rakkaani tuli käymään kahvilla työpaikallani ja mä olin niin tyytyväinen nähdessäni hänet.

Keiton tekeminen oli kivaa ja helppoakin. Kyllä ihmiset tykkäskin keitosta. Se oli kiva kuulla. Kunhan miehet vaa huudattaa työpaikalla. 😀

Tänään en päässyt treenille, kun eiliseltä treeniltä tullut jalat vähä jumii. Täytyy lepuuttaa niitä, et pystyy juoksemaan sählyssä huomenna. Vihdoin sählykin alkaa.Sitä ollaankin jo odotettu. Muutenkin tänään saimme viestin, että saadaan se kotiteatterilaite kotiin, kun sitä joutui puoltoista viikkoa vähän vartuskelee, mut maksettu se on jo. Kuudelta työntekijämme tulee auttamaan meitä sen asentamisessa. Onneks on ammattilaiset sitä varten, mä en oo koskaan käyttänyt koko vekotinta ni en takuulla osais ees laittaa sitä päälle 😀

Pääsee kattoo salkkarit sit vähän tehostetulla äänentoistolla. Kelpaa mulle 😀

Nyt on kyl ollut ihan mukava päivä tänään, mitä nyt väsymyksissäni kotikäynnillä vähän ärhentelin, mut se mun ärhentely laantui sitten, kun sain työstressin pois

Tälle viikolle on jo niin hyvin treenitkin suunnitteilla ja muille päiville on muuta ohjelmaa, joten treenipäivät ovat tällä viikolla vain ainoastaan tiistai ja sunnuntai, kun alun perin piti olla tänään treeni, mut toisin kävi.

Kaksiotakaan ei olla löydetty vieläkään. Vesiperä joka suunnalla. Mut nyt keskitytää ihan muihin asioihin ja pidetään silmät auki, niin eiköhän se sieltä vielä jostain joskus löydy kai…

Tänään käyty iltapäivällä vaan kaupassa ja tehty ruoaksi makkarakastiketta ja tummaa makaronia.

Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä kerrottavaa ole. Kirjoittelen sitten taas, kun jotain kirjoitettavaa on!

Seuraa mua täällä:

Snapchat: SnapxIlona

Instagram

YhteinenInstagram

Youtube

Ask.fm