Poroja ja ulkoilua

davdavdavdavmdesdrmdemdemdedavdavmde

Tässä olisi viime viikon lauantain kuvasaldoa vähän jälkikäteen, mutta eipä mitään. Mä haluaisin joskus toistekin tuonne, ihana Jaalan porotila! Kannattaa mennä porukalla sinne ottaa grillimakkarat ja kahvia mukaan ja sinne porojen keskelle vaan. Mutta varautukaa hyvillä kengillä, siellä on joka paikassa (huom, JOKA PAIKASSA) poron p*skaa.
Ihana reissu oli. Sinne pitäisi kuulemma olla tulossa vielä parempia istumapaikkoja retkeilijöille ja vaikka mitä. En tarkalleen tiedä mitä kaikkea, mutta kuitenkin. Suosittelen käymään. Nyt keväälläkin tuo oli niin mahtava paikka. Jaalassa ihan uusi paikka vieläpä.
Kirjoitan erikseen tästä viikosta postausta, koska tämä on ollut vähän erilainen viikko, kuin yleensä. Huomenna onneks helpottaa työmäärä.

Mainokset

Miten viikko on sujunut?

Heij!

Lumet sulaa ja kukat alkaa kasvamaan. Rakastan kevättä ja kesää! On ollut tosi kiva pyöräillä aurinkoisessa säässä. Eilenkin pyöräilimme kauppaan ja takaisin rakkaan mieheni kanssa.
Viikko on sujunut yllättävän hyvin, ilman suurimpia ahdistuksia. Mulla ja miehelläni oli vähän kränää tuossa torstaina, niin olin aika hiljainen ja ahdistunut. Mut onneks saimme selvitettyä välit ja kaikki on hyvin. Ei aina voi olla samaa mieltä kaikesta ja riitoi tulee itsekullekin.
Torstaina oli vertaistukiryhmä ja siellä oli tosi mukavaa. Kävimme ulkoilemassa ja kuvailemassa ulkona.
mdedavsdr

Vertaistukiryhmä käynnin jälkeen lähdin vielä asumispalvelutyöntekijöiden järkkäämään ryhmään, jossa teimme ystäväni toiveen mukaisesti karjalanpiirakoita. Se oli ihan mukavaa puuhaa ja olivat ne tosi hyviäkin. Mut varsinaista näpertämistä se on. Sain siitä pohjasta aika sellaisen ohuen, mut siitä tuli niin pieni, että kasaaminen oli jonkin verran hankalampaa, mitä ehkä luulin ennen niiden tekoa. Yllättävän hankalaa, mut tuli niistä ihan syötäviä, vaikkei ulkonäkö ollutkaan parhaimmasta päästä 😀 Maku oli siinä kohtaa se paras osa.

Perjantaina oli ihan normaali työpäivä taas ja töissä oli oikein kiva päivä. Olin tosi hyvällä päällä, eikä ahdistanut ollenkaan. Oli hyvä sääkin ulkona ja asiakkaita oli paljon enemmän, kuin sateisempana päivänä. Jos joku ei tiennyt, olen kahvilassa asiakaspalvelutehtävissä kassalla ja teenhän mä paljon muutakin siellä. Lähinnä eilen olin paljon tekemässä hommia kahvilan puolella. Tykkään siitä työstä ja minusta on aina ihanaa mennä töihin, kun tietää siellä olevan mukavaa. Niikuin siellä aina onkin hauskaa. Töitä on paljon, mutta silti vaikka joskus onkin rankempia työpäiviä, niin mun työpaikka on ihana ja tykkään tehdä siellä töitä. Kohta tulee 3 vuotta siitä, kun olen ollut siellä. Minusta oli niin hauskaa kuulla, että yksi asiakas luuli minun olevan ensimmäisii viikkoi siellä töissä, vaikka olen ollut siellä jo lähemmäs kolme vuotta 😀 Oli se asiakas aika ihmeissään, kun kerroin etten ole vaan muutamaa viikkoa ollut siellä töissä, vaan paljon enemmän. Illalla oli kiva käydä kahdestaan rakkaani kanssa kaupassa ja valmistaa illalliseksi ranskalaisia ja nakkeja. Mistä tulikin mieleen, että kohta varmaan pitäis syödä jotain, kun siitä kuitenkin on jo muutama tunti, kun olen viimeksi syönyt jotain. Mulla kun tuppaa välillä vaan unohtumaan tuo syöminen. Aina ei huomaakaan kuinka nälkä jo on. Me valmistimme tänään ennen ulkoilupäivään lähtöä nauhapastaa, kasviksia ja lihapullakastiketta. Sain siinä samalla vähän avautua asumispalvelutyöntekijälle ja se tuntui hyvältä.

Niin tänään olimme siellä ulkoilupäivässä Jaalan Kimolassa uutta porotilaa katselemassa ja makkaraa paistamassa. Saimme jopa muhkeat pullat siellä. Ihanaa.
Muuten oli ihan kivaa, mut muutaman tyypin kommentit otti aivoon aika pahasti. Ärsytti vietävästi, kun jotkut ihmiset tykkäävät kommentoida koko ajan minun ja mun miehen parisuhdetta. Mitä me teemme milloinkin ja me kuulemma koko ajan nahistellaan. Mistä ihmiset tuollaista saavat oikein päähänsä, kun mun mielestä ei me koko ajan olla nokat vastakkain. Ihmeellistä. Jos joskus tulee vähän nahinaa, niin ei se tarkoita sitä, että me koko ajan nahisteltais. Ihme olettamuksia ihmisillä ja sit täytyy heti alkaa kommentoimaan ja arvostelemaan toisten elämää. Mä vihaan tuollaisia ihmisiä yli kaiken. Sit se ei ollut suinkaan viiminen kerta, kun he meidän tekemisiä kommentoi. Yhtäkin henkilöä suunnattomasti haittas se, kun mä juoksin. Alkoi valittaa siitä, niin silloin mulla meni hermo. Kun pääsin pois siitä tilanteesta, mä aloin itkeä, kun mä olin niin vihainen ja surullinen, että ihmiset kehtaavat olla noin ilkeitä. Pitäisivät huolen vaan omista asioistaan, mutta kun ei. Ei, niin ei. Ällöttävää. En voi millään muotoa sietää tuollaista käytöstä.
Muuten oli kivaa. Voin laittaa seuraavaan postaukseen kuvia reissustamme. Nyt kun sain tän tekstin kirjoitettua, niin siinä oli jo tarpeeksi tekemistä. Sormetkin ovat jo ihan kipeät kirjoittamisesta. Nyt mä meen syömään ja otan ihan rennosti loppuillan. Mukavaa viikonloppua. Toivotaan, ettei enää satais.

Treenit

davdav

davdav

Heij!

Tulin nyt kirjoittamaan pitkästä aikaa treeneistäni. Niissä ei nimittäin nyt ole minkäänlaista rytmiä ja se harmittaa minua. Täällä Kouvolassa tämä homma on minun mielestäni tehty hirveän vaikeaksi sellaisille, joilla ei vaan yksinkertaisesti ole rahaa satsata hirveitä summia kuntosalikortteihin ja se minua tässä oikeasti ottaa päähän. Siks mulla on hirveästi pään vaivaa ollut siinä, että saisin treenit rytmitettyä tiettyyn paikkaan, mutta minne? Kaikkialla on niin pirun kallista. Tämä on se minun mielipiteeni. Näillä palkoilla, kun ei hirveästi hypitä kuntosaleilla noilla hinnoilla.
Juu, niin nyt kun meiltä ystäväni kanssa loppui zumbakin, olemme vähän niin kuin tyhjän päällä, että mitäs nyt? Onneksi Kuusaalla on Kuntomekka, se on ainakin minun pelastukseni tässä ollut, jos kaikki muut paikat ovat kalliita. Täytyykin siitä mainita heille, että pitävätkin ne hinnat sellaisina. 😉

Juu niin se tosiaan, että kun ei oo ollut varaa näihin kuntosalien uusiin systeemeihin, niin tää on tehty tosi vaikeaksi. Ei oo helppoo ei.
Tässä on hirveästi ollut sitten mietittävää. Mitä jatketaan ja mitä ei. Kun kaikki tuntuu olevan samaan aikaan vieläpä kaikki jumpat. Raha ja aika on ollut niiku kortilla, niin se vaan on. Haluaisin käydä paljon enemmän ryhmäliikunnoissa ja kaikissa tällaisissa, mutta kun ei oo varaa enää tällaisilla hinnoilla. Inhottavaa.
Nyt oon tän saanut sanottua. Oon vähän niiku risteyksessä tän asian kanssa. Minne päin vien tätä asiaa? Oisi niin kiva käydä vaikka missä.
Sellaista tämä mun treenaaminen on ollut, että raha pyörittää nyt tätä hommaa tänä päivänä. Oon aika paljon kuitenkin käynyt just Kuntomekassa ja näin, niin sentää sinne pääsee vielä. Tänään en treenaa, koska menen hierojalle tuossa kolmen aikaan. Ehdin just sopivasti kirjoittaa tän tekstin tänne. Luulin, että tästä päivästä tulee rankka kuin mikä, mut turhaan mä taas pelkäsin. Ihan hyvinhän mä oon pärjännyt. Kun jännitän kohtauksia, vaikka se justiisa on paha homma tässä, kun sitten se kohtaus ainakin tulee. Tämä päivä on sujunut tosi mukavasti.
Harmittaa kyllä, kun zumbakin loppui ja täytyy kesäks tyytyä vaan kuntosaliin, mut ehkä se on ihan hyvä breikki, et ei oo ku se yks juttu. Se pelkkä kuntosali. Se tuntuu tällä hetkellä vähän helpottavalta myös. En tiedä, hirveän ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä. Motivaatiota liikkumiseen on aivan valtavasti. Kai mun on lähdettävä uimaan mieheni kanssa nyt tässä joku päivä. Mut nyt tällä hetkellä en pääse lähtemään, kun tälle viikolle on niin paljon ohjelmaa muutenkin. Mukavaa, kun nyt jaksaa blogiakin kirjoittaa, eikä ole niin paljon stressiä kaikesta. Ei oo enää niin alakuloinenkaan ja asiat alkavat järjestyä sen synkän jakson jälkeen, vaikka välillä kohtauksiakin tulee.
Se oli tosi hienoa huomata, että vaikka eilen oli aika pahakin paniikkikohtaus, eivätkä jalat meinanneet kantaa ollenkaan, niin silti pystyin kasaamaan itseni jonkin ajan päästä lääkkeen ja puheen avulla, pystyin lähtemään kauppaan ja vielä sen jälkeen tekemään ruokaa. Sitten illemmalla joskus vähän ennen viittä lähdin seitsemän kilsan lenkille. Olin tosi tyytyväinen, ettei se kohtaus hallinnut minua niin paljon, kuin ennen. Ennen ei olisi ollut puhettakaan mistään kävelylenkeistä.
Jos hieronta ei estä, niin voisin pyöräillä Kouvolaan tänään tapaamaan frendejä uuteen kahvilaan. Mutta jos ei, niin sitten menen linja-autolla. Mieheni menee treeneihin ja minulla tuli nyt nämä omat menot tähän eelle. Joskus käy näin. Ei aina saa mahdutettua kaikkea yhteen viikkoon. Joku pitää jättää pois, kun toinen asia menee toisen asian edelle. Niin se vaan on.
Mut tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Toivottavasti joku miettisi tätä ja saisimme keskustelua vaikka tästä aiheesta. Oletteko samaa mieltä vai erimieltä?

Mitä mulle kuuluu?

davdavdavdavdavdav

Heij!

Olen tietoisesti pitänyt taukoa bloggaamisesta, koska olin niin ahdistunut ja väsynyt, ettei energiaa ollut blogille ollenkaan. Meillä oli paha riita ystävien kanssa heidän väärinkäsityksensä vuoksi. Onneksi yksi ystävistäni pisti muut puhumaan mulle ja he saivat tietää olevansa käsittäneet väärin asioita, mitä ei ollut edes tapahtunut. Nyt olemme taas väleissä ja kaikki on kunnossa. Olen yhden ystävän kanssa menossa zumbaan sunnuntaina ja saman henkilön kanssa menemme viihdeiltaan pelaamaan biljardia. Hauska viikonloppu tulossa siis. Tämän viikon alussa sain mukavasti liikuntaa, kun tiistaina kävelin kotoa Kauppakeskus Veturille ja takaisin. N. 4 kilsaa tuli käveltyä ja se oli mukava lenkki. Tämä viikko on ollut tuhat kertaa parempi, kuin viime viikko. Yritän saada tehtyä niitä matkapostauksia tässä lähiaikoina. Mutta mä olen tehnyt yhden Teneriffa videon:

Osia tulee lisää, kunhan saan aikaiseksi tehtyä videoita lisää. Mutta halusin nyt ensin tämän blogihomman takaisin aluilleen, ennen kuin teen videoita.

Oli tosi kiva, kun olen pystynyt käymään taas normaalisti töissä ja töissä on tosi mukava muutenkin olla. Kuntosalille en ole kerennyt, kun kävin siellä kävelyllä ja heti sen jälkeen pelasimme tunnin sählyä liikuntakerhossamme.
Olen nauttinut täysin siemauksin keväisistä auringonpilkahduksista ja nytkin tällä hetkellä aurinko paistaa suoraan silmiin ikkunasta. Olen niin pitkään odottanut tätä lämpöä ja aivan ihanaa, kun ulkona on +12. Kyllä kelpasi aloittaa polkupyöräily kausikin.

Ehdimme tässä jo ostaa uuden kahvinkeittimenkin, kun pannu hajosi kahvinkeittimestä ja uusia pannuja ei löytynyt tilalle, joten sinne meni viiskymppiä kahvinkeittimeen. En tiedä olenko tämän jo ehtinyt kertomaan tänne, mut olkoon. Olen tosi tyytyväinen, että energiaa on taas entiseen malliin ja ensiviikollekin on luvassa tosi paljon mukavaa ohjelmaa. Ei tuu ainakaan tylsää.
Alan kirjailemaan ensiviikon suunnitelmia ylös kalenteriin ja lisään jääkaapin oveen jääkappimagneetilla mun ensiviikon työvuorolistani.
Mukavaa viikonloppua kaikille! On se kiva taas hymyillä ja nauraa. Olen onnellinen tällä hetkellä.

Ikävä Suomeen paluu

dav

Heij!

Suomeen paluu ulkomailta ei ole ollut yhtään ruusuinen, vaan kivikkoa täynnä. Ystävät kääntävät selkänsä ja minä olen paniikkikohtausten takia sairaslomalla töistä samantien talviloman jälkeen. Tää viikko on ollut pelkoa ja ahdistusta täynnä. Oon kiljunut kauhusta ja surusta. Olen itkenyt itseni uneen rakkaani kylkeen kiinni käpertyneenä. On ollut tosi vaikeaa. Mut reissu meni hyvin. Siitä lisää, kunhan saan pääni kasaan. Ajatukset ovat tällä hetkellä todella sekavat ja en tiedä mitä ajatella. Oli kamalaa kuulla juoruilevalta asiakkaalta töissä, että hän on kuullut mulla ja miehelläni olevan vaikeaa. Meillä ole yhtään vaikeaa, meillä on tosi ihanaa yhdessä ja kaikki on hyvin. Mistä nää ihmiset oikein keksivät näitä sekopäisiä juttuja? Tää on perseestä. Ei ihmekää, ettei tässä pysy selväjärkisenä kohta itsekään.

Tarvitsen vähän aikaa kasata ajatuksia, että tästä bloggaamisestakin voi taas nauttia. Pidän pientä taukoa blogistakin nyt, etten ota ylimääräistä stressiä mistään. Palaan, kunhan olen saanut elämäni taas raiteilleen. Tää on yhtä hullun myllyä tällä hetkellä, enkä halua stressata enempää mistään muusta.

Kohta aurinko lämmittää

davdavdavdavdavdavdavimg_20170223_115104_852b98d0-jotain2btekemist25c325a42bblogi2bis25c325a4np25c325a4iv25c325a42bis25c325a4np25c325a4iv25c325a4kakku2bkinderkakku2bsuklaajuustokakku

Heij!

Nyt on niin kovasti inspiraatiota bloggaamiseen, niin päätin kirjoittaa uuden blogitekstin, ettei tää tauko blogista mee enää pidemmäksi. Ja nyt kun kerrankin on aikaa.
Mä olen sellainen ihminen, joka helposti keskittyy paljon kerralla moneen asiaan. Että toista hommaa tekee ja siirtyy hetken päästä jo toisen homman kimppuun, kun muistaa jotain vielä tärkeämpää. Esimerkiksi, keitin kahvia, söin leipää, jätin leivän syömisen kesken, kun piti hakea kahvia rakkaalleni ja itselleni, jatkoin leivän syöntiä. Sitten kun on niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä jokin muu tärkeä aamu rutiini jää tekemättä.Kuten esimerkiksi tänään aamulääkkeet. Ja kun kotikäynti alkoi, höpistiin kaikesta mahollisesta asumispalvelutyöntekijän kanssa, jota ei olla kahteen viikkoon nähty. Oikeastaan mieheni oli hiljaa, kun hän ei ollut puhetuulella heti aamusta. Yleensä mieheni on meistä se hiljainen kaveri aamulla ja minä pulputan sellaista vauhtia, että mieheni meinaa hermostua 😀 No, mä tykkään puhua. Siks mä tykkään tehdä videoitakin. Mutta enemmän se kirjoittaminen on vahvuuteni.
No, nyt keitän kahvia ja herätän kohta mieheni päikkäreiltä kahville. Samalla tuli vaan sellainen olo, et voisin kirjoittaa blogipostauksen, kun nyt on aikaa blogillekin hieman enemmän. Matka asioiden järjestelyyn on mennyt kaikki aika, niin siinä paljoa muuta olla ehdittykään tekemään töiden ja kotihommien lisäksi. Ystävätkin ihmettelevät, kun meistä ei kuulu mitään 😀

 

Tässä olisi mun viimeisimmäks tehty video, ja mun kanava löytyy täältä

Juu. Nyt Teneriffan matkaan on niin lyhyt aika, että jännittää kovasti jo. Mut on tässä ollut hommaakin ennen matkaa. Sain päähäni tässä tänään, että voisin muutaman koneellisen pyykkiä taas. Reissuvaatteita pestä nimittäin. Sain hyvän treeninkin tehtyä eilen. Treenasin vatsalihaksia, pakaroita ja hauiksia pitkästä aikaa. Kyllä sai tuntumaa hyvin, nyt vasen käsivarsi keskeltä on aivan liekeissä. Eli kipeä. Treeni mennyt perille.
Sitten ennen varsinaista treeniä erehdyin juoksemaan juoksumatolla pitkästä aikaa.
Se TODELLAKIN OLI VIRHE. Mun ei missään tapauksessa olisi pitänyt mennä juoksumatolle. Nimittäin mun vasen polvi oli juoksumaton jälkeen todella, todella kipeä. Mut aamulla, kun heräsin, polvi ei ollut ollenkaan kipeä. No, lepo, voltaren kipugeeli ja vahva särkylääke auttoivat.

Nyt tää postauksen kirjoittaminen on jäänyt vähän vajaaksi. Mutta nyt kirjoitan tän vihdoin loppuun, ennen etelän matkaa. Mulla on ollut tosi rankka alkuviikko. Viikonloppu oli mahtava ja mulla oli tosi hauskaa zumbassa ja niin pois päin. Oon oppinut zumbaamaan hyvin ja oon siitä tosi onnellinen! Nyt mä en muyuta voiskaan olla, kuin vaan onnellinen, koska ENSI YÖNÄ me lennetään kohti Teneriffaa! Snappaanj sieltä kyllä sitten.
Eilen olin sählyä pelaamassa ja meidän joukkue voitti ja sain tehtyä yhden maalin jess! Kuvasin mieheni treenejä ja hänellä meni painon nosto treenit hyvin ennen säbäpelejä. Oon ylpeä miehestäni, joka nyt on vihdoin uudestaan löytänyt liikunnan ilon. Oon niin onnellinen! Nyt on kaikkea kivaa tulossa ja matkapostauksia teen kyllä varmasti, kunhan kotiudun. Mun tulee kyllä kamala ikävä miestäni, mutta kyllä me pian näemme toisemme. Nyt vaan nautin viimeisestä työpäivästä ennen lomaa ja sitten lentokentällä yritän olla rauhallisesti, ettei paniikkikoneessa yllätä. Jännittää koneeseen meno. En oo kymmeneen vuoteen ollut lentokoneessa, joten ei mikään ihme, että jännittää. Nyt on matkalaukku pakattu ja vielä viime hetken asioita tarkisteltava tänään heti töiden jälkeen. See you, tulen postailemaan, kun olen kotiutunut.

Netin vaarat

mdedavdavdavdavdavdavdavdav

Hei pitkästä aikaa!
Onpas kuukausi mennyt vauhdilla ja ei oo ollut ollenkaan aikaa tai muuten mahdollisuutta kirjoittaa blogiin mitään.Nyt sitten kuulumiset ensin, sitten itse asia.

Tässä on ollut paljon hyvää ja paljon huonoja tapahtumia. Hyviä ovat ulkoilupäivä kettumäen kodalla ja oli hauskaa paistaa makkaraa porukalla. Mahtava reissu. Ainut miinus oli se, että meille pari kaveria teki oharit yhteisestä kävelyreissusta kodalle. Olemme olleet heille aika vihaisia asiasta ja kumpikaan ei ole päässyt meille kylään. Toinen, kun ei muutenkaan käy meillä, mut toinen kaveri haluis ravata meillä joka päivä. Ei, ei sitä siedä. Varsinkaan, jos tapana on tehdä ohareita. Mut se siitä, en halua ajatella koko asiaa.
Olen leiponut kinderpiirakan 2 kertaa kuukauden aikana. Toisesta tuli ”palanut pipari” ja toisesta tuli kinderpiirakka hah 😀
On saanut tehdä henkisesti töitä sen eteen, että on päässyt kuntosalille. Ainakin muutaman kerran olen päässyt salille, mut loppu kuukaudesta se ei ole ollut mitenkään mahdollista.
davmdedavdavdavdavdav

Kävin parturissa vihdoin ja viimein. On pitänyt paljon säästää rahaa reissua varten ja nyt täytyy taas tehdä töitä sen eteen, että saa säästettyä reissurahat. Tai siis se on nyt semmonen toinen juttu taasen. Töissä tienaa hyvin. Olen tykännyt töissä käydä ja se on mulle tosi luontevaa olla kassalla.
Päätin leikkauttaa suoran otsatukan välillä. Vaihtelu virkistää.
Sain kehuja tänään asiakkailta töissä. Se on tosi mukavaa.
Sitten viime viikonloppuna vietimme ystäväni synttäreitä ja olin heillä yökylässä. Olin vain sen viikonlopun ajan heidän luonaan ja meillä oli tosi, tosi hauskaa.
Pöytä oli koreana, niin kuin kuvasta näkyy ja olin varautunut juhla-asulla. Mulla oli sama mekko, joka mulla oli kokkikoulun valmistujaisissakin.
Mukavat juhlat oli ja täytekakku oli taivaallisen hyvää.

Olen hoitanut lääkeasioita apteekissa toistuvasti, kun apteekissa eivät ymmärtäneet, että Espanjaan matkustaessa, ei tarvita välttämättä passia. Vaan inttivät, että schengentodistukseen tarvitaan ehdottomasti passin numero, kun ihan mikä muukin henkilöllisyydentodistus riittää yhtä hyvin, kuin passikin. Sain raivokohtauksen apteekissa, kun kolme kertaa juoksuttavat tietämättömyytensä takia.

Olen kärsinyt jatkuvista paniikkikohtauksista ja tiistai oli pahin, jolle tämä postauskin on omistettu lähinnä.

Tiistaina iltapäivällä sain loukkaavia kommentteja tuntemattomalta nettiin miehestäni. Ja ne kaikki kommentit näkyi kaikille ihmisille. Se oli jotain niin järkyttävää. Mä en voi käsittää, miten tämä henkilö voi väittää mun miehen pettävän minua ja ettei hän peseydy. Ja kaikista kamalin oli se, että hän haukkui häntä kehityksellisesti estyneeksi ja väitti tietävänsä meidän seksielämästäkin, ettei se ole mistään kotoisin. Ja hänen mielestään ansaitsen paremman miehen, joka pitää minusta huolta ja auttaa minua paniikkihäiriön kanssa. Kyllä, hän väitti myös, että minun mieheni ei auta minua paniikkihäiriön kanssa selviämiseen.

Tämä mitä tämä tyyppi väittää, on kaikki paskaa valhetta. Kerroin miehelleni mitä paskaa hänestä oli kirjoitettu nettiin ja hän vakuutti minulle, että tämä tyyppi valehtelee. Ja mä tiesin sen jo etukäteen, että kaikki mitä tämä tyyppi väitti oli täyttä paskaa. Nimittäin tosiasia on se, että minulla ja minun miehellä menee hyvin ja hän ei pettäisi minua ikinä. Mä tiedän sen., Mä en hetkeäkään uskonut tän valehtelijan puheisiin mun miehestä. Täyttä kuraa ton tyypin puheet, hyi hemmetti. Miten joku kehtaa tehdä jollekin pariskunnalle noin? Väittää netissä miehen olevan täys paska. Mä en voi käsittää tollasta käytöstä. Järkyttävää.

Sain näiden viestien lukemisen jälkeen kamalan paniikkikohtauksen. Olin yksin kotona ja kaaduin eteisen lattialle kiljuen. En saanut henkeä ja mua pelotti kamalasti. Tuo tyyppi tuntui olevan täysi sekopää.
Sain apua mieheltäni illalla ja hän rauhoitteli minua, ettei minun tarvitse pelätä mitään. Hän on minun luona ja olen hänen luonaan turvassa. Minulla on aivan ihana mies ja se on sillä lailla, että meitä ei tuollaiset idiootit erota toisistamme. Tuo on kamalaa, miten tuollaista netissä voi tapahtua. Minun mielestä tuo on kunnianloukkaus, mutta kun henkilöllisyyttä ei voida selvittää mitenkään, koska pahantekijä on salannut kaikki tiedot itsestään.
Sain lukuisia paniikkikohtauksia tämän takia ja olo oli todella, todella kamala. Itkin paljon ja huusin. Tuntui et kaikki kaatuu päälle ja mä en tuu selviämään enää eteenpäin. Luulin niin, mutta toisin kävi. Tänään olen pystynyt olemaan iloinen oma itseni.Töissä oli tosi kiva päivä. Sain kehujakin, niin kuin taisin mainita. Tästä järkyttävästä nettikiusaajasta selvittiin yhdessä rakkaani kanssa ja kukaan minun ja rakkaani väliin ei tule.

Epäilimme jo, että olisin jotain liian henkilökohtaista julkaissut tänne blogin puolelle, jonka takia len alkanut miettimään, minkälaisia tekstejä julkaisen. Miehelläni oli ehdotuksia, mutta se muuttaisi blogini aika radikaalisesti. Joten, minun täytyy nyt kiinnttää tosi paljon huomiota teksteihin, ettei käy mitään väärää netissä uudemman kerran. Tuntuu, ettei kehenkään voi luottaa. Jotenkin tosi vaikea selvittää, miten tämä tyyppi pääsi mulle tuollaisia törkeyksiä tekemään ja saako hän kenties siitä jotain mielihyvää, jos mahdollisuus olisi saada mut ja mun miehen riitelemään ja jopa eroamaan. Jos asia on näin, hän erehtyi meidän suhteen. Meitä ei tuollaiset pikku nillittäjät ja vittuilijat saa eroamaan. Rakastamme toisiamme♥

Tuntui helpottavalta päästä kirjoittamaan nämä ajatukset ylös. Onko muille tällaista tapahtunut netissä?

Viikonloppuni

dav

Heij!

Kiitos kaikista ihanista kommenteista viimeksi kirjoitettuun blogipostaukseeni! Tietää, ettei ole tämän sairauden kanssa yksin ja saan vertaistukea. Ja se on hyvä, ettei ihmiset pidä sitä vääränä kirjoittaa näistä tuntemuksista. Noiden ajatusten kirjoittaminen oikeasti auttoi ja jaksan paremmin taas. Mutta erityiskiitos teille, jotka kirjoititte mulle! ❤ Iso sydämmellinen halaus täältä minulta teille jokaiselle! ❤

Mulle on tullut tosi paljon intoa tähän blogin kirjoittamiseen, nyt kun on ollut jonkinlainen hiljainen tauko tässä välissä. Nyt kirjoitan mielellään tänne ja juttua riittää enemmän.
Perjantaina pääsin normaalisti töihin, kun torstaina en päässyt. Onneksi töissä ei enää kohtausta tullut. Töitä oli paljon, mutta en valita, nautin työstäni paljon. Eikä ollu paljoa vaikuttaneet poissaolot tiliin.
Töiden jälkeen hermostuin, kun en ehtinyt ollenkaan lepäämään töiden jälkeen, kun oli jo juostava kauppaan. Mut kyllä mä sitten myöhemmin rauhoituin.
Kotona ei enää kiukuttanut. Sain ruokaa ja olin tyytyväinen. Verensokeri heitti kovasti, joten oli pakko saada ruokaa.
Myöhemmin illalla, kuitenkin paniikkikohtaus yllätti valitettavasti.
Tunnin se kesti ja sit oli tosi väsynyt olo. Ja aika heikko olo. Mut se meni illan aikana ohitse ja ysin jälkeen illalla nukahdin. Ei mikään ihme, että väsytti, on nuo kohtaukset sen verran rankkoja sietää.

Tänään lauantaina olisi hohtokeilausta. Kohta puolin mennään ryhmätapaamiseen ja sitten neljältä alkaa hohtokeilaus. Tuossa kahdentoista maissa lähdin lenkille ja tein melkein viiden kilometrin lenkin. Kyllä oli tosi hyvä olo lenkkeilyn jälkeen. Paitsi iho kärsi pakkasesta. Mut se menee ohitse ne oireet. Ihosta tuli punainen ja kutiseva, mutta kyllä ne kaikkoavat punaiset kutisevat läikät.

Nyt on jo sunnuntai. Joutunut vähän pätkissä kirjoittamaan tätä postausta, joten en tiedä onko teksti nyt kovin selkeästi luettavaa 😀 Mutta tämä on nyt tällainen sekameteli soppa.
Keilaus sujui ihan hyvin, mutta myönnetään, että paremminkin olisi voinut mennä.
Suurinpiirtein pisteitä tuli 180. Ihan hyvä suoritus.
Olen tosi tyytyväinen, että liikunta alkaa taas tulemaan vahvasti esille mun elämässä. Kun ehtii taas liikkua ja on voimia siihen. On vähän nukkuminen ollut taas heikkoa, niin se näkyy myös treenimäärissä. Kun ei oo energiaa, ei voi tehdä hyviä treenejäkään.
Nyt onneksi tilanne on aika lailla korjattu ja tänään olisi illalla vielä zumbaa tiedossa pitkästä aikaa. Viime sunnuntaina en jaksanut lähteä mihinkään, mutta nyt kun olen saanut levättyä viikonlopun aikana, niin tilanne on parempi ja energiaa on enemmän vihdoin. Syömisetkin ovat olleet paremmassa jamassa, kun on saanut vähän sitä rytmiä elämään.
Nyt olen aloitellut päivää kahvikupposen ääressä ja ootan innolla tän illan zumbaa 😀 Ihanaa päästä ystävän kanssa zumbaan pitkästä aikaa.
Onkos teillä ollut mukava viikonloppu? Minulla alkaa olo tasoittumaan ja alan näkemään elämässä taas jo sen positiivisenkin puolen. Ei oo mieli enää niin synkkä.

Ei ihminen aina hymyile

davmdemdedavdavdav

Rehellisesti en voi sanoa kaiken olevan hyvin
Minulla on tosi paljon hyviä asioita elämässä ja olen niistä kiitollinen,
mutta nyt olo tuntuu kauhean synkältä, vaikka edessäpäin onkin odotettavissa
läjäpäin kaikkea ihanaa ja hyvää. Tällä hetkellä vaan ahdistus on suurin tunne
mitä tunnen juuri tällä hetkellä, vaikka kaikki on hyvin.
Pääni sisällä tuntuu siltä, et kohta hajoan kappaleiksi, ja mussa ei todellakaan
ole mitään hyvää, enkä kelpaa mihinkään. Ei se asia oikeasti niin ole, tiedän sen
itsekin. Mieli valehtelee.
Olen iloinen ihminen, joka on hyvä aika monessa asiassa. Näytän ihmisille aina
sen hymyn ja jos yhtäkkiä en hymyilekään, ihmiset ihmettelevät sitä.

Ei ihminen aina hymyile

Siinä viime aikojen ajatuksia. Tietää kaiken olevan hyvin, vaikka mieli yrittää kertoa muuta. Miten tän pahan olon saa pois?
Kun missään ei nää mitään hyvää. Itkettää, oot paniikissa ja tuntuu vaa koko ajan pahalta. Juuri siksi on vaikeaa kirjoittaa blogiin, kun ei halua aina pelkkää itkuvirttä tänne kirjoittaa. Mut nyt halusin tuoda tämän viikon ajatuksiani esille tänne.
Kaikki kulminoitui tänään aamulla siihen, kun yöllä näin painajaista (taas jälleen), että mieheni joutuu sairaalaan. Heräsin ihan zombin oloisena ja kävelin huojuen olohuoneeseen. Väsytti ja olo tuntui tosi omituiselta. No, melkein heti olohuoneeseen päästyäni käänsin tassut ympäri ja lähdin mieheni viereen pitkäkseen, kun paniikkikohtaus iski pahasti päälle. Vieläkin on pieni ahdistus päällä ja haluaisi vaan kaivautua peiton alle, eikä lähteä mihinkään. Mieli on tosi synkkä, vaikka on tulossa etelänmatkaa ja kaikkea tässä vielä ennen sitäkin.
On siis ollut tosi rankka viikko tällä viikolla, mut pääasia on se, että treeneissä olen pystynyt vihdoin käymään normaalisti. Maanantaina oli TFW-ryhmäliikuntatunti ja siellä meni tosi hyvin. Sain huikean treenin tehtyä. Joten siltä osin tosi hyvä ja seuraavana aamuna tunsi jotain tehneensäkin. Tiistaina oli sählyilta ja siellä meidän joukkue voitti liivittömän joukkueen 9-4. Valitettavasti mieheni tunsi epäonnistuneensa, koska hän niitä maaleja päästi sisään. Aina ei voi olla hyvä treenipäivä. Mutta en anna hänen lannistua siitä, vaan hiihtolomaviikon jälkeen sählyssä kannustan häntä parempiin suorituksiin. Kun pelottaa, että hän luovuttaa. Siks en anna hänen kaivautua synkkyyteen, koska hän tosissaan on silti tosi hyvä maalivahti, tiedän sen tosi hyvin.
Hänen ansiostaan joukkue on hyvä. En anna hänen luovuttaa.

Eli 2 treenit on tullu treenattua tällä viikolla siinä paniikkikohtauksien sallimissa rajoissa. Elän nyt koko ajan peläten kohtauksia ja niin se asia ei saisi olla. Olen kaikkeni yrittänyt, että kierre saataisiin katkaistua. Mutta se tuntuu tosi vaikealta juuri tällä hetkellä. Mahdollisuutena olisi mennä lääkäriin, mutta kun minua pelottaa.
Mun luottamus on mennyt kokonaan psykiatreihin. Ja lääkäreihin. Mulla on yks ainut lääkäri ollut hyvä ja mua harmittaa, kun en pääse hänen vastaanotolleen. Hän on ainut,(ammattiauttaja siis), joka on pystynyt auttamaan minua eteenpäin. Muuten ne kaikki muut ovat olleet minun asumispalvelutyöntekijä, rakas mieheni ja muutamat luotettavat ystävät. Nämä 3 ystävää ovat tälläkin viikolla tsempanneet mua eteenpäin. Ja olen siitä hirmu kiitollinen. Kuten myös mieheni ja hän on aina ollut se apu, tuki ja turva johon voin aina luottaa. Mä tukeudun häneen ja hän auttaa mua tilanteessa, kuin tilanteessa.

On se hyvä, että on mun elämässä ihmisiä, jotka vievät mua eteenpäin, kun yksin on vaikee kulkee eteenpäin.

Näillä ajatuksilla eteenpäin loppuviikkoon. Jos tänään en päässyt töihin, huomenna aion päästä. Nujerran tän ahdistuksen ja paniikin vielä!

Mielettömän paljon kaikkea

davdavdavdavdavdav

Heij! ❤

Tässä on ollut kamalasti nyt kaikkea, että ei ole paljoa blogia päivitelty, kuin vain harvoina hetkinä. Olen miettinyt pääni puhki, mitä tänne kirjoitan ja nyt tuli fiilis kirjoittamiseen. Viime aikoina elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mut joka tapauksessa olen pystynyt onneksi käymään töissä. Tämä hitsin paniikkihäiriö otti yliotteen musta ja nyt olen saanut taistella kohtauksien kanssa.
Treenit eivät ole olleet kovin säännölliset, koska olen tosi paljon ollut ylirasittunut ja väsynyt.
Ja väsymys enimmäkseen on tullut paniikkikohtauksista ja huonosti nukutuista öistä painajaisten takia. Tämä on ollut rankkaa, mutta tukevien hyväsydämmisten ihmisten ansiosta pärjään. Meillä oli reissuasioista palaveri kavereideni luona ja vanhempani olivat siinä mukana. Oli tosi kiva, kun hekin saivat tutustua mun kavereihin. Ja se on tosi hienoa, että mieheni tulee myös heidän kanssaan niin hyvin toimeen ja olemme tosi hyviä ystäviä heidän kanssaan kumpikin.
Saimme puhuttua lentoasioista, reissussa tapahtuvista asioista ja ties vaikka mistä.
Nyt kun reissu on maksettu, voidaan olla rauhassa päivämäärien suhteen. Ettei tarvitse hätäillä mistään. Odottaa reissua ja omatyöntekijäni kanssa loput reissuun liittyvät tärkeät asiat hoidetaan vähän ennen reissuun lähtöä. Pakkaaminen aloitetaan myös siinä viikkoa ennen reissua, niin suurinosa olisi jo mukana. Kohta reissuun ei ole enää pitkä aika.
Hyviä asioita on odotettavissa.

Vaikka vaikeita kausia tulee, minä en luovuta. Tavoitteena olisi saada treenirytmi tasoittumaan normaaliksi, eikä silloin tällöin treenailuksi. Vaan ihan tavoitteellinen treenaaminen säännöllisesti täytyy saada takaisin. Nyt ei vaan ole ollut voimia siihen.
Tämä asia on korjattavissa onneksi. Nyt vaan on ollut kauhea väsymyskausi, joten lepo on ollut tarpeen. Toivon todellakin, että tämä asia korjaantuu pian ja saisin auringosta vähän enemmän D-vitamiinia ja paljon energiaa.
Minulla ja miehelläni menee hyvin. Tämä väsymyskausi vaan on saanut aikaiseksi sen, ettei meidän koti ole näyttänyt kodilta, vaan kaatopaikalta.
Eteenpäin mennään koko ajan ja huomenna alkaa taas kiva työviikko. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!