Luokkakokous ja pikkujoulut

img_20161117_195703-1

mde

dav

img_20161126_100855

Heij!

Aloitan nyt ensin pienesti kertomalla viime viikosta muuten. Muuten tämä viime viikko on mennyt ihan hyvin, mutta paniikkikohtaukset ovat tulleet jälleen takaisin. Enkä ymmärrä mistä se voi johtua! Stressaanko töitä? Tai saattaa sekin olla vahvasti syynä, että olen ollut huolissani rakkaastani, kun pelkäsin hänen joutuvan sairaalaan, mut mitään hätää ei onneksi tullut. Pelkään aina liian aikaisin, vaikkei hätää ole.

Nyt rakkaani on selvinnyt flunssasta ja nyt mun ei tarvitse enää olla huolissaan. Viime viikolla hän oli aika huonona, mut mä olin suurimmaks osaks töissä, jolloin sain ajatukset muualle ainakin hetkeks, ennen kuin tulin kotiin. Viime viikon torstaina vai keskiviikkonako se oli, kun nukahdin töihin! Joo keskiviikko, koska silloin ei ollut menoa mihinkään. Aloin palelemaan ja sitten mua alkoi niin paljon väsyttämään, että oli pakko mennä hetkeksi lepäämään. Työtoiminta on siitä ihana paikka, et jos oikeesti väsyttää niin kovasti ettei pysty töitä tekemään, saa mennä lepäämään joksikin aikaa. Oikeesti mä nukahdin töihin hetkeksi, ennen kuin säpsähdin hereille ja mua tultiin katsomaan, että missä kunnossa mä oon. Ihmettelen vieläkin tuota tapausta. Kummallista, ei mulle koskaan aikaisemmin noin ole käynyt paitsi silloin, kun mulla oli väärä lääkitys, mut siihen kuului myös ihan toisenlaiset oireet. Onneksi tämä ei niin samankaltainen tapaus ollut tällä kertaa. Mä vaan yhtäkkiä väsähdin syystä x.

Viikkoa kun meni eteenpäin pystyin olemaan töissä eikä mitään muuta kummallista, kuin paniikkikohtaukset jatkuivat ja syytä en muuta tiedä kuin ylihuolehtivaisuus ja stressi muuten. Perjantaina oli kiva tehdä töitä, oli paljon tekemistä ja sellaiset päivät on just kivoja! 🙂 Perjantai muutenkin meni mukavasti kauppareissulla ja näin.

Lauantaina oli se odotettu luokkakokous ja pikkujoulut. Ensin voisin kertoa luokkakokouksesta, mut ilman kuvia koska entinen opettajani toivoi, ettei niitä kuvia jaella nettiin. Toimin tämän toivomuksen mukaisesti, enkä julkaise kuvia nyt luokkakokouksesta.

Luokkakokouksessa olin niin onnellinen, kun näin entisen opettajamme, hän on niin ihana ihminen! ♥ Mulla on ollut hirveä ikävä häntä. Juteltiin mitä meille kuuluu ja sinne ei saapunut kuin vaan me naiset. No parempi sekin kuin ei ketään.

Kun halasin entistä opettajaamme, hän sanoi, että nyt mä oon just hyvä tällaisena, kun koulussa mä olin ihan nälkiintyneen lapsen näköinen. Se on hyvä, että hän sanoi sen suoraan. Muistan kun mun oli niin paha olla henkisesti, että menin sen takia sairaalaan hakee apua ja mun oli niin paha olla siinä odotus tilassa, että joku oli hälyttänyt hoitajan hakee mut äkkiä jonnekin rentoutumaan, Mun peruskoulun rehtorikin tuli sinne ja sanoi, että kun hän kosketti mua niin mulla tuntui ihan luut ja kaikki ihon läpi. Mun tilanne oli siis syömisenkin kannalta silloin niin paha. Kaikki johtui siitä, että paniikkihäiriökin oli niin uusi ja näin, en päässyt sitä ylittämään, vaan se valtas mut kokonaan. Mut siitäkin voin puhua joskus myöhemmin.

Luokkakokous oli ihana. Oli niin kiva nähdä opettajaa ja muitakin, vaikka eräs henkilö siellä olikin kenen kanssa en ole enää tekemisissä.

Sitten kahden jälkeen lähdimme kolmelta alkaviin pikkujouluihin.Olen 2013 vuodesta lähtien käynyt siellä ja siellähän me vielä paremmin tutustuimme rakkaani kanssa. Muistan kun jännitin rakkaani kanssa tanssimista, kun emme silloin vielä seurustelleet.

Nyt näistä pikkujouluista kuvia vuodelta 2016:

img_20161126_144834-1

Tällainen asu oli. Tuo puku on siis ostettu lokakuussa Helsingin (vai oliko se Espoon?) kierrätyskeskuksesta. Aivan ihana mekko! ❤ Aion käyttää tuota vielä monta kertaa.

Ensinhän oli tavalliseen tapaan glögitarjoilu. Itse en suostunut ottamaan glögiä, kun se ei vaan maistu mulle. Joskus lapsena join sitä, mut ei se jotenkaan enää maistu mulle. Ei väkisin. Moni muu joi glögit ja sit mukit korjattiin pois. Tai oikeastaan siinä sivussa myös oli työntekijämme puhe, joka toimii myös tän tukiyhdistyksen puheenjohtajana. Tukiyhdistys järjesti tän joulujuhlankin.

Sitten aloteltiin alkuruoasta:

mde

dav

Sitten itse pääruoka. Jotkut hakivat vielä alkuruokaakin lisää, mut itse en jaksanut.

dav

Graavilohi oli alkuruoalla hyvää, mut pääruoalla tarjoiltavista graavilohista oli unohdettu suola. Ne ei maistuneet miltään! Mut muuten oli niin hyvää ruokaa, että nyt kinkkuja sulatellaan, ennen 8.12. työpaikan jouluruokailua. Ja sitten ois ryhmäxinkin pikkujoulut tuolloin.

Sitten syömisen jälkeen oli tanssia ja torttujen syömistä kera kahvien. Oli hauskaa tanssia, mut mun ei olis pitänyt niuruta tanssikaveria. Sen kun muistaisin enskerralla. Ei saa 😀

Pikkujoulut oli kivat niin kuin aina ennen. Harmi kun rakkaani ei päässyt paikalle, mut ensvuonna sitten.

Väsähdin iltalääkkeen jälkeen vähän ennen yhdeksää. Oli pakko lähtee kotiin silloin. Ihan nukkumaanmeno aika onkin jo silloin. Vaikkei kaikilla ookaan, mut mulla on 😀

Sellanen viikonloppu. Tän viikon kuulumiset tulevat toiseen postaukseen, mut voin sanoo et on ollut kiva viikko jo näin alkuun.

 

Laihduin 44 kiloiseksi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20150419_191345-1

20150424_062204-1

Heij!

Nyt kerron siitä, miten minusta tuli 44 kiloinen likka.Ja nyt haluankin teidän tietävän mistä siinä kaikessa oli kyse.

Lopetin lähes kokonaan syömisen. Vähensin herkkujen syöntiä ja hätyytin sivuun kaikki paskan jauhajat elämästäni. En halunnut enää olla kurjien ihmisten kaveri. Viihdyin parhaiten rakkaani seurassa ja koulussa. Koulussakaan en oikein pystynyt syömään mitään, joten se huomattiin sielläkin ja mun syömisiä vahdittiin. Pidin huolen siitä kuitenkin, ettei painoni päässyt liikaa nousemaan. Vahtasin vaa’an lukua silmä tarkkana. Halusin lähteä salille, mut mulle ei annettu lupaa mennä, kun painoin liian vähän. Näkeehän noista kuvistakin, että painoin todella vähän. Silti ihannoin noita kuvia edelleen. Nyt painan 60kg ja en ole tyytyväinen kroppaani. Siitä syystä olen aikonut laihduttaa taas. Mutta toivon, ettei se ihan tuohon jamaan enää mene. Nämä ylimääräiset kilot tulivat väärän lääkityksen myötä, josta pitikin olla loppujen lopuksi todella huolissaan, koska minusta tuli jopa kömpelö. Onneksi siihen tuli muutos ja nyt yritän saada ylimääräisiä kiloja pois. Helppoa se ei tule olemaan, mut kuitenkin yritän yhtä sitkeästi, kuin viimeksikin. Silloin se onnistui syömättömyydellä. Katsotaan jos se sama onnistuisi nyt treenillä ja hyvällä syömisellä. Eiköhän luulisin ainakin näin. Kunhan treenaan kunnolla ja kovaa. Tuo syömättömyyden aika ei ollut mitään kivaa, koska koko ajan joku vahti kun mä söin. Ja aina syöminen ei edes ollenkaan onnistunut, kun siitä tuli vaan huono olo. Kun mun sen aikainen omatyöntekijäni kuuli minun syöneen ennen iltaa vaan aamupalan, hän vahti että mä syön. Tuohon aikaan meni paljon hyvää ruokaa roskiin. Se oli kamalaa. Onneksi nyt syön hyvin.

Oli luokkakokouskin tuossa äskettäin ja nyt kun entinen luokanopettajani näki minut tän näköisenä mikä nyt olen, hän oli erittäin tyytyväisen oloinen, koska en kuulemma enää näyttänyt nälkiintyneeltä lapselta, kuin kouluaikoina.Siitä nous mulle hymy huulille.

Mutta miksi se onkin niin, että kaikki muut väittää mun näyttävän just nyt todella hyvältä. Kun taas minä itse en ole tyytyväinen, vaan haluisin olla hoikempi. Outoa.

Olen huomannut sen, että olen alkanut ikävöidä sen näköstä kroppaa mikä mulla ennen oli. En tiedä onko se jo sairaalloista, mut en kovin aktiivisesti laihdukaan ole ollut tässä viime aikoina. Aion ihan rauhassa katsoa mihin suuntaan saan kroppaani muokattua, kunhan ei mene siihen sairaalloiseen suuntaan enää. Se oli kamalaa. Olin todella nälkiintyneessä tilassa.

Muistan sen, kun tiesin tasan tarkkaan mistä syömättömyyteni johtui. Elämässäni lähes kaikki oli sekaisin. Kun piti syödä, se oli vaikeinta mitä tiesin sillä hetkellä, koska oli muuten niin paha olla. Ainut asia jonka avulla jaksoin oli opiskelu ja rakkauselämäni.

Kauan siinä meni ennen kuin sain henkisen hyvinvointini kuosiin ja ollaan nyt jo paremmilla vesillä syömistenkin suhteen.

Mut olipahan siinä taisteleminen sen suhteen, et miten saadaan mut syömään hyvin. Paljon hyvää ruokaa heitettiin roskiin, kun se meni pilalle ja mua vahdittiin kun söin. Mut nyt ei onneksi ole tuota ongelmaa, enkä ole enää alipainoinen. Meinasin monta kertaa pyörtyäkin, kun olin syönyt päivän aikana niin vähän.

Ravitsemusterapian jälkeen pääsin syömättömyydestä ihmeen kaupalla eroon. Mä vaan pakotin itseni syömään hyvin, vaikka vaikeaa se olikin. Nyt ei enää tällaisia ongelmia ole.

Meidän parisuhde ♥

20160625_162041

20161002_174902

20161016_132130

20161016_133022

Heij!

Aattelin tulla kirjoittamaan mun ja Hartsan parisuhteesta tänne. Hartsa rakas antoi luvan kirjoittaa tän, kunhan näytän hänelle ensin mitä kirjoitin. Eiköhän hän hyväksy tän tekstin.

Parisuhteemme alkoi aika yhtäkkiä, kun tutustuimme toisiimme asumispalvelujen ryhmätoiminnassa. Nauroin paljon Hartsan jutuille ryhmätoiminnassa ja tykkäsin hänen ja muidenkin kanssa pelata Kimbleä. Se on paras lautapeli mitä tiedämme.

Voitin Hartsan aika monta kertaa Kimblessä, mut on hänkin päihittänyt minut monta kertaa. Usein annetaan toisillemme armoa pelissä, ettei syödä toisiamme pelin aikana. Mut joskus voi vähän kiusata toista. ;–)

Vietimme paljon aikaa yhdessä Hartsan kanssa 2013 vuoden joulukuussa. Olin silloin todella väsynyt, enkä oikein saanut energiaa juuri mistään. Rakkaani kertoi mulle, ettei parisuhteen aloitukseen ei ole ikä esteenä. Mietin sitä itsekseni ja Hartsa kiusasi mua aina välillä, että koskas mä pusun hänelle annan. En ihan heti uskaltanut antaa pusua, koska olin just eronnut edellisestä poikaystävästäni, enkä vielä ollut selvinnyt siitä.

Kun oli aika mennä tukiyhdistyksen pikku jouluihin, niin siellä pääsin tanssimaan ensimmäisen kerran Hartsan kanssa. Sen jälkeen mä taisin ihastua itsekin Hartsaan.

Keskusteltiin sitten myöhemmin, mikä meidän mielestä oisessa viehätti. Minussa kuulemma viehätti silmät ja itse en keksinyt vastausta muuta kuin myöhemmin. Olemme reissanneet paljon rakkaan Hartsan kanssa ja olen tutustunut hänenkin sukuunsa. Pisin matka on ollut Suomen rajojen sisäpuolella Kuhmoon saakka. Rakkaani vanhemmat asuvat siellä ja omani asuvat Luumäellä. Siellä tulee käytyä vähän liiankin usein rakkaani kanssa tai yksinkin.

Hartsa kun uhkas jaksavansa nostaa mut syliin, niin yks päivä hän sen todistikin. On se vahva mies! ♥ Mun muskeliman! ❤

Rakastan tätä miestä yli kaiken! ♥ Vuonna 2014 elokuun 12. päivä menimme kihloihin tän ihanuuden kanssa ja rakkaus on kestänyt ylä ja alamäetkin. Kaiken mahdollisen. Mihinkään muuhun mieheen en tätä ihanuutta vaihtaisi. On se vain niin kultanen mun mussu ♥

Asuimme jonkin aikaa erillään eikä paljoa saatu yökyläillä toistemme luona, kun asumisen ohjaajilla oli ennakkoluuloja parisuhdettamme kohtaan meidän 24 vuoden ikäeron takia. Todistimme kuitenkin, ettei ikäero haittaa yhtään meidän kohdalla. Olimme todella vihaisia, kun meitä epäiltiin niin paljon. Vanhempamme kuitenkin hyväksyivät heti meidän parisuhteen, joka oli tärkeä juttu ♥

Rakkaani on neuvonut minua kuntosaliharjoittelussa ja muutenkin urheiluun liittyvissä asioissa. Kun laihdutin ylimääräisiä kiloja pois, hän oli auttavana kätenä, kun yritin saada syötyä taas jotain. Se oli vaikeaa aikaa, kun ei oikein mikään ruoka maittanut. Siitä erikseen oma postauksensa sitten.

Kun sairastuin vaikea-asteiseen paniikkihäiriöön ja jouduin sen takia psykiatriselle sairaalaosastolle, rakkaani oli mun tukena koko ajan. Kun pääsin kotilomille, se oli parasta aikaa rakkaan seurassa. Kun jouduin rakkaani luota pois, ne hetket olivat kyynelten täyteiset.Siitäkin selvittiin ehjin nahoin, vaikka se vaikeaa oli. Siellä oli yks ainoa lääkäri, joka ymmärtää täydellisesti mun sairauden. Oikein kukaan muu ei tunnu ymmärtävän yhtä hyvin. sen päälle. Silti olen vihdoin ja viimein saanut palvelunikin kuntoon. Ilmankos on ollut paljon parempi olla, vaikka välillä onkin vaikeampaa. Mutta siitäkin selviää rakkaani avulla. Rakas on ollut todella suuri tuki ja turva mulle ♥ Ollaan vuoden 2015 saakka etsitty yhteistä kaksiota, mutta sitä ei ole löytynyt tästä läheltä, joten olemme joutuneet jumittamaan näissä kahdessa yksiössä taloyhtiön takia ja yhden muunkin jutun takia, josta en saa täällä blogissa sen enempää puhua. Se asia ei kuulu tänne blogiin.

Tuon ihanampaa miestä en ole voinut toivoakaan. Olemme löytäneet jo monta hyvää asuntoehdokasta, mut yksikään ei ole tärpännyt meidän kohdallamme, joka on todella harmillista.Mut kyllä se sieltä vielä löytyy keinolla tai toisella.

Eli se ikäero ei ole kaikissa tapauksissa suhteille esteenä. Onhan Suomen presidentilläkin nuorempi vaimo, kuin hän itse on! Miettikääpä sitä ihmiset. Ei se ikäero aina pahasta ole, vaikka ihmiset niin luulevatkin. Olen saanut monetkin paheksuvat sanat parisuhteestamme, mutte emme ole rakkaani kanssa välittäneet niistä, vaan olemme puolustaneet toisiamme. Entiseen blogiinkin tuli rumia sanoja parisuhteestani, mutta olen kuitenkin vain ylpeä siitä, että mulla on noin hieno ja fiksu mies rinnallani kulkemassa ♥

20160728_150536

20161008_125320

20161004_115422

20161002_174926

20161002_174955

20161002_175930

20161017_184106

13173849_10207459794067382_793638009884534020_n

img_20160808_215911

Mitä suunnitelmia sairasloman jälkeen?

20161004_115330

Heips!

Odotan jo innolla töihin paluuta. Nyt on vähennetty särkylääkkeiden määrää ja aion liikkua tänään asunnon ulkopuolelle, kunhan en mitään ala rehkimään. Aika ajoin sattuu leikattuihin kohtiin, mut kyllä tämä tästä. Luulen, ettei viidenteentoista päivään saakka saikku riitä, mut katotaan nyt kuinka käy. Turvotus poskista on jo vähenemään päin ja nukkuminen vähentynyt. Nyt kun otin särkylääkkeen ja antibiootin äsken, niin täytyy toivoa ettei ala väsyttämään. Kyllä se elokuva pitää mut hereillä mitä päätin lähtee katsomaan tänään kavereiden kanssa. Kerron sitten oliko Luokkakokous 2 katsottava elokuva.

En tiedä mainitsinko viimeksi, mut mulla olis tiedossa luultavasti ensviikolla uuden puhelimen haku Elisalta, koska vanhaa eivät saaneet huollossa korjattua. Menee puhelin hyvitykseen, joten käsitin asian niin, ettei tarvitse uudesta maksaa mitään? Et se menee varmaan takuuseen. Ainut miinus puoli on se, että en tiedä onko niitä samoja puhelimia enää markkinoilla vai saanko Samsung Galaxy 6 S:n? En usko, koska se menee yli sen hinnan mitä maksoin edellisestä. Mut katsotaan nyt kuinka käy. Jännää, ettei Elisalta kuitenkaan vieläkään ole mitään heidän suunnaltaan ilmoitettu. Se menee ensviikkoon puhelimeni hankkiminen väistämättä.

Kyllä kuitenkin aika hyvä tilanne on nyt täällä näin. En ole rehkinyt yhtään, oon ottanut vaan rennosti. Ja tänään pääsee pitämään hauskaa elokuvateatteriin. Välillä pääsee muuallekin vihdoin.

Sairasloman jälkeen pääsen parturiin 22.11. ja en malta odottaa sillä viikolla koittavia pikkujouluja ja luokkakokousta! ❤

 

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Ask.Fm

Youtube

 

Mukavaa viikonloppua jokaiselle! ♥

Sairaslomalla

img_20160808_215911

Vanha kuva, mut sopii tähän postaukseen 🙂

dscn0886

Tällainen ruokavalio ollut jo jonkin aikaa. + proteinivanukkaat ja jäätelö. Olen ollut aika nälkäinen, kun täytyy odottaa iltaan, että sais jotain syötävää. Vahvoja särkylääkkeitä otettu kipuun ja posket on kuin oravalla tällä hetkellä. Olin siis tiistaina Kotkassa kirurgisessa hammasleikkauksessa. Pelotti ihan kamalasti, kun siinä oli kuulemma sellainen riskikin olemassa ja ties mitä. En viitsi pelotella teitä muita tällä, mut kyllä mua pelotti. Asumispalvelutyöntekijä oli mulla mukana siellä ja reissu meni hyvin. Leikkaus sujui mallikkaasti, paitsi et väistämättä ikenet tuli kipeiksi. Minkäs teet. Musta ei pahemmin ole täällä kuulunut mitään, kun nuo särkylääkkeet väsyttää niin paljon. Nukuin tänäkin aamuna yhdeksästä melkein kahteentoista päivällä. Et pikkasen joo väsytti. Tänään testaan pystyisinkö syömään kanankoipien lihaa ja perunamuusia. Se ei saa olla kuumaa kuitenkaan vielä, vaan sellasta haaleeta. Joutuu odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin se ruoka jäähtyy. Onneksi se jäähtyy nopeammin, kun laitan sen ruoan lautaselle jäähtymään. Kovat on olleet kivut, mut toivotaan että alettais pikku hiljaa olemaan voiton puolella.

On ollut todella kova ikävä töihin ja treeneihin. Ei ole pystynyt treenaamaan ja paino on noussut kilon, mut silti tuntuu et kroppa ois muuttunut hoikemmaksi. En sit tiiä.

Odottelen rakastani kotiin. Ihanaa, kun ulos on vihdoin tullut talvi. Toivottavasti Mielakka avautuisi pian, niin pääsisi sairasloman jälkeen laskettelemaan. En ole kolmeen vuoteen lasketellut huonon lumitilanteen takia ja kun ei ole ollut ylimääräistä rahaa. Jospa nyt tänä vuonna pitkästä aikaa pääsisi rakkaan harrastuksen pariin.

Tänne ei sen ihmeempiä kuulu. Vessassa käynti on ollut hankalinta uskokaa tai älkää. Kun joutuu pusertamaan niin paljon niin se sattuu suun tikkeihin. Onneksi mitään vakavaa ei siltikään ole sattunut.

Lepoa, särkylääkettä, tietokone ja ruokaa. Eipä sitä paljoa uloskaan pääse. Sisällä se on kyhjötettävä koko päivä. Rakkaani menee työntekijän kanssa kauppaan ja minä odottelen kotona.

Rauhallinen viikonloppu

dscn0876

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heij!

Tänään on satanut lunta kivasti lisää ja toivotaan, ettei tuo tuosta enää sulais pois. Vois sitten sairasloman jälkeen käydä lenkeillä säännöllisesti ja taas jatkaa saliharrastuksia. Ai, että mä odotan jo salille pääsyä. Vaikka kävinkin Hesburgerissa rakkaani kanssa eilen, vaikuttaisi siltä, että vyötäröni on kaventunut siitä mitä se oli aikaisemmin.

Tuo ylhäällä oleva kuva ois sellane mihinkä kuntoon haluisin takaisin päästä, enkä antais ruokavalion lipsahtaa enää huonoon suuntaan. Enemmänhän hallaa mulle teki se väärä lääkitys, josta tuli mulle muutenkin ongelmia.

Mut tosiaan joo, olen yrittänyt taas saada ruokavaliota tän viikon aikana kuntoon ja olen aika hyvin onnistunut siinä. Annoskoot ovat pienentyneet, enkä ole enää koko ajan syömässä. Ei enää ole sitä ”kroonista” nälkää, eli et ois koko ajan nälän tunne. Huomenna ois työohjaajamme jumppa, mitä odotan jo innolla. Se on viimeinen jumppa, jonne pystyn menemään ennen sairaslomaani. Maanantaina aion vaan suorittaa kotihommia ja vähän jo totutella hetkelliseen mehukeitto ruokavalioon, mikä tulee väistämättä hammasleikkauksen jälkeen.

Tänne ei mitään muuten ihmeempiä kuulu. Odottelen malttamattomana puhelimeni saapumista huollosta. Se on niin rasittavaa, kun ei ole omaa puhelinta käytössä. Oikein mitään muuta ei voi päivittää, kuin pelkästään blogia ja Facebookia. Niin ja Youtubea, jos ois videon aiheita, mutta kun inspis ei ole nyt viime aikoina ollut kaveri videoiden tekemisessä. Kunhan nyt sais vähän heräteltyä henkiin sopivaa postaustahtia ja hyviä postauksen aiheitakin vois kehitellä lisää. Pitkään postinut 50 faktaa minusta postausta, mut en ole vielä saanut aikaiseksi. Eipä tämä blogi kovin paljoa näkyvyyttäkään ole saanut, vaikka kuinka olen yrittänyt olla parempi bloggaaja. En tiedä, kai jossain vaiheessa minunkin blogi huomataan.

Tänään pesemme rakkaani kanssa pyykkiä ja vietetään koti-iltaa, kun Halloween pippalot on jo pidetty. Ja koitan olla ajattelematta tiistaita, vaikka se uhkaavasti lähestyykin. Outoa, yleensä tiistait ovat olleet kivoja mun vapaapäivän takia, mutta ei tämä tuleva tiistai tule olemaan kiva, sen tiedän jo etukäteen. En tiedä yhtään miten tämän blogin suhteen käy ensviikolla, mut toivotaan, ettei tämä postaustahti tämän huonommaksi hiivu. Yritän parhaani mukaan keksiä jotain, mikä tekis tästä blogista edes vähän enemmän kiinnostavan. Nyt vaan ei oikein saa päähän mitään, mistä voisin kirjoittaa, muuta kuin siitä, että kovasti yritän saada itseäni niskasta kiinni siinä, että saisin kiinteytettyä kroppaani sellaiseksi, johon olisin tyytyväinen. Olen huomannut sen, että kun en syö enää iltapalaa, niin olen laihtunut. Mulla se toimii, ettei syö niin usein ja paljon. Olen tyytyväinen, että dietti edistyy (y)

 

Mukavaa viikonloppua! Palailen blogin pariin, kun tulee sellainen fiilis kirjoitella taas.

Seuraa mua täällä:

OmaInstagram

YhteinenInstagram

Ask.fm

Youtube

Hurjaa Halloweenia!

dscn0882

dscn0876

dscn0875

dscn0872

Heij!

On ollut todella mukava viikko. Kun koko ajan on ollut jotain tekemistä, treenejä en ole päässyt suorittamaan juuri ollenkaan, kun kaikkialle muualle on juostava hoitamassa asioita. Varasin parturin vihdoin ja viimein, ettei juurikasvu enää näkyisi. Parturi aika on 22.11. Instagramiin en ole saanut lisättyä kuvia, koska puhelimeni on edelleen huollossa. Harmillista. Ja puhelinnumeroa en löydä mistään, että voisin soitella sinne päin.

Tänään meillä oli työpaikallamme Halloween bileet. Pyysin työohjaajaamme maskeeraamaan mulle Skeleton meikin. Siitä tuli ihan mielettömän hieno! Niin kuin kuvasta näkyy. Huomenna olisi asumispalveluyksikömme Halloween bileet, ja sinnehän me menemme huomenna. 🙂

Kävin sählyä pelaamassa tiistaina ja sunnuntaina olisi tiedossa työohjaajamme jumppa.

Kaupassa pitäisi käydä tänään ja menemme viikonlopun kunniaksi rakkaani kanssa Hesburgeriin syömään. Sunnuntaina on hyvä karistaa liikakalorit. Pitkästä aikaa pääsee jumppaan. Hirvittää se tiistai, kun silloin on se kirurginen hampaanpoisto. Molemmat viisauden hampaat poistetaan. Se tehdään nukutuksessa. Sitä kauhua odotellessa.

Oli kivat Halloween juhlat kyllä tänään. Tänään on hyvä päivä, eikä ahdistakaan yhtään. Minusta on tullut iloisempi. Kun on hauskaa tekemistä.

Enemmen treeniä pitäisi sisällyttää viikkoihini, kunnes olen selviytynyt hammasleikkauksesta ja pystyn taas syömään normaalisti. Aikaisemmin en voi parantaa asiaa.

Pitäisi vielä suunnitella kauppalistaa. Oikein hurjaa Halloweenia kaikille! ♥