Enää yksi päivä yksinäisyyttä

20160718_16083820160713_081405

20160710_121901

Heij!

Halusin nyt tulla kirjoittamaan tänne ihan ajatuksen kanssa, kun eilen mentiin vähän sekavin fiiliksin. Olen ollut niin  paljon yksin ja ajatellut kaikkea ikävää, että se näkyy jo täällä bloginkin puolella.

Onneksi pääsin käymään parturissa tuossa vähän aikaa sitten ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ei ole hiukset enää rusehtavat, niin kuin aikaisemmin. Miten tuo aurinko voikaan vaaleentaa mustan tuolla lailla? 😮

Olen paljon ollut yhteydessä puhelimitse ystäviini, mutta ei se ole sama asia, kuin viettää aikaa nähden toisiaan. Jotenkin niin masentavaa ollu yksinään, kun se Kotkan juttukin vaivaa mieltä edelleen, enkä saa siskoa mielestäni pois. Kovasti yrittänyt saada muuta ajateltavaa. Ihmettelin tänään, kun en koko viikkona ollut saanut aikaiseksi edes pyykkiä pestä. Hädin tuskin oon jaksanut tehdä yhtään mitään, kun on väsyttänyt niin paljon. Olen joutunut ottamaan paljon rauhoittavia lääkkeitäni, niin johtuneeko siitä että elän kuin sumussa. En ole jaksanut edes treenata. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi treenaamisenkin kanssa tässä pikku hiljaa.

On ollut niin ikävä rakkaan luo. Onneksi hän tulee viimein huomenna kotiin ♥ Hän ilmoittaa mulle juna-aikataulunsa tänään, niin mä menen häntä junalle vastaa. Voi että mä olen odottanut tätä päivää. Viimein ei tarvitse olla yksin. Jospa rakkaani saisi mulle vähän paremman olon, etten murehtisi kaiken maailman asioita.

Tänään täytyy käydä kaupassa. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Ruokaakin pitäisi tehdä.

Tähän päivään on kuulunut siis pyykinpesua ja kohta sitten tunnin päästä kauppaan kun työntekijä tulee. Valokuviakaan ei ole tullut enää oikein napsittua, mut jospa sitten kun lähtis liikkeelle huomenna niin kuvailisinkin jotain toivon mukaan.

Mainokset

Kuulumisia pitkästä aikaa

20160712_172614

20160713_081405

20160713_203400

Heij!

 

En ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. Olen vaan itkenyt niin paljon ja puhunut pahasta olosta ihmisille. Se, kun kävin Kotkassa ja mua käytettiin hyväksi seksuaalisesti, olen alkanut vasta nyt käsittelemään asiaa ja oirehtinut itkemisellä ja ahdistuksella. Olen saanut monta paniikkikohtausta ja ikävöinyt siskoani. Se ukko oli saanut uskomaan mun siskon, että mä oon vaa mustasukkanen heille ja keksin koko jutun. Kuka hullu tuollaista muka vaan keksii? En mä ainakaan. Mä menetin mun siskon, kun siskoni uskoo mieluummin valehtelevaa miestään kuin siskoaan. Nyt siskoni ei suostu olemaan minuun yhteydessä, kun hänen miehensä väittää, ettei mitään ole tapahtunut. En käsitä, miten mun sisko ei nää miehensä sanoissa mitään hämärää.

Olen joutunut olemaan paljon yksin, kun kaikilla on jotain muuta. Tänään minua pyydettiin kuntosalille, mutta en pystynyt lähtemään, kun ahdistus iski pistävänä kipuna rintaan taas ja vatsa rupes oireilemaan kipeänä. Olen yrittänyt koko illan juoda vettä ja katsoa vähän tarkemmin mitä syön. Liekö stressiä päällä taas. On ärsyttänyt koko päivän se, kun multa kysellään jatkuvasti koska mieheni tulee kotiin. Lauantaina, mutta kellon aikaan ei vielä tiedetä. Miten helvetin vaikea sekin on ymmärtää?

20160715_211635

20160716_153407

20160717_150855

Kävin maalla vanhemmilla, kun ei ollut mitään muutakaan. Luojan kiitos ei tarvinnut sietää meteliä tällä kertaa, kun kaksoisveljeni ei ollut metelöimässä. No en päässyt edes uimaan ja muutettiin pikku veljeni tavaroita hänen uuteen kotiinsa. Kävimme Lappeenrannassa syömässä. Muut söi pitsaa, niin mä söin burgerin. 🙂

Ennen mun lähtöä kotiin sunnuntaina (olin siis yhden viikonlopun viime viikolla vanhempien luona) söimme uusia perunoita ja kanapihvejä. Sitten jälkkäriksi oli kahvia ja jäätelöä ♥

Ei kukaan mun perään kysellyt. Johtuneeko siitä, ettei ollut lääkkeenjakoa vai mikä hitto siinä on?

Ahdistaa koko ajan. Illat on pahimpia. Yksinään oleminen on hirveää. Sitten kun mietit kaikenmaailman asioita etkä saa niitä järkeviksi lauseiksi edes kerrottua muille. 20160718_160154

20160718_160838

20160720_103725

Näkee kämpästäkin, että on ollut paha olla. Kun kaikki paikat on ihan siivottomassa kunnossa. Onneksi ei ole enää 😀

Itku on ollut herkässä koko ajan ja jatkuva ikävä rakkaan luo. Nukuin tuossa äsken tunnin ja taas se ahdistus alkoi heti, kun heräsi. Mua varmaan ahdistaa se Kotka juttu edelleen. En ole kuin kerran aikaisemmin joutunut tuollaiseen tilanteeseen ja kummassakin tilanteessa menin niin paniikkiin, etten pystynyt toimimaan mitenkään.

Ruokahalukin hävinnyt. Enkä voi syyttää kesää, koska mulla yleensä ruoka maistuu kesäsinkin. Ruokahalun menetys johtuu siitä, kun mua ahdistaa.

Voi ku äkkiä tulis se lauantai. Ei tarvis koko ajan kuunnella kyselyitäkään koska mun mies tulee kotiin. Ärsyttävää.

Lomalla ei kuuluis olla näin ikävää. Mun on pakko päästä täältä Kouvolan alueelta pois pian tai mä sekoan täysin. Ahdistaa, kun kaikki muut pääsee reissuun ja mä oon jumissa täällä.

Jospa seuraava postaus olisi vähän positiivisempi.

Viime viikko

20160709_110842

20160710_110743

20160710_110747

20160710_111034

20160710_111041

20160710_111048

20160710_121827

20160710_121901

Heij!

Viime viikolla oli vähän hermot kireällä töissä. Muutamat töissä kiukuttelivat ja se ei tuonut mitään hyvää työilmapiiriä töihin. Meillä on väki tiuhaan vaihtunut töissä, kun kesätyöntekijät vaihtuu ja kahvilavastaava oli lomalla, jolloin meillä oli sijainen ohjaamassa meitä. Perjantaina kävi kommellus kassakoneen kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Mutta kaikin puolin en tykännyt koko viikosta. Vettä satoi lähes joka päivä, ainoastaan lauantai ja sunnuntai olivat jokseenkin aurinkoisia päiviä, mutta sunnuntaina iltapäivästä ja illasta ukkosti.

Lauantaina itketti jo valmiiksi, kun tiesin rakkaani lähtevän sunnuntaina kahdeksi viikoksi kauas keskisuomeen katsomaan vanhempiaan, jota ei ole nähnyt vuoteen. Totta kai se oli jo korkea aika lähteä katsomaan heitäkin. Viime vuonna olin mukana, mutta kun odotan pääseväni tädille Sipooseen, ei lähtö tällä kertaa minun kohdallani ollut mahdollista.

20160710_121921

20160710_121925

20160710_121943

20160710_121949

Lauantaina tapasimme työkaveriani ja hänen äitiään. Kävimme Veturissa shoppailemassa. Löysin uuden laukun ja muutaman parin uusia sukkia. Söin Subwayssa kun nälkä yllätti ja viiden jälkeen lähdimme kotiin. Kaverit meni omaan kotiinsa ja minä ja rakkaani lähdimme omaan kotiin. Vietimme mukavan illan yhdessä ja oli ihana nukkua vielä yksi yö rakkaan vieressä ennen hänen reissuaan.

Aamulla jostain syystä olin pahalla päällä ja kiukuttelin rakkaalleni. Kun olin rauhoittunut, pyysin kuitenkin anteeksi typerää käytöstäni. Se oli lapsellista ja tyhmää. Kymmenen jälkeen lähdimme juna-asemalle ja yritimme kuluttaa aikaamme asemalla limsaa juoden ja syöden sämpylää Aseman vintti -nimisessä kahvilassa. Se paikka toimii samalla myös ravintolana.

Kun rakkaani oli aika lähteä tihrustin vielä viimeiset kyyneleet, kun oli jo heti ikävä. Tänäänkin olen hieman itkenyt, kun on ollut hirveä ikävä rakastani. Onhan se erilaista, kun on tottunut, että toinen on koko ajan saman katon alla, niin sitten kun ei olekaan, niin siinä menee oma aikansa, että siihen tottuu.

20160710_123814

20160710_142725

20160710_153755

20160711_062948

Siinä vielä muutama kuva Kouvolasta ja minä tänä aamuna. Pikkasen väsytti, kun piti nousta aamu vuoroon.

Vietin eilisen päivän ystäviä nähden ja kävin perhetutullamme jolla on kolme ihanaa pientä koiraa. Kun lähdin bussilla kotia päin alkoi sataa ja ukkostaa. Kotona tiskasin ja kunnostin paikkoja vähän, mut sitten lähdin vielä tapaamaan työkaveriani ja hänen äitiään, kunnes koko perhe lähtee kesälomareissulle. Minä se vielä pakerran töissä viikon ennen kuin pääsen lomalle.

Tänään maanantaina tosiaan oli aamuvuoro töissä ja niin tylsää työpäivää ei ole aikoihin kyllä ollut. Asiakkaita oli todella vähän ja ihan mielenkiinnon vuoks täytyy keskiviikkona kysyä töissä, menikö kaikki 2 kattilallista keittoa mitä sitä oli  tehty.

Iltapäivällä oli kotikäynti ja käytiin kaupassa. Paljon ei tarvinnut ruokaa hakea, kun edellisetkään olleet ehditty syödä. Tänäänkin viime viikkosta kanaa ja muusia vestelin ison kasan nassuu ja nyt turvottaa kivasti se muusi. Kattelin ajan kulukseni TV:tä ja oon pessy pyykkiä. Just äsken muistin, että ennen kotikäyntiäni laittamani pyykit olivat edelleen koneessa, joten tuli kiire hakea ne pois sieltä ja laittaa viiminen koneellinen pyörimään. Kohta täytyy käydä taas kattoos pyykkejä, ettei sama moka käy uudestaan.

Soittelin rakkaalleni ja hänellähän on mennyt reissussa ihan mukavasti. Itellä vaan tuppaa tekeminen loppua kesken, mut tässähän tämä on mennyt blogia kirjoitellessa ja pyykätessä.

Ihan harmittaa, kun en ole saanut aikaiseksi käydä kuntosalilla, mut energiaa on jostain syystä ollut niin vähän. Varmaan viime viikkoonki vaikutti ne jatkuvat sateet, ettei jaksanut oikein mitään tehdä. Jospa sitä kävis lenkillä pyykkien laiton jälkeen. Eipä tässä mitään sen parempaa tekemistä olekaan, kun yksinään on.

Weekend

20160701_164440

20160702_163658

20160703_111914-1

20160703_173147

Heij!

En ole kirjoittanut tänne blogiin ja syystäkin. Olen koittanut selviytyä Kotkan reissusta, joka ei mennyt ihan suunnuitelmien mukaan. Perjantaina lähdin Columbian CafeBariin syömään ja siellä oli DJ Vesku soittamassa levyjä. Tein videonkin.

Söin hyvää grilliruokaa. Maisroin ensimmäisen kerran minttujogurttikastiketta. Se oli oikeesti hyvää! 🙂

Sen jälkeen lähdin odottelee Turvatiimin saattajaa. Siinä meni jonkin aikaa, mutta sitten kun pääsin junaan olin helpottunut, että pääsen viimein näkemään siskoni. Väsytti kyllä ihan kiitettävästi, mutta onneks sain levätä siskolla. Perjantai-ilta meni leppoisissa merkeissä oli kiva nähdä tädin kultamurusia pitkästä aikaa ja siskon aviomieskin oli niin tyytyväinen, kun tulin kylään.

Lauantaina kokeilin siskon miehen kanssa tasapainoskootteria. Vähän pelotti, mut kyllä se siitä sitten alkoi luonnistua. Tytöt kiukuttelivat melkein koko päivän, joten ei päästy uimaan.

Illalla sisko meni nukkumaan. Mulle tuli ongelmia siskon miehestä. Se käytti mua hyväksi. Ei raiskannut, mutta ihan tarpeeks paha sekin oli mitä se mulle teki. En kerro yksityiskohtia, se on nimittäin niin arka aihe mulle. Sisko ei ole suostunut olemaan minuun yhteydessä tapauksen jälkeen, koska pystyin kertomaan hänelle tapahtuneen vasta maanantaina. Hänen miehensä ankarasti kielsi minua kertomasta siskolleni, enkä saanut siltikään missään vaiheessa kerrottua vierailun aikana siskolleni tapahtuneesta, koska hänen miehensä vahti minua koko ajan, että olen hiljaa. Siskollani menee hetki, kunnes hän pystyy puhumaan mulle. Ymmärrettäväähän se on, kun molemmat ovat tärkeitä ihmisiä hänelle ja hän ei tiedä kumpaa uskoisi. Mies kieltää kaiken ja mä pysyn asiani takana. Mieheni on yhtä järkyttynyt tapahtuneesta kuten minäkin.

Itkin eilenkin, kun mulla oli ikävä mun siskoa.

Oli se vaan ihanaa nähdä oma rakas ja nukkua rakkaan vieressä.

Teen erikseen vielä postauksen tästä viikosta, koska muuten tästä tekstistä tulee sellainen kilometri postaus.