Tavoitteet vuodelle 2018

davdav

dav

Heij!

Yritän epätoivoisesti saada enemmän postauksia tehtyä tänne blogiin. Joten aloitetaas miten tämä viikko on sujunut.

Niin kuin saattaa arvata, tekemistä olisi enemmän kuin ehtii tehdä. Kiire on ollut tämän viikon se juttu. Koko ajan pitää olla jo seuraavassa paikassa, kun yhden jutun saat päätökseen. Ei oikein ole ehtinyt pysähtyä. Eikä ollenkaan treenaamaan. Makeanhimot ovat valtavat olleet ja siitä syystä tänä perjantaina makeansyöminen meni ihan överiksi. Mut nyt on jo parempi olo.
Olo on töiden jälkeen ollut ihan vetämätön ja vapaapäivänä ei jaksanut edes nousta sohvalta ylös, kun olisi pitänyt lähteä sählyä pelaamaan. Olin ihan rättipoikkiväsynyt.
Olen ihmetellyt, kun tietokoneeni näyttää uhkaavasti hajoamisen merkkejä. En ole vielä kuitenkaan luovuttanut tämän kanssa, vaikka näppäimistö siitä onkin ollut jo paskana jonkin aikaa. Joudun käyttää irtonäppäimistöä.
Valitettavasti kovin paljon erikoisia juttuja tänne blogiin ei ole nyt tullut. Kun hyvä että ehtii edes nukkumaan. Onneksi sille nyt löytyy aikaa öisin. Silti tämän unirtyminkin kanssa olisi taas vaihteeksi petraamista. Sekin univaje kun alkaa näkymään jo rasituksena ja siitä johtuen enemmän tulee paniikkikohtauksia. Ihminen kun on kokonaisuus.

Tavoitteita tälle vuodelle? Saada syömiset kuntoon ja saada se unelmien kroppa. Iso tavoite, mutta on oltava, että teen asialle jotain. Olen nyt ehkä liikaa löysäillyt. Mutta en enää. Teen sen muutoksen nyt. Mutta pienin askelin etenen totta kai, hätäilemällä ei tuu hyvää tulosta. Mutta ei löysäilemälläkään tule.
No kaloreita palaa jo muutenkin, kun töissä juokset paikasta toiseen selkä läpimärkänä päivän päätteeksi. Enköhän pääse salillekin vielä joku päivä, kun ois aikaa.
Olen pelannut The Sims 4 Kissat ja koirat -peliä, jonka sain joululahjaksi rakkaaltani ❤ Kiitos rakas ❤

Yksi tärkeä tavoite on myös: En stressaa turhista ja en mieti liikaa. Luulen, että tämän kanssa on vielä monta vuotta opeteltavaa, mutta jostain se on aloitettava työstämään asiaa.

Mites teillä on vuosi lähtenyt käyntiin? Onko teillä kiirettä? Oletteko tehneet uudenvuoden lupauksia tai tavoitteita?

Palaillaan, nyt on aika hektistä tää elämä, että saa nähdä miten paljon kerkiän blogiin kirjoittamaan juttuja. Eiköhän taas tässä joku päivä ole aikaa jonkin verran raapustella tänne juttuja.

Mainokset

Tammikuun alku

davdavdavdavdavsdrdavsdr

Heij!

Nyt kun olen saanut käytyä vihdoin nuo kuvat läpi, niin pääsen vihdoin kertomaan tämän tammikuun kuulumisia tänne. Hyvin tämä tammikuu on täällä päässä alkanut. Pitkiin aikoihin ei ollut tullut mitään kohtauksia. Mutta eilen riitatilanteessa tuli yksi kohtaus, mutta se saatiin lääkkeellä ja puhumalla taltutettua. Hengitys oli silloin tosi vaikeaa. Olin muutenkin tosi herkässä mielentilassa, kun olin ollut fasd-ryhmässämme juuri vähän aikaa sitten. Mut meillä oli kyllä hauskaa siellä, kun kävimme keilaamassa. Sain 310 pistettä keilauksessa. Hyvin meni.
Töissä oli tehty noin hyvän näköisiä mokkapaloja, niin olihan se pakko maistaa yksi. Oli suussa sulavan hyvää mokkapalaa.
Viikonloppuna oli hauskaa, kun lauantaina vietimme rakkaani nimipäiviä ystävien kesken meillä rakkaani kanssa ja meillä oli kivaa. Seuraavanakin päivänä näimme näiden ystävien kanssa, kun kävimme lenkillä. Mieheni ei lähtenyt kuitenkaan lenkille mukaan.
Tosi hyvää teki pikku pakkasessa reippailu. Oli sunnuntaina muuten ihana ilma! ❤
Treenitkin alkaneet tammikuussa hyvin. Vaikka nyt onkin tullut herkuteltua, niin ei hirveetä morkkista onneksi ole tullut, vaikka välillä tuleekin ulkonäköpaineita. Nyt mulla on kuitenkin ihan hyvä olo itseni kanssa. Kyllä mä saan muokattua kropastani sellaisen, kuin sen haluan olevan. Ei oo painokaan paha tällä hetkellä. Hyvin tässä projektissa menee.
Sunnuntai-iltana olimme kavereiden ja rakkaani kanssa kavereiden luona kahvittelemassa. Ihana viikonloppu. Teki hyvää myös nukkua pitkään, kun maanantai aamuna joutui heräämään jo 5:30. Kyllä väsytti. Ihan väsymyskin saattoi vaikuttaa riitatilanteessa paniikkikohtauksen tulemiseen.

Kokonaisuutta kun katsoo, niin hyvin tämä tammikuu on alkanut.

Ilonan vuosi 2017 Part 2

HEINÄKUU

Heinäkuussa kävimme Tykkimäessä katsomassa mieheni ja yhden hyvän ystäväni kanssa Laura Voutilaisen keikkaa! Keikka oli mahtava ja sain mieheni yllytettyä yhteen huvipuistolaitteeseenkin.
Harmitti, kun jouduin jättää Laura Voutilaisen keikan kesken, kun alkoi valoja välkkyä liikaa ja mulla ei ollu iltalääkkeitä mukana. Oli parempi lähteä kotiin Pääsimme taksilla oikein kaverin kyydillä kotiin. Silloin aloimme olemaan enemmän yhteyksissä uudestaan.
Heinäkuussa oli vähän ikävä juttu se, että ikävöin rakastani viikon verran, kun hän lähti Kuhmoon ilman minua. Viikon aikana kuitenkin oli kiva juttu se, että meillä oli asumispalvelutyöntekijöiden ja muiden asukkaiden kanssa yhteinen retki Tykkimäen saunalla ja osa porukasta kävi frisbeegolfaamassa ja osa pelasi muita pihapelejä. Itse olin pelaamassa pihapeliporukassa. Näimme koirapuistossa pari koiraa, niin minuahan ei sieltä aitauksen luota meinannut saada millään pois, kun minä olisin sen bordercollien kanssa pelannu vaikka kuinka pitkään. Hän oli ihana! ❤
Sitten illalla menimme vielä Tykkimäen saunalla saunaan ja uimaan. Minun uintireissu päättyi ikävästi, kun löin jalkani hypätessäni veteen laiturin portaisiin. Teki tosi kipeää, kun yhtee vaiheesee jalalle ei pystynyt varaamaan painoa ollenkaan. Mut siitä selvittiin säikähdyksellä, se oli vaan tärähtänyt. Loppuillasta uimisen jälkeen grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Oli hyvää 🙂 Taksilla lähdimme kotiin.
Kyllä se oli sitten niin kiva, kun rakas tuli kotiin. Heinäkuussa tuli tehtyä myös pitkiä kävelylenkkejä.

ELOKUU

Elokuussa kävimme tukiyhdistyksen retkellä Nokian pitkäniemessä Ylisfestareilla. Matkalla söimme runsaan aamupalan ja sitten Nokialla pääsimme livenä kuuntelemaan Jenni Vartiaista, Anssi Kelaa, Elias Kaskista ja Apocalpyticaa. Elias Kaskista en kuullut, kun tulimme himpun verran myöhemmin, kun tapahtuma oli jo ehtinyt alkaa. Jenni Vartiaisen ja Anssi Kelan näin ensimmäistä kertaa livenä ja todella hyvät keikat veti kumpikin. Apocalpyitcan musiikista en ole ikinä niin kovin välittänytkään. Meen kyllä nyt seuraavana elokuuna uudestaan Ylisille! ❤ Niin mahtava kokemus tuo tapahtuma kyllä on. Niin, elokuussa alkoi meillä se fasd-ryhmä. Oon tykännyt tosi paljon käydä siellä.
Kävin rakkaani kanssa katsomassa KooKoon harkkapelejäkin elokuussa. Tai ainakin yhden pelin, jonka KooKoo tais hävitä niukasti.
Pyörälenkkejä tuli tehtyä ja salilla käytyä vähän harvemmin, kuin keväällä ja harmikseni herkuttelin liikaa.
Olikohan se elokuussa kun psykiatrian poliklinikalla olivat päättäneet, että mä en enää tarvitse sairaanhoitajaa auttamaan paniikkihäiriöni hoidossa. Se oli varsinainen shokki mulle, enkä edelleenkään tajua miten ihmeessä se lääkäri voi olla niin sokea, ettei se huomaa miten pahassa kunnossa olin. Uhkasin jo tappaa itseni, mutta onneksi en tehnyt sitä. Ei tulis mieleenkään enää tehdä mitään tuollaista. Tuntuu vieläkin pahalta, että tuolla tavalla tekivät. En kuulemma ole tarpeeksi sairas. Voi hitto soikoon. Olin niin paniikissa sen käynnin jälkeen, että oli onni että mun kanssa oli siellä mun omatyöntekijä. Kävimme ylimääräisen pyörälenkin tekemässä yhdessä rannalla, että voisimme jutella siitä käynnistä. Työntekijä ymmärsi mun suuttumuksen, mutta kyllä hän sai minut jollain tasolla ymmärtämään myös ehkä sitä lääkäriä. Mutta silti en pysty enää luottamaan senkään vertaa mitä ennenkään psykiatreihin. Nyt se luottamus meni kokonaan. Tuon jälkeen minun on ollut tosi vaikea hakea tähän vaikea-asteiseen paniikkihäiriööni apua.
Onneksi olen minun rakkaalta mieheltäni saanut tukea ja myös asumispalvelutyöntekijöistä.

SYYSKUU

Syyskuussa kävimme omatyöntekijäni kanssa shoppailemassa mulle uusia vaatteita, kengät ja lompakon. Entinen lompakkoni tahriintui rikki menneeseen kananmunaan kauppakassissa, eikä sitä saanut entiselleen enää mitenkään. Nyt on ollu hyvä lompakko.
En saavuttanut kesäkuntoa vuonna 2017, joten päätin syksyllä ottaa isomman vaihteen treeneissä. Olen oppinut hurjan paljon treenaamisesta viime vuonna ja niistä opeista on ollut apua tänäkin vuonna, koska nyt se treeni tuntuu tosissaan lihaksissa seuraavana päivänä.
Olimme muuttaneet kaksioomme toukokuussa rakkaani kanssa ja nyt syyskuussa saimme järjestettyä tuparimme. Meillä oli hauskaa, kun mun sukulaisia kävi ja meidän ystäviä. Hyvät pippalot oli. Olimme tilanneet mehevän hedelmätäytekakunkin juhliin ja minä leivoin työntekijän kanssa suolaisen piirakan. Tais olla broileripiirakka.
Kävelylenkkejä jatkoin myös kesän jälkeen. Isä oli ostanut mulle jopa bluetooth kuulokkeet. Hyvin ovat toimineet, vaikken kovin montaa kertaa ole niitä käyttänytkään vielä. Ei ole ollut tilaisuutta oikein käyttää niitä.

LOKAKUU

Lokakuussa oli paljon kivoja juttuja. Juhlistimme rakkaani kanssa minun synttäreitä ja kävimme syömässä BurgerKingissä. Oli hyvää ruokaa. Sitä ennen olimme käyneet pelaamassa sählyä. Oli hyvät pelit silloin. Sählykin alkaa jo ensviikolla.
Leivoin rakkaalleni pullaa lokakuussa. En ollu moneen kuukauteen leiponutkaan kotona, joten päätin nyt yllättää rakkaani leipomalla pullaa.
Lokakuussa pääsimme keilaamaankin. Keilaaminen on kivaa. Minut kuitenkin päihitettiin keilauksessa, mut olin ainakin parempi, kuin mun mies 😀
Olin tosi yllättynyt synttäripäivänä, kun meillä oli yhden parhaan kaverini kanssa tosi, tosi paha riita väärinymmärryksen takia, niin he tulivat yhtäkkiä porukalla koko perhe mun ovelle ruusujen ja suklaan kanssa. Voi miten ihana! Kyllä vähän sai henkeä haukkoa, kun säikähin niin paljon. En tiennyt siinä kohtaa mitä ajatella.
Se oli erikoinen anteeksipyyntö, mut kyllä sitä soppaa puhuttiin monta kertaa läpi ja nyt oon pystynyt jo paremmin luottaa ystäviini, mut luottamus oli siinä kohtaa kyllä koetuksella pahemman kerran ja onneksi nyt sitten kuitenkin saimme jutun sovittua. Kyllä monet paniikit ja itkut itkettiin tämän asian takia, mut onneksi pysyimme kaikesta huolimatta edelleen ystävinä ja olemme monet kerrat naurettu ja kaikkea kivaa tehty edelleen näiden ystävien kanssa. He ovat vaan niin parhaita edelleen, vaikka ongelmia on tullutkin välillä. Mutta niistä selvitään ❤

MARRASKUU

Työporukalla kävimme marraskuussa ihan pienellä porukalla vaan Lahteen ja Nastolaan Nastolassa oli sellainen maalaistila, jossa työntekijät tekivät maalaistöitä asumisyksikössä ja samalla siinä heillä oli työpaikka. Aika kätevää.
Lahdessa kävimme vegaanisessa MeaManna lounaskahvilassa. Siinä samassa toimi raakakakkuleipomo. Oli tosi mielenkiintoinen reissu.
Kävimme pitkästä aikaa koripallomatsissa. Jee, Kouvot voitti! ❤
Marraskuussa kävin tosi vähän treenaamassa, koska kaamosväsymys oli pahana päällä.
Marraskuussa jatkui myös youtube videoiden teko. Hauska harrastus se on, mutta editointi on vaikeaa.
Ystävien luona kävimme herkuttelemassa ja meillä oli taas niin kivaa! 🙂

JOULUKUU

Ja vihdoin joulukuun osio. Ihanaa, kun jouluna oli lunta! Tuli leivottua melkein joka viikko taatelikakkua ja ties mitä. Joululahjoja oli vaikea keksiä ja onneksi ne nyt kuitenkin löytyivät mieluisat kaikille.
Tuli vietettyä muutamat pikkujoulutkin ja ensimmäisissä pikkujouluissa pääsimme tanssimaankin. Harmittaa vaan, kun rakkaani oli pahassa flunssassa ja kuumeessa juuri sillä viikolla. Olin tosi huolissaan hänestä 😦 Onneksi hän seuraavalla viikolla parantui kuitenkin. Olin myös siellä fasd-ryhmässä niin kuin joka kuukausi olen ollut syksystä lähtien.
Itsenäisyyspäivänä pääsin myös koristelemaan kakkua ja katsoimme linnanjuhlia.
Joulupipareita tehtiin ja tonttuovetkin, vuoden 2017 jouluinen villitys.
Joulukortitkin tuli lähetettyä. Joulun vietimme vanhempieni luona maalla ja ai että oli mukavaa.
Sain mieluisat lahjat ja tykkäsin tehdä jouluisen my day videonkin joulusta. Sen voi käydä katsomassa youtubessa tästä linkistä.
Lisää youtubevideoita tulossa jatkossakin.

Toivottavasti tykkäätte tästä postauksesta, nimittäin aika monta kertaa sain hermostua tämän kanssa, kun tietokoneeni jumitti monta kertaa ja kuvia sai lisäillä uudestaan kymmeniä kertoja, kun wordpress ei ehtinyt tallentaa niitä, ennen kuin koneeni meni täysin tilttiin. Toivottavasti pystyisin käyttämään tätä sen aikaa, että saan kasattua rahaa uuteen tietokoneeseen. Mut ensin on tulossa se Teneriffan reissu.

Ilonan vuosi 2017 part 1

Heij!

Se olisi vuosikatsauksen aika. En saanut tehtyä sitä videojuttua sillä tavalla, kuin olisin halunnut, joten päätin tehdä tän vuosikatsauksen sittenkin tänne blogiin. Paljon helpompi ja vaivattomampi.

TAMMIKUU

Tammikuuhun kuului: maalla oloa vanhempieni luona, töitä, ystävien tapaamista ja treenaamista. Tammikuussahan riitti myös vaikeuksia, mutta niistä selvittiin. Kaunista oli ulkona, kun oli pakkasta riittävästi. Uutta vuotta juhlittiin kavereiden kesken ja oli ihanaa saada rakkaalta mieheltäni uuden vuoden suukko! ♥

HELMIKUU

Helmikuuhun kuului: Työpaikan tapahtuma, jossa esittelimme kaikkia työkeskuksia mitä on toiminnassamme Kouvolassa. Oli hauskaa päästä siihen mun suosikkijuttuun kahvilan ulkopuolellakin. Kävimme kavereiden kanssa Kotkassa tapaamassa meidän entistä työkaveriamme, joka muutti Kotkaan. Oli tosi hauskaa. Vanhempien luona olimme taas. Teimme rakkaani kanssa myös omatekoisia hampurilaisia pitkästä aikaa.

MAALISKUU

Maaliskuuhun kuului: Laskettelua 2 kertaa Mielakassa. Nautin, kun pääsin rinteeseen. Se on minun suosikkiharrastukseni talvella. Siksi en inhoa lunta yhtään. Rakasta lumisadetta ja kaikkea. Treenit jatkui tavalliseen tapaan ja huomasin treeneistä olleen hyötyä myös laskettelussa, koska laskettelu oli helpompaa, kun jalat olivat vahvat. Kannattaa siis jatkaa jalkatreenejä! Meillä asumispalvelujen ryhmäkokoontumisessa sain pitää oman musiikkipäivän ja siihen kuuluvaa ohjelmaa maaliskuussa. Jännitti kamalasti, mut selvisin siitä. En tiedä miks minua niin paljon jännitti joku tuollainen.
Juhlimme kahden kaverin syntymäpäiviäkin tässä maaliskuussa ja oli hauskat juhlat kummallakin. Tuli sitä käytyä myös Stand up show:ssa rakkaani kanssa. Hauska esitys oli. Kävin maaliskuussa jopa ensimmäistä kertaa elämässäni avannossa. Hieno kokemus se kyllä oli. ja pääsimme näkemään Huutokauppakeisarin ja kumppanit Veturissa! 🙂

HUHTIKUU

Huhtikuuhun kuului: Epätoivoista asunnon etsintää ja se vihdoin löytyi. Me olimme etsineet kauhean kauan yhteistä asuntoa rakkaani kanssa ja monet itkut oli itketty, kun sitä ei löytynyt. Onneksi olimme tajunneet naapurillemme kertoa asunnon etsinnästämme ja hän tuli yksi iltapäivä ovellemme, kun juuri olin saapunut kotiin, ilmoittamaan, että naapurista on menehtynyt yksi rouva ja hänen kaksionsa on vapautumassa. Tietenkään ei kenenkään kuolemaa toivo eikä mitään sellaista, mutta se oli meille onni, että löysimme asunnon. Kamalaahan se on, että tuolla tavalla toinen kuitenkin menehtyi. Pistimme heti asiaa eteenpäin ja kun kuukausi meni eteenpäin, omatyöntekijämme tuli ilmoittamaan, että nyt se asunto on meidän. Sittenhän se muutto rumba siitä alkoi. Huhtikuussa treenit jatkuivat ja nautin jokaisesta treenistä.

TOUKOKUU

Toukokuuhun kuului: Matka Tallinnaan tätini kanssa. Se oli huikee reissu, kun pääsin ensimmäistä kertaa rinksan kyytiin. Vai mikähän se nyt nimeltää onkaan. Suomeekin olisi kiva saada tuollainen kesäksi 😀 Naapurin kissakin kävi moikkaamassa meitä tasaisin väliajoin takapihallamme. Kävin parturissa ja söin kesän ekan jäätelön. Ensimmäistä kertaa kävin Naisten Kymppi tapahtumassa ja kävelin 10 kilsaa. Olin tosi ylpeä siitä saavutuksestani

KESÄKUU

Kesäkuuhun kuului:

Juhannuksen viettoa kotipaikkakunnalla. Täytyy sanoa, että ei ollu kyllä parhain juhannus tänä vuonna. Juhlin kahdet valmistujaiset, ystävän ja sitten kahden veljeni. Oli hauskaa. Piti nähdä tätä yhtä valmistunutta merkonomiystävääni, mutta hänestä ei loppu vuodesta kuulunut mitään, joten en tiedä miks minun pitäisi aina olla se, joka ottaa yhteyttä. Ottakoon yhteyttä hän tällä kertaa. Eipä vaa oo mitään kuulunut. Outoa.
Muiden ystävien kanssa kävimme porukalla Helsingissä yhden päivän reissulla. Vierailimme Hietaniemen hautausmaalla katsomassa Mauno Koiviston hautaa. Juuri kesällä hän oli kuollut. Todella ikävä juttu.
Vietimme mukavan päivän silloin Linnanmäellä. Meillä oli tosi hauskaa.
Kesäkuussa työporukalla osallistuimme yleisurheilukisoihin ja voitin koko skaban ikäluokassani. Se oli hieno hetki. Treenaamisesta on todellakin ollut tänä vuonna hyötyä, kun kunto on kasvanut näin tasokkaaksi.
Työporukan kanssa kävimme myös loppu kuukaudesta Tykkimäessä ja siitä suoraan lähdimme vanhempieni luokse viikonlopun viettoon.

Seuraava osa tulee myöhemmin! ❤ 

Joulu My Day Youtubessa

Nyt Youtubessa jouluinen My day kahdesta päivästä.

Ei mulla tällä kertaa muuta, tein hirveästi hommia tuon videon parissa, kun tulimme kotiin maalta. Huomenna klo: 8:00 herätys heti aamusta, joten tää likka painelee nukkumaan, hirveän myöhään meni tän videon tekemisessä. Onneksi sentään aloitin jo heti, kun tulimme kotiin. Huomenna täytyy lähtee vaihtaa tota mun joululahjaa, kun sain The Sims 4 Kissat ja koirat -lisäosan, mutta sieltä pelikotelon sisältä puuttui se pelilevy! Hitsi mä oon nauranut tälle asialle täällä koko illan. Miten tollanen voi ees olla mahollista, kun se oli kääreissä ja kaikki mahollinen siin ympärillä. Ei hitsi. No, huomenna menen vaihtamaan sen tuotteen sellaseen, jossa oikeesti on se itse pelikin siellä kotelon sisällä. Nauttikaa videosta, saa laittaa palautetta, mut muistakaa, etten ole kovin hyvä vielä videoiden teossa, kun harjoittelen vasta.

Hyvää Yötä! ❤

Happy Christmas! ♥

img_20161210_1941011482663830194img_20161224_215244_494

sdr
sdr
dav
dav
dav
dav
dav
dav

img_20161202_164904img_20161202_163711

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Meillä jouluaatto on alkanut mukavasti riisipuuroa syöden ja kahvia siemaillen siinä samalla.
Katsoimme vähän aikaa joulupukin kuumaa linjaa telkkarista, se on joka aatto katsottava.
Joululauluja kuunneltu ja aina sopiviin väleihin olen ottanut aikaa myös jouluvideoni kuvaamiselle. Rauhallista joulua kaikille! Viettäkää hauska joulu!
Tulen kirjoittamaan luultavasti vielä tänä vuonna uudenvuodentoivotukset, ellei jotain muutakin. Tässä postauksessa käytetty viime joulumme kuvia.

Jouluiset terveiset maalta!

mdedavdavdavmdedavdav

Heij!

Ei oo tullut paljoa kirjoiteltua. Tämäkin postaus piti tulla jo ajat sitten. Muutin tämänkin tekstin otsikon erilaiseksi, koska otsikot alkoivat muistuttaa liikaa toisiaan. Ei se ole enää hyvä juttu sitten ollenkaan.

Tämä viikko on ollut kyllä sellainen joulustressi viikko, ettei tosikaan. Onneksi saimme kaikki lahjat jouluksi hankittua ja näin. Viimeisiä piti vielä ostella lopuksi tiistaina vielä, mutta nyt ollaan rauhoittumassa maalla joulun viettoon vanhempieni luona. Ihanaa, kun ulkona sataa lunta taivaan täydeltä! ❤
Kuluneesta viikosta vielä muutama sana. Olen tehnyt jouluvalmisteluja mm. keittänyt joulun ensimmäiset riisipuurot. Oli kiva, kun yksi ystävistämme tuli sattumalta meille kylään juuri silloin, kun puuro oli valmista. Sai hänkin riisipuuroa maistaa.
Maanantaina kävi ikävä juttu lääkereseptien kanssa, mutta selvisimme säikähdyksellä ja muutamalla apteekkireissulla 😀 Maanantain ei todellakaan ollut tarkoitus noin mennä. Mut minkäs sille erehdyksille voi. Pääasia, että ongelma korjattiin just ajoissa. Vaikka kiire ja paniikki meinas tullakin asian suhteen. Nyt siitäkään ei onneksi tarvitse stressata enää. Harmikseni aikaa asioiden selvittämiseen meni niin kauan, että olin jo ihan puhki illalla, eikä salille meno tullut kysymykseenkään enää liika rasittuneena. Sillä olisin tehnyt vaan hallaa itselleni.

dav

Joten tämä stressi ja kaikki muut kommellukset ja kiire tekivät sen, että treeni aikaa jäi vaan kävelylenkkeihin. Ei ollenkaan hikitreenejä 😦 Ja niin kuin olin suunnitellut hyvät selkätreenit ja kaikenmahdollisen muun treenin. Niin eihän se tietenkään onnistunut, kun kaikkea muuta kiirettä oli. Minun tapauksessa, kun se lepo on vieläkin tärkeämpää, kuin vain lepopäivinä. Jos rasitun työpäivästä tai jostain muusta hössäkästä niin paljon, niin silloin treeni rasittuneena jää väliin. Silloin siinä ei marinat auta. Ei vaikka kuinka haluaisikin treenata. En halua rasittaa itseäni paniikkiin saakka.
Siitä puheenollen minulle kävi todella ikävä juttu torstaina. Meillä oli tosi kiireistä töissä aamulla ja mulla oli paljon hommaa siinä. Piti olla kassalla ja katsoa, että kaikkea riittää ja piti vahtia leivonnaisia pois uunista yms. Siinä sitten kävi niin, että psyyke ei enää kestänyt sitä kamalaa kiirettä ja kun pääsin hetkeksi vessaan, niin olin aivan kauhuissani, kun kroppa alkoi tärisemään ja tuntui et pää halkeaa justiisa siitä kaikesta paineesta. Pään sisällä tuntui sellanen paine ja siinähän se paniikkikohtaus alkoi.
Sain pidettyä itseni sen verran kasassa, että pääsin pois vessasta ja menin asiakkaiden ohi suht rauhallisen oloisena. Toivon vaan, ettei kukaan asiakkaista vaan huomannut mitään kummallista. En halunnut huolestuttaa ketään asiakkaita. Se nyt olis vihonviimeinen asia mitä tekisin.
Pääsin turvaan yksinäni olemaan pieneen toimistoon ja kerroin tietenkin pomoille mitä mulle oli käynyt. Paniikki oli edelleen päällä ja en meinannut saada henkeä.
Soitin asumisenohjaajillemme ja sain järkyttyä vielä enemmän, miten hävytön meidän yks asumisenohjaajistamme oli. Mä en voi käsittää, miten hän kehtaa puhua tuolla tavalla. Hän loukkasi minun miestäni. Nimiä en sano, enkä mitä on sanottu, mutta hän loukkasi miestäni pahasti ja siinä samalla minua, koska en  voi sietää sitä, että minun miestäni arvostellaan loukkaavasti. Kauheaa käytöstä hyi.
Mutta ei siitä sen enempää. En ollut muistanut ottaa treenirepustani maanantaina rauhoittavaani mukaan laukkuuni töihin. Kun olisin treenin jälkeen sen ottanut sieltä pois, mutta kun en päässyt edes treenaamaan, joten se rauhoittava jäi siinä samalla reppuuni, joka oli sillä hetkellä kotona, kun olisin sitä kipeästi tarvinnut töissä. Se oli kaamea tilanne.

 
Odotin töissä pari tuntia, joskos kohtaus hellittäisi ilman rauhoittavaa, koska ei kukaan päässyt tuomaan sitä minulle. Eniten mua auttoi rauhoittumiseen se, kun soitin rakkaalle miehelleni. Hänkin loukkaantui, kun kuuli mitä ikävää hänestä oli sanonut asumisenohjaajamme. Ja syystäkin tuosta loukkaantuu.
Minä puolustin miestäni kyllä siinä asiassa. Joulun jälkeen tämä henkilö saa vielä kuulla tästä. Emme jätä tätä asiaa tähän. En todellakaan paina tätä asiaa villaisella.
Noniin, en enää jauha siitä asiasta, vaan keskityn muihin juttuihin.
Kun olin saanut hengitykseni tasoittumaan, menin horjuvin jaloin esimieheni luokse ja kerroin mitä oli käynyt. Hän kehoitti minua tekemään valituksen. Tai siis enimmäkseen kertomaan siitä eteenpäin heille, ketkä siihen voivat vaikuttaa.
Söin lohikeittoa sitten siinä pöydän ääressä ja kerroin yhdelle parhaalle kaverilleni mitä oli käynyt. Hän oli vähän huolestuneen oloinen, mutta rauhoittui kun tilanne oli jo menossa hieman parempaan suuntaan.
Odotin tosiaan siis 2 tuntia, että oloni helpottaisi ja pystyisin jatkaan töitä vielä pari tuntia. No hitot, mä mitään pystynyt tekemään. Olin tosi turhautunut, kun en päässyt kohtauksesta enää tolpilleni ja takaisin töitä tekemään. Ärsytti toden teolla. Halusin vaan tehdä jotain hyödyllistä, enkä pyöriä työkavereiden jaloissa. Mun oli mentävä kotiin, koska turhaan mä siellä istuin tekemättä mitään, kun ei ollut enää energiaa ollenkaan.
Että niissä sekavissa fiiliksissä se koko loppu torstai päivä meni.
Toivottavasti joku muukin paniikkihäiriöinen selviäisi kohtauksistaan ja saisi apua! Meitä paniikkihäiriöisiä kun muiden on niin vaikea aina ymmärtää. Tälläkin hetkellä olen aika pulassa tän tilanteen kanssa. Mulla on harvoja ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät minua. Mutta sitäkin rakkaampia ♥ Olen niin kiitollinen, että vaikka eivät olekaan ammattilaisia tämän asian kanssa, niin he ovat auttaneet mua tuhat kertaa enemmän, kuin yksikään kotikaupunkini psykiatri. Ai niin ja mieheni sisko on yksi ammattilaisista, joka on saanut autettua mua. Paremmin, kuin yksikään muu psykiatri.
Perjantai menikin jo paremmin, kun olin saanut levättyä kohtauksen tuoman sekavan olon pois. On se hurja muutos, että nykyään pahankin kohtauksen jälkeen seuraavana päivänä pystyn menemään töihin. Vuos sitten se ei olisi tullut kysymykseenkään.
Perjantaina kahvila jossa olen töissä, sulkeutui kahdeltatoista poikkeuksellisesti. Ihanaa oli olla töissä. Ja vaikka silloinkin oli kiire, en kuitenkaan rasittunut niin paljon, että kohtaus olisi iskenyt töissä. Pääsin vähän ennen yhtä pois töistä, koska kahdentoista jälkeenhän se loppusiivous ajautui väistämättä.
Kotona sitten se kohtaus sittenkin yllätti, vaikka luulin selvinneeni ilman paniikkia. Rasittavaa. Jalat tärisivät todella lujaa, enkä meinannut saada tärinää loppumaan millään. Kohtaus kesti 1,5h. Järkyttävän pitkä aika. Olin todella sekavanoloinen taas, eikä puhumisesta meinannut saada mitään tolkkua. Oli tosiaan onni, että näimme vielä ennen maalle lähtöä perjantaina meidän luonamme asumisenpalvelutyöntekijäämme. Hän sentään on asiallinen onneksi. Hän on niin ymmärtäväinen, rauhallinen ja kiltti. Hän ei onneksi arvostele ketään.

mde

Saimme paniikkikohtauksen aisoihin yhteistuumin onneksi, vaikka tuskaista se olikin minulle.
Tulossa on vielä tältä vuodelta ainakin yksi postaus ja pari videota.
Ellei enemmänkin, en tiedä yhtään. Saavuimme perille eilen illalla maalle isäni kyydissä. Melkeinpä heti kävimme jo nukkumaankin. Olimme tosi, tosi väsyneitä.
Nukuimme pitkään tänään ja se oli tosi hyvä juttu. Tältä päivältä kuvaan my daytakin.
Eiköhän tästä postauksesta ole tullut jo tarpeeksi pitkä. Palaillaan taas! ❤ Mitenkäs teidän lukijoiden jouluviikko on sujunut? Toivottavasti kovin pahaa stressiä siellä teillä ei ole ollut. Kertokaa miten on mennyt, olisi mukava kuulla teidän kuulumisia! Saa minulle muutenkin laittaa kommenttia tänne blogiin ihan rohkeasti.

Joulun odotusta

davdavdavdav

Heij!

Anteeksi, olen varmaan maailman luokan surkein bloggaaja, mutta kun niitä ideoita ei nyt tuppaa löytyvän oikein mistään. Saatika joululahjoihin ideoita. Yks joululahja on jo, mutta en kehtaa paljastaa sitä täällä blogissa.
Leivoin tänään taatelikakun ja laitoin pakkaseen varttumaan joulua. Joku onnekas saa sen sitten jouluna ehkäpä…

Olen nyt pystynyt hyvin olemaan ilman herkkuja, mutta tänään piti vähän ottaa rennosti, kun kävimme kavereiden kanssa syömässä jouluruokaa työpaikallani. Juu, vapaapäivänä menin työpaikalle, ihan vaan jouluruoan takia 😀 Jos jotkut eivät tienneet, olen lounaskahvilassa töissä ja tykkään työstäni todella paljon. Asiakaspalvelu on parasta hommaa! Teen 6h päiviä töissä ja se on tuntunut sopivalta. Olen siis työtoiminnassa, joten kokonaista palkkaa en saa, vaan työosuusrahan. Vielä joku päivä haen jonnekin palkkatöihin, kunhan terveystilanne olisi joskus parempi. Mikään kiirehän tässä ei ole.
Viime perjantaina meillä oli töissä huutokauppa ja meklarilla oli kyllä hyvät jutut. Oli mukava tulla töihin puoli yhdeksi ja päästä puoli seitsemän illalla vaihtelun vuoksi.
Mukava työpäivä se kyllä oli. Huutokauppaan oli tuotu jopa tandemi! 😀 Se oli kyllä hieno.
Lauantaina kävin jalkatreenillä ryhmäliikunnassa ja harmikseni ketään muita ei tullut sinne, kuin vain minä. No sain oikein pt-ohjausta sitten 🙂 Hauskahan se välillä näinkin oli.
Huomasin, että oli tosi kova jalkatreeni, kun jalat tärisi kesken treenin. Nyt vasta sitten sunnuntaina huomasin treenin menneen perille saakka. Muina treeni kertoina ei ole treeni varmaankaan mennyt perille, kun ei ole tuntunut yhtä kipeältä paikat yksin treenatessa. Täytyy tehostaa treenejä, kun kerta ei aikasemmin ole paikat tulleet noin kipeiksi. Luulin et olin treenannut kovaa, mut taiskin olla harhaluuloa. No parannusta tulee lauantaina! Sitten seuraavana maanantaina täytyy päästä treenaamaan myös. Mennyt treenit tällä viikolla penkin alle, kun ei ole kerennyt käymään. En kerkiä minäkään muuna päivänä, kuin lauantaina taas. Huomenna päivä menee Kauppakeskus Veturissa joululahjoja ostaessa ja sitten torstaina on asumispalveluryhmämme pikkujoulut ja sitten perjantaina olen Amarillossa syömässä työporukan kanssa ja luulisin, että kun kuudelta on sitten kotikäynti ja kaikki, ettei siinäkään jää aikaa treenille. Tää on sitten taas tällainen viikko, minkäs teet.
Hirveän äkkiä mennyt aika, kun ei oo päässyt mitään joulupostauksia eikä mitään kirjoittelemaan. Eipä mulla kovin mitään ideoita ole ollut, joten tää joulukuu menee nyt tällee vähän huonommalla kirjoitusmenetelmällä. Ei voi mitään.
Nyt vihdoin saimme matkavarauksen maaliskuulta hoidettua ja siinäkin sai hermot olla koetuksella edunvalvonnan suhteen. Heillä on kuulemma kiire. No niin oli kyl kiire sillä maksullakin, et ei sen puolee mitää. No nyt se on luojan kiitos hoidettu, ei tarvitse stressailla maksujen kanssa muuta kuin uusiks stressiä sitten helmikuussa loppusumman kanssa.
Ai, nii plus kaikki muut matkajärjestelyt… o-ou.

No en murehdi niitä nyt. Tää viikko on ihan kiva näinkin, mut harmittaa treenien puolesta, kun niin monta treeniä jää väliin. No, täytyy vaa pitää huoli ruokailuista sitten. Ettei paino pääse nousemaan, kun nyt se on ollut mukavassa lasku suunnassa.
Tänään olen kuitenkin saanut siivottua täällä asunnossa ja leivottua sen kakun, niin se on ollut tän päivän hyvä työ. Ja sai siinä siivotessa kivan hien pintaan toki 😀

Onkos teillä ollut pikkujouluja tai muita joulujuttuja?

INDEPENDENCE DAY

davdavdavdavdav

Hei!

Tänään on juhlistettu 100-vuotiasta Suomea joka puolella Suomessa. Meilläkin oli omat juhlallisuutemme asumispalveluyksikön kanssa, johon kuulumme, mutta asumme sen ulkopuolella.
Mutta ennen juhlallisuuksia siivosimme koko asunnon mieheni kanssa, kun hän on selvinnyt vihdoin pahasta flunssastaan. Saimme siivottua ja laitettua ruokaa. Kun kotityöt oli tehty, lähdin lenkille, kun ei huvittanut istua sisällä. Ulkonakin oli näin kaunis ilma, niin miksen menisi ulos? Olihan se lähdettävä ulos, kun oli niin kaunis keli. Vihdoin kun sitä luntakin tuli uudestaan näinkin paljon.
Tuli käveltyä vähän yli 3km lenkki ja sekin oli jo hyvä saavutus. Ihmettelin vaan, kun oli koko ajan sellainen alakuloinen olo. En vieläkään oikein tiedä mistä se johtui. Nyt mulla on parempi olo.
davdavdavdav

Vähän ennen kolmea lähdin asumispalveluyksikköömme koristelemaan illalle täytekakkuja. Yhden kakun sain koristella itse työntekijän kanssa ja toisen koristeli hyvä ystäväni. Kun kakku oli koristeltu, lähdin kahden työntekijän kanssa hakemaan limsaa, vichyä ja pitsoja Rossosta. Siinä oli kannettavaa. Onneksi meitä oli kolme niitä hakemassa.
Kun juhla alkoi asumispalveluyksikössä nostimme maljan 100 vuotiaalle Suomelle ja pikku hiljaa siirryimme sen jälkeen ruokapöytiin. Meille tarjoiltiin pöytiin pizzaa. Pizza oli muuten hyvää, mut oisin kaivannut siihen enemmän täytettä ja ois se voinut olla kypsempikin. Mut ei se mitään, ainakin vatsa täyttyi.
Lopuksi söimme täytekakkua ja joimme kahvia sen kanssa. Oli tosi hyvää kakkuakin, mut sitten oli jo niin ähky, ettei pahemmin kotona ole tarvinnut syödä mitään.
Pari tuntia jaksoin istua katsomassa Linnan juhlia vielä ystävien kanssa, kunnes kyllästyin istumaan siellä ja halusin jo rakkaani luo kotiin, joka oli jo aiemmin poistunut juhlista.
Kyllä tämä SAuomi on minulle rakas kotimaani! ❤ Onnea Suomi!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Parempaan päin

dav

davdavdavdavdav

Heij!

Hirveän nopeasti aika menee ja tässä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. En ole itse voinut henkisesti kovin hyvin ja siksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kerron nyt ensin Lahden ja Nastolan reissusta muutaman sanasen:
Kävimme pienelle porukalla työkavereiden kanssa Nastolan maalaistilalla, jossa oli yhdistetty työtoiminta ja asumispalveluyksikkö. Se oli tosi mielenkiintoinen paikka. Siellä vähän niin kuin maksetaan arjen pyörittämisestä. Tehdään töitä, että saadaan talo lämpimäksi ja ruokaa nenän eteen. Siitä heille maksetaan. Tosi siisti juttu!

Sitten kävimme vielä Lahdessa Meamanna nimisessä luomukahvilassa. Siellä söimme luomulounaan ja ei se kovin mun herkkua ollut, mut tulipahan nyt syötyä vähän erilaista ruokaa. Pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan raakakakkua, ja kyllä huomasi, ettei normaalisti tuollaista ruokaa syö, kun tuli syötyä liikaa ja heti, kun pääsimme kotiin olikin jo kiire vessaan. Onneksi ei kuitenkaan sen enempää vatsaongelmia tullut.
Meamannassa oli samassa leipomo, kahvila ja sitten sellainen ulkomaalaisten käsityöhanke projekti systeemi. Oli ihan mukava reissu. Hyvin opettavainen.

Kerron erikseen pikkujouluista, kun kerran joulukuu alkoi jo. Ei kovin joulufiilikseen ole päässyt mukaan, kun olen ollut niin huonossa kunnossa. Eilenkin oli varsinaista tuskaa olla töissä, kun koko ajan olin huolissaan miehestäni. Loppujen lopuksi lääkäri oli todennut, ettei ole mitään hälyyttävää, arvot ovat normaalit. Paskamainen pitkäkestoinen kuume ja flunssa. Nyt se kaikki on onneksi ohi ja pystyin jo tännekin tulla jotain kirjoittamaan. Kyllä täällä aika pohjalla ollaan taas käväisty ja paniikkikohtaukset ovat kuuluneet jokaiseen päivään viime viikolla ja tässä eilen. Sain nukuttua 10h unet, joten nyt ehkä alkaa elämä kohta kirkastumaan.
En ole salillekaan päässyt tässä, niin tekis mieli lähteä, mutta tänään on tiedossa Fasd-vertaistukiryhmän kokoontuminen kuukauden tauon jälkeen. Kiva päästä vähän ihmisten ilmoille täältä neljän seinän sisältä.

Ja nyt uskallan täälläkin kertoa, että maaliskuussa lähden kavereiden kanssa viikoksi Teneriffalle! Oon niin innoissani tästä! ❤ En ole ikinä Teneriffalla käynyt ja siitä tulee kyllä huikea reissu! ❤
Palaillaan pikkujoulupostauksen merkeissä, kunhan kerkiän! ❤ Oon vaan niin iloinen, kun rakkaani alkaa olla kunnossa.